Vuorikankaat

Tukikankaista

Tukikankaiden tehtävänä on säilyttää vaatteen muoto ja mitat. Tukikangas voidaan kiinnittää joko pikeeraamalla, liimaamalla (silittäminen kiinnittää liimaliinan) tai asettamalla. Näin vaatteesta tulee tukevampi. Kappaleille voidaan antaa muotoa silittämällä ja höyryttämällä. Tukikangas kiinnitetään päälikankaan nurjalle puolelle. Lähes kaikkia tukikankaita saa ommeltavina tai liimaliinoina. Liimaliinat, joissa on koko pinnan peittävä liimakerros, tekevät tuettavasta kohdasta jäykän. Pisteittäinen liimapinnoite on puolestaan pehmeämpi. Jos valmistetaan hienoa juhlapukua ohuesta kankaasta, tulee valita hennompi tukikangaskin, koska liian paksu tai jäykkä tuki luultavasti kuultaa tai jopa "törröttää" kankaan läpi, eikä näytä hyvältä.

Tuotteissa tarvitaan tukikankaita eri kohdissa. Esimerkiksi hameessa tukikangasta tarvitaan vyötärökaitaleen etukappaleessa ja mikäli kangas on hyvin herkkää, myös ommelkohdat olisi hyvä tukea. Mikäli hameessa (tai vaikkapa housuissa) on taskut, tulee taskun suu tukea päälikankaan puolelta. Vetoketjun kiinnityspaikka on hyvä tukea, jotta vetoketjun kohta pysyy käytössä napakkana eikä purkaannu.

Tiedän että tukikankaita on erilaisia, mutta en kovin montaa osaa nimetä. Olen käyttänyt erilaisia tukikankaita erilaisiin kohteisiin. Kuitukangaspohjainen tukikangas on saanut minun mielessäni ei-niin-laadukkaan kuvan. Kangaspohjaisia tukikankaita olen käyttänyt vaatteita valmistaessani. Osa on ollut täysin joustamatonta, osa on puolestaan joustanut.

Tukikankaita tosiaan on erilaisia. Niiden tulee täyttää erilaisia vaatimuksia, joita eri vaatteiden käyttäminen ja huoltaminen luo. Näitä vaatimuksia ovat muun muassa elastisuus, paksuus, jäykkyys, muotonsa pitävyys ja lujuus. Ne voidaan lajitella kolmeen erilaiseen ryhmään; kangaspohjaisiin tukikankaisiin, kuitukangaspohjaisiin tukikankaisiin ja loimineuloksiin.

Käytettävä tukikangas tulee valita käyttökohteen mukaan. Jos tukikankaan valinta on itselle haastavaa, voi aina esimerkiksi kangaskaupan henkilökunnalta pyytää apua. Tämä lienee helpoin tapa saada oikeanlaisen tuen tarvitsemalleen kohteelle. Tietenkin tukikankaisiin voi itse etukäteen perehtyä. Silloin voi selvitä esimerkiksi se, että erivahvuisia puuvillaisia tukikankaita käytetään pääasiassa naisten päällysvaatteissa tai että "Charmeuse" on sileä ja poikittaissuunnassa elastinen tukikangas, jossa on yhdistetty trikoo- ja verkasidos ja että sitä käytetään pääasiassa venyvien päällyskankaiden kanssa. Lisäksi tulee

Olipa valmistettava vaate tai muu tuote mikä tahansa, tulee etukäteen suunnitella käytettävät materiaalit (pääkikangas ja tukikangas) ja ottaa selvää mitkä käyvät hyvin yhteen. Väärät valinnat voivat tuoda ei-toivotun lopputuloksen.


Vuorikankaista

Yleisesti ottaen vuorin tarkoituksena on parantaa vaatteen käyttöarvoa ja kohottaa myös sen visuaalista laatua. Vuorin ansiosta päälikangas laskeutuu paremmin ja se suojaa päälikangasta hieltä, hankaukselta ja lialta. Vuorin ansiossta vaatteet pitävät muotonsa paremmin, ne luistavat puettaessa ja riisuttaessa paremmin ja ovat lämpimämpiä. Vuorin avulla vaatteen sisätyöt voidaan peittää ja estää ohuiden kankaiden läpinäkyvyys. Lisäksi vuorikankaista voidaan valmistaa myös miesten pukujen miehustan- ja liivien lisäksi vaatteiden näkymättömiä osia, kuten taskupusseja ja sisätaskuja, sekä viimeistellä hihankäänteitä ja muita pienosia.

Tukikankaiden tavoin vuorikankaillekin asetetaan vaatimuksia. Niitä ovat hyvät vaatetusfysiologiset ominaisuudet, eli kestävyys käytössä, puhdistuksessa ja pesussa. Hyvät ominaisuudet taataan valitsemalla sopiva kuituraaka-aine, sidos, lankatiheys ja viimeistys.

Itse tiedän parhaiten venetsia -vuorikankaan. En useinkaan ole vaatteeseen vuorta laittanut, mutta sen kerran kun olen, on se yleensä ollut venetsiaa. Opintojen harjoitustöissä olemme käyttäneet huonompilaatuista vuorikangasta. En osaa nimetä sitä, mutta laatuerot tunnistaa heti, jos vaikka verrataan aiemmin mainitsemaani venetsiaan.

Yleisesti ottaen vuori valitaan vaatteeseen sen käyttötarkoituksen ja materiaalin perusteella. Ohuisiin kankaisiin valitaan ohut vuori. Paksuihin kankaisiin voidaan käyttää paksumpaa vuorta. Myös hinta/laatu suhde kautta koko vaatteen materiaalivalintojen kannattaa pitää samana. Halpaan kankaaseen ei välttämättä kannata kiinnittää hyvin kallista vuorikangasta. Vuorin ja vaatekankaan pesuominaisuuksien yhteensopivuus kannattaa tarkistaa. Mikäli vaate valmistetaan pitkäikäiseksi vaatteeksi, kuten nahkavaate, valitaan kulutusta kestävä vuori.

Vuoria on useita erilaisia. Vuorina käytetään viskoosi-, polyesteri-, polyamidi-, asetaatti-, kupro-, silkki- ja sekoitekankaita (esimerkiksi viskoosi/polyamidi, triasetaatti/polyamidi, asetaatti/kupro), jotka on valmistettu filamenttilangoista. Vuorikankaita voidaan myös eritellä erilaisten sidosten (palttina-, toimikas- ja satiinisidokset) mukaan. Esimerkiksi taskukankaina käytetään puuvillakankaita, kuten kudesatiinisidoksissta molskia, palttinasidoksista pockeetingia ja toimikassidoksista taskutvilliä. Nämä vuorikankaat ovat voimakkaasti viimeisteltyjä ja kalanteroituja (ikäänkuin teollisesti mankeloituja).

Kun valmistetaan vaatetta, tulee vuorin ompeluvaiheessa kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin. Ennen vuorin ompelun aloittamista tarkistetaan, onko miehustakankaan ompelussa käytetty neula sopivan paksuinen ja onko neulan kärki sopiva vuorikankaalle. Samoin tarkistetaan ompelulangan sopivuus. Vuorin "herkkyydestä" johtuen kannattaa ennen ompelun aloittamista hieman puhdistaa ompelukonetta. Ylimääräiset nöyhtät ja ompelukoneen öljyt pyyhitään neula- ja paininjalantangosta. Vuori ommellaan nahka- ja neulospukineisiin vuorin puolelta, muutoin pyritään ompelemaan miehustakankaan puolelta. Paininjalan kireys kannattaa tarkistaa, ettei syöttölevy pääse repimään miehustakankaan alla olevaa vuorikangasta.

Myöhemmin tähän blogitekstiin lisätään muutaman vuorellisen hameen esittely. Hameista katsotaan mahdollisuuksien mukaan muuan muassa se, että miten ne on tuettu ja vuoritettu. Mitkä kohdat on tuettu ja millaista tukikangasta on käytetty. Tarkastellaan myös vuorin materiaalin eroamista miehustakankaasta ja ylipäätään vuorikankaan materiaalia, mitä se on. Myös miehustakankaan ja vuorin joustavuutta selvitetään. Hoito-ohjeet tarkasteltaville hameille tulisi myös selvittää. Ja mikäli joitain erityisiä huomioita tulee tehtyä hameista, niistäkin olisi tietysti hyvä kertoa. Lisäksi tulee kuvat hameista niin oikein- kuin nurinpäinkin.

Erilaisia vuorillisia hameita

Erilaisia hameita voi läytää tietenkin vaatekaupoista. Niitä löytää myös kirpputoreilta. Seuraaviin hameisiin onkin tutustuttu eräällä kirpputorilla.

Ensimmäinen hame on joustamaton, tummansininen, 100%:sta polyesteria oleva hame. Sekä miehusta, että vuori ovat tätä samaa materiaalia. Hame on reisipituinen. Miehustassa on säännöllisiä myötälaskoksia vaakasuunnassa. Ne on luotu ensin silittämällä ja sitten todennäköisesti jollain liimakankaalla kiinnittämällä erilliselle, mustalle kankaalle. Hameessa on siis ikäänkuin kolme kerrosta, vaikkakin päällimäinen sininen ja musta kangas ovat "yhtä".

Hame edestä.

Hame takaa.

Laskosrakennetta.

Laskosrakennetta mustan kankaan nurjalta puolelta.

Vuorikangas on tummansininen. Hameessa on kaksi muotolaskosta takana ja vasemmalla vetoketju. Vetoketjun pitävyys on varmistettu hameen sisäpuolella olevilla kumilenkillä ja napilla. Hameessa on myös ripustuslenkit ommeltuna sivusaumojen ja vyötärökaitaleen yhdistymiskohtaan hameen nurjalla puolen.

Vuorikangas etupuolelta.

Vuorikangas takapuolelta.

Vuorikangas on ommeltu huolittelemalla sivusaumat ylisyrjäyskoneella yhteen. Helmakin on huoliteltu reunasta ja siihen on tehty käänne, joka on tikattu kiinni. Vuori on paria senttiä lyhyempi miehustaa. Näyttää siltä, että vuori olisi ommeltu hameeseen kiinni väärin päin, koska saumat ovat ihoa vasten.

Hameesta ei erottanut, mistä kohdin se olisi tuettu, mutta olettaisin että tukikangasta olisi laitettu vyörätökaitaleeseen etukappaleeseen ja vetoketjua tukemaan. Hameen kangas on ohutta, joten tukikankaankin tulee olla suhteellisen hentoa. Paksu tukikangas erottuisi rumasti.

Hoito-ohjeessa kielletään kaikki muu hoito, paitsi pesu kolmessakympissä ja kemiallinen pesu. Tämä varmasti siksi, että hame tosiaan on hentoa ja ohutta. 

Toinen hame on kuudesta kappaleesta koottu polvipituinen harmaa hame, jota on hieman kellotettu helmaan päin. Hamekangas joustaa hiukan sivusuunnassa, mutta ei pituussuunnassa. Vasemmassa saumassa ylhäällä sijaitsee vetoketju. Vyötärökaitaleen koristeeksi on ommeltu pienet mustat tereet ylä- ja alareunaan. Nurjalla puolella on ripustuslenkit vyötärökaitaleen sivusaumoissa. Vuori on väriltään tummanharmaa. Miehustan tavoin sekin on koottu kuudesta kappaleesta. Helma on huoliteltu.

Harmaa hame.

Koristetereet.

Vuori etupuolelta.

Vuori takapuolelta.

Helma on tuettu erillisellä vinonauhalla. Helma on käännetty ja ommeltu ensin vinonauhan toiseen puoliskoon, jonka jälkeen vinonauha on toisesta reunastaan varovaisesti ommeltu aitapistoin kiinni miehustakankaan nurjalle puolelle. Ulospäin helmassa ei siis näy lainkaan ompeleita. Uskoisin, että myös vyötärökaitale on tuettu etupuoleltaan, koska se tuntuu kokonaisuudessaan jämäkältä. Myös vetoketjun alue on varmaankin tuettu. Vuorin helma on n. 7 cm lyhyempi kuin miehusta.

Miehustan ja vuorin helmat nurjalta puolelta.

Päälikangas on 71 % polyesteria, 28 % viskoosia ja 1 % elastaania. Vuori puolestaan on 100 % polyesteria. Hoito-ohjeessa kielletään valkaisu ja rumpukuivaus. Hame tulee pestä korkeintaan neljässäkymmenessä asteessa, silittää korkeintaan 150 asteisella silitysraudalla ja kemiallinen pesukin on sallittua. Hame on edellistä sinistä hametta vankempaa laatua, joten uskoisin että sen vuoksi pesulämpötilan sallitaan olevan vähän korkeampi ja silityskin on mahdollista.


Kolmas hame on polvipituinen ja väriltään kiiltävän musta. Helmaosa on koottu 8 eri kappaleesta. Malli on hiukan kellotettu. Kangas on jämäkän tuntoista ja se venyy hiukan sivusuunnassa. Vyörärökaarroke on hameen näyttävin yksityiskohta. Se on koottu neljästä kaitaleesta, jotka on huoliteltu yhteen niin sanotusti päälle jääviin kaitaleisiin. Ne on myös tikattu reunoistaan. Lisäksi vyötärökaarrokkeeseen on kiinnitetty kaunis rusetti koristeeksi. Vasemmassa sivusaumassa ylhäällä on piilovetoketju. Helmassa on huoliteltu käänne, joka on huoliteltu ja ommeltu harvakseltaan kiinni miehustan nurjalle puolelle ketjupistoin.

Musta hame.

Helman käänne ja ketjupistot.

Kun hame käännettä nurinpäin, nähdään, että vyötärökaarrokkeen sisäosa on yhtenäinen ja vuori alkaa kaarrokkeen jälkeen. Musta vuori koostuu 6 kappaleesta, edessä on kaksi kappaletta, takana neljä. Vuori on muuten normaalia, sileän tuntuista kangasta, mutta siihen on lisätty miehustan puolelle vuoren puoliväliin saakka eräänlainen verkko tueksi. Verkko on ommeltu vuoriin kiinni helmasta ja sivusaumoista. Vuorikangas on ohutta ja kiinnitetty verkkokin on suhteellisen hentoa, mikä luo kontrastia sille, että ne kuitenkin tuntuvat jokseenkin jäykiltä. Ne tuntuvat myös muovisilta. Vuoren helma on n. 5 cm miehustaa lyhyempi ja siinä on päärme.

Vuori etupuolelta.

Vuorikankaan tukiverkko.

Hameen miehustaa ei ole erikseen tuettu mistään kohdasta tukikankailla. Kangas on itsessään niin jämäkkää, ettei se tarvitse lisätukea. Vuorissa on aiemmin mainitsemani verkko tukena. Miehusta on 59 % asefaattia, 36 % polyamidia ja 5 % elastaania. Vuori on 100 % asetaattia. Välivuori (olettaisin tämän olevan tukiverkkoa) on 100 % polyamidia. Hoito-ohjeet neuvovat hellävaraiseen pesuun. Hame tulee pestä erillään muista pyykeistä korkeintaan 30 asteessa hellävaraista pesuohjelmaa käyttäen. Samaa hellävaraisuutta tulee noudattaa myös silloin, jos hame puhdistetaan kemiallisesti. Hametta voi silittää, mutta korkeintaan 110 asteen lämmössä. Valkaisu ja rumpukuivatus on kielletty. Hame on sellaista materiaalia, että vaikka se tuntuu jämäkältä, sitä tulee hoitaa varoen. Silitysmahdollisuus hiukan yllätti, koska kangas vaikuttaa sellaiselta, joka ei rypisty.

-----

Lähteet:

Ammattina vaate -kirja

http://www.nicehouse.fi/vaatehuo/ompelu/vuori.htm

http://kangastukku.com/?pg=132&page=Group&nimi=Vuorikankaat

Silkkikuitu

Silkki, silke, silk, Seide, soie, seta. Lyhenne SE.
Villisilkki. Lyhenne ST.

Silkin kuituryhmä. (Lähde: Finlex)

Silkki kuuluu luonnonkuituihin, tarkemmin eläinkuituihin. Eläinkuitujen alaryhmänä on vielä tarkemmin määriteltynä kehrääjähyönteisten tuottamat kuidut. Silkillä siis tarkoitetaan kehrääjähyönteisten kotelokopista eli kokongeista saatavia kuituja. Silkkiä voidaan saada myös jonkin verran villiperhosten koteloista. 


Silkki tunnetaa jo 5000 vuoden takaa. Silkin kerrotaan keksineen Kiinan keisari Huan-Din vaimon Xilingianin. Kiina oli siis silkin "alkuperämaa". Sieltä silkki levisi Intiaan, Keski-Aasiaan, Koreaan ja Japaniin. Silkistä alkoi kehittyä tämän luonnonkuidun menestystarina. Se onkin yksi maailman ylellisimmistä luonnonkankaista. 14. vuosisadalle asti silkki oli Euroopassa ainoastaan Lähi- ja Kauko-Idän kaupan tuote. Ainoastaan erittäin varakkailla ihmisillä oli varaa hankkia silkkiä. Normannien vallan aikana Euroopan silkkitoukkien kasvatuksen ja silkin kehräämisen keskukseski kehittyi Italia. Ranskalla kesti aina 18. vuosisadalle saakka onnistua laajentamaan silkkikutomojensa määrää ja onnistui näin ohittamaan Italian. Nykyään Intia, Kiina, Japani, Brasilia ja Thaimaa ovat maailman suurimmat silkintuottajat. Euroopassa on keskitytty lähinnä silkin jalostamiseen. Kuiduista valmistetaan värjäämällä, valkaisemalla ja kutomalla erilaisia silkkikankaita. Jos verrataan koko maailman kangaskuitutuotantoa, silkin valmistus kattaa alle 1 %:n. 

Silkin tuottajamaat nykyisin. (Lähde: silkki.info)

Silkkejä on erilaisia. Osa on ohutta, osa hyvin laskeutuvaa tai paksumpaa. Silkkiä käytetään vaatetuskankaiden raaka-aineena yleensä sellaisenaan hieman kalliimmissa tuotteissa, sekä sekoitteena muiden kuitujen kanssa.


Erilaisia silkkilajeja (nimiä käytetään silkin kauppaniminä) seuraavassa:

Burette-silkki

Burette-silkki valmistetaan tuotannon ylijäämäkuiduista. Lyhyiden kuitujen takia burette-silkki sisältää aina myös kokongin ja silkkiliiman jäämiä. Burette-silkki ei kuulu arvokkaimpiin silkkeihin.

Duchesse

Tiivis, jäykkä, paksu, kiiltävä, sileäpintainen satiinikangas. Ylellinen hääpukukangas, ja sopii hyvin myös iltapukuihin.

Duchesse-silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Dupion

Palttinasidoksinen silkkikangas, dupionille luonteenomaisena piirteenä kankaassa on epäsäännöllisiä paksuja kohtia. Sopii hääpukuihin, jakkupukuihin ja kotelopukuihin.

Dupion -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Kreppisatiini

Raskaasti laskeutuva kangas, jonka toinen puoli on kiiltävä satiinipintainen, toinen puolimatta ja kreppimäinen. Käytetään mekkoihin ja iltapukuihin.

Kreppisatiini -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Marocaine

Raskaasti laskeutuva mattakiiltoinen silkki. Sopii laskeutuviin iltapukuihin, mekkoihin, väljiin housuihin.

Marocaine -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Mikadosilkki

Kahdella eri värillä kudottu ryhdikäs kangas; molemmat puolet eri värisiä. Sopii iltapukuihin, jakkuihin ja mekkoihin.

Mikadosilkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Mulperisilkki (bombyx mori)

Erittäin ohuet ja tasaiset kuidut varmistavat mulperisilkille mailman arvokkaimmain silkin tittelin.

Organza

Jäykkä, ohut, kevyt ja läpinäkyvä silkkikangas, joka on valmistettu luonnon- tai tekokuiduista. Vaativat käsittelyt antavat tälle höyhenenkevyelle kankaalle pysyvän jäykkyyden. Organzaa käytetään tämän vuoksi näyttävästi poimutetuissa ja eri tavoin leikatuissa, runsaissa iltapuvuissa. 

Organza -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Raakasilkki

Raakasilkki on palttinasidoksinen himmeästi hohtava eläväpintainen kangas, jossa sekä kude että loimi ovat epätasaista lankaa. Sopii jakkupukuihin. 

Raakasilkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Satiini

Loimisatiinisidoksinen sileä kangas. Kauniisti laskeutuva,kiiltävä silkki, joka sopii hääpukuihin, paitoihin, toppeihin ja vuoriksi. 

Satiini -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Satiiniorganza

Kiiltävä, satiinipintainen organza -silkki. 

Satiiniorganza. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Schappe-silkki

Schappe-silkki valmistetaan keskipitkistä kuiduista (15 cm asti). Erona kelasilkkiin schappe-silkki on olemukseltaan pehmeämpi ja himmeämpi.

Sifonki

Kevyt, läpikuultava kangas hää- ja iltapukuihin, paitoihin ja huiveiksi. Upea runsaina kerroksina. 

Sifonki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Shantung

Palttinasidoksinen kauniisti hohtava, ryhdikäs kangas, jonka kude on kehrätty lyhyistä tussah-kuiduista. Kankaalle luonteenomaista ovat kuteen suuntaiset epätasaisuudet ja nypyt. Sopii ilta- ja hääpukuihin, jakkupukuihin ja kotelomekoiksi.

Shatung. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Tafti

Kahiseva, tiivis, kevyt ja kiiltävä palttinasidoksinen sileä kangas. Usein loimi ja kude eri väriä, joka tekee kankaan pinnan eläväksi. 

Tafti. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Tussah-silkki

Tussah-perhoset (tunnetaan myös nimellä villisilkkiperhoset) saavat aikaan karkeamman kulta-keltaisen kuidun epäsäännöllisellä rakenteella. Tussah-perhoset elävät villeinä kaukoidän monilla alueilla. Tussah-silkki on paksumpi ja vähämmän kiiltävä. Värit ovat murrettuja.

Silkin ominaisuuksia ovat keveys ja mukavuus, jotka jotka johtuvat alhaisesta tiiviydestä. Lisäksi silkki pysyy hyvin muodossaan, sekä välkehtii ja kiiltelee kauniisti. Silkki toimii myös hyvänä eristäjänä. Talvella se tuntuu lämpöiseltä ja toisaalta taas kesällä vilpoisalta. Tämä kuitu on vahvin tunnetuista luonnonkuiduista. Silkkiä on helppo värjätä koska se ottaa erittäin hyvin vastaan väriaineita. Silkki tunnetaan yhtenä maailman mukavimmista kangaskuiduista. 

Toisaalta silkkivaatteet tarvitsevat erityisen huolellista hoitoa, jotta ne säilyttävät pehmeytensä ja muotonsa. Silkki kestää huonosti hikeä ja parfyymejä. Värjättynä se myös päästää herkästi väriä. Käytön jälkeen silkki on tuuletettava ja pestävä tarvittaessa. Silkkivaatteet on säilytettävä ilmavasti kuivassa paikassa. Silkki myös sähköistyy helposti kuivassa ilmassa.

Silkin pesu on tarkkaa puuhaa. Silkkisen tuotteen pesuohjetta tulee aina noudattaa. Jotkin silkkilaadut on pestävä kemiallisesti, koska ne eivät kestä vesipesua. Vesipesussa tulee valita erityisesti silkille tarkoitettu hienopesuaine. Valkaisuainettta ei saa käyttää, eikä silkkiä saa liottaa. Mieluiten suositellaan silkkivaatteiden ja asusteiden pesua käsin. Mikäli silkkinen tuote kuitenkin kestää konepesun, tulee pesukoneen ohjelmista valita hellävarainen silkinpesuohjelma. 

Jos silkkituotteita pesee käsin, ensimmäisenä tulee valmistaa pesuaineliuos. Tämä tehdään väljään (eli vettä on oltava reilusti) ja haaleaan veteen. Silkki ei kestä kuumaa vettä. Silkkituote upotetaan veteen ja puristellaan hellävaraisesti, vääntämistä tai venyttämistä ei saa tehdä. Huuhtelu tapahtuu runsaassa ja edelleen haaleassa vedessä useaan kertaan. Silkki kestää kevyen linkouksen. 

Silkkituote tulee aina kuivattaa ilmavasti tasolla, ei auringonvalossa tai kuivausrummussa. Silkki on siinä mielessä helppo kuitu, että se siliää helposti. Silitettäessä tulee kuitenkin valita kaikista miedoin lämpötila ja silittäminen tapahtuu nurjalta puolelta. Jos silkkituotteelle suihkuttaa vettä, jättää se jälkiä.



Kuten jo aivan alussa kerrottiin, silkkiä saadaan pääasiassa viljellyn mulperi- eli silkkiperhosen toukan kehräämästä kotelosta eli kokongista, mutta myös jonkin verran villiperhosten koteloista. Silkin tuotanto jakaantuu kokongien tuotantoon, munien tuotantoon ja mulperipuiden kasvatukseen. Puoli kiloa toukkia syö elämänsä aikana 12.000 kg mulperipuunlehtiä.

Mulperipuu. (Lähde: wikipwdia.org)

Mulperi- eli silkkiperhosen toukkia. (Lähde: sarahssilks.com)

Kehrättyjä kokongeja, eli koteloita. (Lähde: Igorotblogger)

Silkkiperhonen. (Lähde: blog.growingwithscience.com)

Seuraavassa kerrotaan silkin tuotantoprosessista. Teksti on melko suoraan lainattu lähteestä, jotta tiedot eivät missään nimessä yhtään muuttuisi omin sanoin kerrottaessa. 

Silkkiperhonen elää vain lisääntyäkseen. Naarasperhonen munii satoja munia ja kuolee. Munat talvehtivat ja niistä kuoriutuu toukkia. Toukat syövät, kasvavat ja luovat nahkansa useaan kertaan. Kasvaakseen toukka tarvitsee sopivat kosteus- ja lämpöolosuhteet. Toukat syövät noin 30 päivää. Kehittynyt toukka on 8 – 9 cm pitkä, se lopettaa syömisen. 

Kokongin kehruuta varten toukka asettuu luonnossa oksan haaraan tai viljeltäessä kehruualustaan, johon kokongi kiinnittyy. Toukka erittää kahdesta suun alapuolella olevasta aukosta fibroiinia eli muodostuu kaksi silkkisäiettä. Säikeitten ulostuloaukon kohdalla erittyy serisiiniä eli silkkiliimaa, joka sitoo kaksi fibroiinisäiettä yhteen. Kehrätessä yhtäjaksoista silkkisäiettä toukan pää tekee kahdeksikon muotoista rataa. Toukka kehrää ympärilleen kotelokopan, jonka pinta ja sisäosa ovat sekaisempaa kuitusäiettä. Toukasta kehittyy perhonen sukua jatkamaan. Perhonen rikkoo kotelokopan pariutuakseen ja kiertokulku jatkuu. 

Silkin tuotantoon käytettävät kokongit kerätään, kun toukka on lopettanut kehräämisen. Kokongit käsitellään kuumalla ilmalla tai höyryllä, jolloin toukat kuolevat. Kokongit pannaan kuumavesialtaisiin, joissa serisiini pehmiää. Uloin sekalainen kuitukerros harjataan pois, minkä jälkeen voidaan aloittaa yhtäjaksoisen kuitusäikeen kelaaminen. Kelattaessa yhdistetään useita kuitusäikeitä langaksi ilman kierrettä. Kun yksi säie katkeaa, kelaaja liittää uuden säikeen mukaan. Tarkoituksena on pitää langan paksuus mahdollisimman tasaisena. Näin saadaan grége-silkkiä eli kelattua raakasilkkiä. Kokongin säiepituus on 3500 – 4000 m. Yleensä kokongista saadaan 500 – 900 m yhtäjaksoista kelattavaa säiettä. Kelaamiseen kelpaamattomat osat kotelon ulkopinnalta ja sisältä revitään ja kehrätään puuvillan tapaan. Näin saadaan schappe-silkkiä, jonka kuitupituus on 50 – 90 mm. Burette-silkki on lyhyimmistä, alle 50 mm, silkkikuiduista kehrättyä silkkiä.

Silkkiä käytetään vaatetuskankaiden raaka-aineena yleensä sellaisenaan hieman kalliimmissa tuotteissa sekä sekotteina muiden kuitujen kanssa. Silkkiä käytetään yleensä vaatetusmateriaalina keveytensä, kauniin kiiltonsa, pehmeytensä ja väriensä takia. Silkki on usein mielletty ylellisyyskuituna, mutta nykyään sitä käytetään yhä enemmän arkipukeutumisessa mm. paitoina ja paitapuseroina. Naisten juhla-asuihin, miesten pukuihin, alusasuihin, huiveihin ja solmioihin käytetään erilaisia silkkejä sellaisenaan. Sekoitteena silkkiä käytetään erilaisten päällysvaatteiden materiaalina villaan ja muihinkin kuituihin sekoitettuna. Aikaisemmin silkkiä käytettiin kankaiden raaka-aineena mutta nyttemmin on saatavana myös silkkineuleita. Vaatteiden lisäksi silkistä valmistetaan mattoja, sisustuskankaita, vuodevaatteita, ompelulankoja, napinläpisilkkejä ja silkkinauhoja.


Loppuun vielä aiheeseen sopiva musiikkikappale Jukka Pojalta: Silkkii. 


----- 


Lähteet:

Ammattina vaate -oppikirja

http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/kehraajahyonteisten-koteloista-saatavat-kuidut/silkki-se/ 

http://www.silkki.info/silkkilajeja/silkkilajeja.html

http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030507/1086702266491/1146637794621/1146645570602/1146645730985.html

http://villisilkki.blogspot.fi/p/silkit.html

http://www.peterhahn.fi/tekstiilisanasto_o?cartid=497813552603484367500190

http://www.silkki.info/silkkilajeja/silkkilajeja.html

http://kotiliesi.fi/koti/kodinhoito/silkkivaatteen-hoito

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkki 



Kuvat:

http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/ 

http://www.silkki.info/tuottajamaat/silkin-tuottajamaat.html 

http://villisilkki.blogspot.fi/p/silkit.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Morus_%28plant%29#mediaviewer/File:Canons_Ashby_House_and_Mulberry_Tree_-_geograph.org.uk_-_22987.jpg

http://sarahssilks.com/blog/michael59lee/06-23-2011/silkworms-and-mulberry-trees 

http://igorotblogger.com/wp-content/uploads/2008/04/kapangan-silkworm.jpg

http://blog.growingwithscience.com/2009/12/bug-of-the-week-silkworms/

Perehtymistä hameisiin

Saimme tehtäväksemme tutustua kolmeen erilaisee hameeseen joko kaupoissa paikan päällä tai verkkokauppojen kuvien ja tuotetietojen avulla. Ainoina "ehtoina" hameille olivat, että ne on pitänyt valmistaa kudotusta kankaasta (ei siis neulosta) ja vähintään kahdessa tuli olla vuori. Päädyin selailemaan Zalandon verkkokaupan sivuja ja löysinkin erilaisia, joustamattomia hameita.

Ensimmäinen hame on paisley-kuvioitu maksihame. Se on ommeltu yhteensä kymmenestä osasta. Vyötärö on joustava, mutta muuten vaate näyttäisi olevan joustamaton. Hameessa on vuori. Päälikangas on 100 % puuvillaa, vuorikangas puolestaan on 80 % polyesteria ja 20 % puuvillaa. Hame on ylhäältä tyköistuva. Hameen pukemista helpottamaan vyötärö on tehty joustavaksi, yläreunassa on oletettavasti kuminauha. Helman muoto on saatu ompelemalla hameen eri kappaleisiin laskoksia.

Helma ulottuu puoleen väliin pohjetta ja koska hame on alas päin levenevä ja muutenkin kepeä ja "ilmava", kävelyn kanssa ei ole mitään ongelmaa. Helma on huoliteltu käänteellä. Veikkaisin että samanlainen huolittelu on tehty myös vuorikankaaseen. Olettaisin että hameen osat on liitetty yhteen ylisyrjäyskoneella. Vuori on voitu kiinnittää päälikankaaseen normaalilla lukkotikillä. Hameen kuvio on itsessään kirjava ja malli "poikkileikkauksineen" riittävän runsas, joten niiden vuoksi siihen ei ole tarvinnut lisätä koristeita. 

Toinen hame on A-linjainen kukkakuvioinen pitsihame. Tässäkin hameessa on vuorikangas. Päälikankaan materiaali on 100 % polyesteria. Vuorikankaan materiaalia ei oltu mainittu, mutta sen voisi kuvitella olevan edellisen hameen vuorikankaan tavoin  80 % polyesteria ja 20 % puuvillaa. Hameen malli ja istuvuus on saatu aikaan tekemällä vyötärölle laskoksia. Laskokset ikäänkuin avautuvat helmaa kohden ja luovat näin kauniin kokonaisvaikutelman. Kuvista ei selviä, onko hame ommeltu yhdestä, kahdesta vai useammasta kappaleesta. Veikkaisin että yhdestä tai kahdesta. Vyötärökaitale on luotu ompelemalla pitsikangas kiinni vuorikankaaseen muutamaa senttiä alempaa kuin hameen yläreunaa. Voisin kuvitella, että tässä muodostetussa vyötärökaitaleessa on käytetty tukikangasta tuomaan lisää jämäkkyyttä.

Hame on lyhyt. Koossa 36 sen pituudeksi sanotaan 56 cm. Se ylettyy noin puoliväliin reisiä (tuotetiedoissa mainittiin mallin pituus, joka oli 176 cm). Kuvista voi nähdä, että vuori on päälikangasta lyhyempi. Hame ei varsinaisesti paljoa levene helmaa kohden, mutta lyhyytensä vuoksi se mahdollistaa normaalin kävelyn. Hameessa on vetoketju ja kuvien perusteella sen paikka on mitä luultavimmin sivussa. Vetoketjun avulla hameen saa puettua ylle. Helma on muotoiltu aaltoilevaksi ja näyttäisi siltä, että huolittelu on tehty ohuella mustalla vinonauhalla.

Viimeinen hame on nahkainen ja Zalandon internetsivujen mukaan malliltaan normaali. Materiaali on 100 % nahkaa. Hameen vuori on puolestaan 98 % puuvillaa ja 2 % elastaania. Hameen kokonaispituus on 50 cm koossa 36. Tämänkin tuotteen tiedoissa sanotaan, että malli on 176 cm pitkä. Hame on vartaloa myötäilevä ja kappaleiden leikkaukset ja saumat tuovat hameelle muotoa. Koska hameen malli on korkea, vyötärölle ulottuva, sen helma jää reisien puoleen väliin. Hame on ommeltu viidestä kappaleesta. Lisäksi siihen on lisätty erillinen (nahkainen) kaksikerroksinen vyörätökaitale. Hameen takapuolella on vetoketju, joka mahdollistaa hameen pukemisen.

Koska tämänkin hameen pituus on lyhyt, mahdollistaa se helpon (tai ainakin helpohkon) kävelyn. Halkioita ei ole hameeseen tehty. Päälitikkauksia löytyy vyötärökaitaleessa ja vetoketjun kiinnityksessä. Muuten saumat ovat nurjalla puolella ja helma on käännetty sisäpuolelle ja luultavasti kiinnitetty ompelemalla vuorikankaaseen kiinni. Vuorikangas on ehkä voitu huolitella reunoistaan ylisyrjäyskoneella ennen nahkaosan kiinnittämistä.

Mikäli jokin näistä hameista herätti kiinnostusta, voi niihin käydä tutustumassa paremmin seuraavista Zalandon linkeistä.

Maksihame: http://www.zalando.fi/lauren-ralph-lauren-moriah-maksihame-monivaerinen-l4221b01f-t11.html 

Pitsihame: http://www.zalando.fi/sly-010-addition-a-linjainen-hame-musta-sy821b000-q11.html 

Nahkahame: http://www.zalando.fi/mint-berry-nahkahame-musta-m3221b030-q11.html 

Vaatetusalan ammattisanastoa

Kolme ompelukonetyyppiä ja niiden käyttö

Lukkotikkikone muodostaa lukkotikkiä, joka soveltuu joustamattomien kankaiden ompeluun. Lukkotikkikonetta kutsutaan myös perusmuotoiseksi suoraommelkoneeksi, eli taso-ompelukoneeksi. Yleisesti tekstiili- ja vaatetusalalla puhutaan kuitenkin lukkotikkikoneesta. Tämän koneen ompelutaso on kiinteä, työlaatta on koneen pöytäpinnan kanssa samalla tasolla ja ommeltavaa materiaalia voidaan tämän vuoksi liikutella helposti.

Yliluottelukonetta, eli ylisyrjäyskonetta (kotiversiosta käytetään nimeä saumuri) käytetään muun muassa kankaiden reunojen huolitteluun ja kappaleiden yhdistämiseen. Tavallisin ylisyrjäyskone muodostaa kolmilankaista yliluottelutikkiä, joka on rakenteeltaan ketjutikkiä. Se muodostuu neulalangasta ja kahdesta siepparilangasta. Nelilankaisessa ylisyrjäyskoneessa on kaksi neulalankaa ja kaksi siepparilankaa. Koneen leikkuuterät siistivät kankaan reunat ennen tikin ompelua. Kone soveltuu kaikenlaisten materiaalien yliluotteluun ja sen ommel on peittävä, joustava ja kestävä. Yliluottelutikki estää kankaiden liestymisen ja sitä voidaan käyttää kappaleiden yhdistämiseen esimerkiksi neuloksia ja alusvaatteita ommeltaessa.

Tasosaumakonetta käytetään esimerkiksi neulosten helmaompeleisiin sekä vyölenkkien ja olkainten ompeluun. Tällä koneella saa nimensä mukaisesti tehtyä tasosaumaa kankaaseen. Esimerkiksi hupun reunan voi viimeistellä tasosaumalla etenkin silloin jos haluaa huppuun nyörikujan.


Sukkula ja sieppari sekä niiden tehtävät

Sukkula on alalangan syöttökotelo. Se johdetaan päinvastoin kuin sieppari laajennetun ylälankalenkin läpi tai se johtaa ylälankalenkin itsensä ympäri.

Lukkotikkikoneen sukkula (Ammattina vaate)

Sieppari ohjaa ylälankasilmukan paikallaan olevan puolakotelon ympäri. Sieppari tarttuu (ylä)lankalenkkiin ja vie sen alalangan ympärille.

Lukkotikkikoneen sieppari (Ammattina vaate)

Lukkotikkikoneen syöttö, eri syöttölajit ja niiden toimintaperiaatteet

Syöttö tapahtuu ompelukoneen syöttäjän ja paininjalan yhteisvaikutuksella. Syöttö nimensä mukaisesti syöttää kangasta eteenpäin ompelukoneella ommeltaessa eli toisinsanoen syöttö tarkoittaa ommeltavan materiaalin siirtämistä kahden neulanpiston välissä. Kangasta ei siis itsellä tarvitse vetää eteenpäin. Syötön avulla yksittäisistä tikeistä syntyy sauma. Yleensä syöttö tapahtuu eteen- tai taaksepäin.  Syöttö tapahtuu kun syöttäjä nousee pistolevyn läpi, painaa kankaan paininjalkaa vasten ja siirtää sitä yhden tikin pituuden verran eteenpäin. Sen jälkeen syöttäjä laskeutuu pistolevyn alle ja takaisin alkuperäiseen asentoonsa. 

Syöttölajeja on useita. Alasyötössä syöttö tapahtuu syöttäjän "hyppivillä" liikkeillä. Differentiaalisyötössä puolestaan (eteenpäin)syöttö tapahtuu kahdella toisistaan riippumattomasti säädetyllä ja toimivalla syöttäjällä. Etumaisen syöttäjän siirtoliike eteenpäin ollessa suuri, ylimääräinen väljyys tasataan alempaan kangaskerrokseen.

Puhutaan myös yhdistetyistä syötöistä. Näitä ovat ala- ja neulasyöttö, neulan edessä toimiva ala- ja säädettävä yläsyöttö, neulan takana toimiva ala- ja säädettävä yläsyöttö ja ala-, neula- ja vaihteleva yläsyöttö eli 3-syöttö sekä pulleri- (rulla-) ja alasyöttö. Yhdistetyissä syötöissä syöttö saattaa tapahtua neulan ollessa materiaalissa tai neulan takana on erillinen rulla, joka tukee materiaalin syöttöä.

Paininjalat

Olen käyttänyt kotiompelukoneessa ja oppilaitoksen lukkotikkikoneissa perus nivelpaininjalkaa. Kotikoneella olen joskus käyttänyt myös vetoketjupaininjalkaa. Erilaiset paininjalat mahdollistavat monipuolisesti erilaisten materiaalien ja lisäosien, kuten vetoketjujen, vaivattomamman ompelemisen. 

Nivel- ja vetoketjupaininjalkojen lisäksi muita paininjalkoja ja ohjaimia. Näitä ovat kiinteä-, kaksiosainen porras-, kaksiosainen reunantikkaus-, rulla-, tereen kiinnitys-, nauhan kiinnitys-, teflon- ja tikkauspaininjalka. Ompelukoneissa voidaan käyttää myös erilaisia pallistajia. Näitä ovat nauha-, reuna- ja yksinkertaisen katesaumanpallistajat. 

Paininjalka on kiinnitetty paininjalkatankoon ja se puristaa säädettävän jousivoiman avulla ommeltavaa materiaalia, jotta kankaan liikkuminen on mahdollista syöttäjän avulla. Paininjalan muoto ja varustelu riippuu siitä, mitä materiaalia ja miten ommellaan. Ohjaimet puolestaan voivat tehostaa ompelua. Pallistajat ja ohjaimet helpottavat esimerkiksi kankaan ohjaamista oikeassa asennossa neulan suhteen ja varmistavat saumojen ja tikkausten suoruuden.

Lukkotikkikoneen häiriöitä ja niiden syitä.

Lukkotikkikoneella (sekä kotiompelukoneella) ommellessa on tullut vastaan erilaisia ongelmatilanteita. Neuloja on katkennut, ylä- tai alalanka ovat katkenneet tai alalanka on mennyt sykkyrälle kankaan alapuolelle lähdettäessä ompelemaan. Syyt näihin lankojen katkeamisiin ovat yleisimmin olleet langan kireys, joka on ollut arvatenkin väärä. Joko ylä- että alalangassa tai jopa molemmissa. Lisäksi olen joskus ajatuksissani pujottanut langat huolimattomasti ja oikaissut jonkin kohdan, jonka vuoksi tikki on ollut huonoa tai sitä ei ole muodostunut ollenkaan. Paininjalka on myös jäänyt joskus ylös ja se puolestaan on tehokkaasti luonut suttua. Huono neulakin on ollut osana ompelujälkeen joka ei ole miellyttänyt. Aiemmin en huomannut tarkistaa riittävän usein neulojen kuntoa. Puolakin on ollut joskus tullut laitettua väärinpäin puolakoteloon. Neulan katkeaminen on voinut puolestaan johtua siitä, että neula on osunut esimerkiksi vetoketjuhakaseen tai paininjalkaan. 

Ammattikäsitteiden selityksiä

a. Pussisauma eli edestakaissauma on kaksiompeleinen edestakainen sauma, jossa oikealla puolella on yhdistävä ja nurjalla vahvistava ommel

b. Edestakaissauma. ks. pussisauma, kohta a.

c. Tasosauma on ommel, joilla esimerkiksi monien trikoopaitojen helmat ja hihat on käännetty. Oikealle puolelle tulee kaksi samansuuntaista tikkiä ja nurjalla puolella niiden välissä kulkee edestakaisin lanka. 

d. Auki silitetty yhdyssauma on kahden kappaleen kiinnityskohta, jossa molempien kappaleiden saumavarat on silitetty auki, eli saumanvarat ovat "oman" kappaleen puolella.

e. Katesauma on sauma, jossa on erityinen ommel saumavaran peittämiseksi.

f. Päärme on kankaan reunan vahvistus tai koristelu, jossa reuna on käännetty kaksi kertaa siten, että leikattu reuna joutuu kangaskerrosten väliin.

g. Käänne on kaksin (tai useammin) kerroin käännetty vaatteen reuna tai taite, esimerkiksi helma-, hihan-, lahkeen- tai takinkäänne.

h. Ulkovara on sauman, käänteen tai päärmeen tavallisimmin nurjalla puolella näkyvä osa.

i. Sisävara on sauman tai päärmeen osa, joka jää kangaskerrosten sisään. 

j. Ommeljuova tarkoittaa kahden kankaan yhtymäkohtaa.

k. Huolittelu tarkoittaa erilaisia tapoja siistiä kappaleiden reunat. Se voidaan tehdä ylisyrjäyskoneella (yliluottelutikkaus) tai muilla tavoin, kuten sisävarataitoksilla, päärmemäisellä ompeleella, tikkaamalla, erillisellä kaitaleella tai koristenauhalla. 

Peruskaavan, kuositellun kaavan ja leikkuukaavan erot

Peruskaava tarkoittaa mittojen mukaan tehtyä kaavaa, joka tehdään tietyn ohjeistuksen mukaan. Peruskaava pysyy muuttumattomana. Kuosittelu tehdään peruskaavaan. tosin erilliselle kaavapaperille, jolle peruskaava on kopioitu. Kuosittelun tarkoitus on muokata kaavoja vartalolle sopivammaksi ja esimerkiksi pääntien suuruuden määrittäminen sopivaksi tarkoitukseen ja mieltymykseen. Leikkuukaava on valmis kuosittelukaava. Leikkuukaavat piirretään leikattavalle kankaalle, josta kappaleet leikataan.

Ammattikäsitteiden selityksiä

a. Kuosittelu tarkoittaa peruskaavan muokkaamista vartalolle sopivaksi. Kuositteluun voi sisältyä esimerkiksi kaavan kaventamista tai helman pidentämistä.

b. KT eli "keskitaka". Piirretyn kaavan reuna (valmiin leikatun kappaleen keskikohta) joka sijoittuu kaksinkerroin taitetun kankaan taitteeseen.

c. Kädentie on aukko, johon kiinnitetään hiha tyvestään. 

d. Muotokaitale on miehustan nurjalle puolelle ommeltava lisäkaitale, joka tuo vaatteeseen tukea (lisävahvuutta) ja ryhtiä pään- ja kädenteissä. Muotokaitaleita voi olla kaitalemuodossa tai yhtenäisenä kappaleena.

e. Muotolaskos on ommeltu laskos, joilla vaatekappaleesta saadaan halutun muotoinen. Vaatteen istuvuus paranee muotolaskoksilla.

f. Kuosittelusuunnitelma tarkoittaa suunnitelmaa, jolla peruskaavaa lähetään kuosittelemaan eli muokkaamaan vartalolle sopivaksi. Listataan muokattavat asiat.

g. Leikkuusuunnitelma on vaatteen valmistuksessa tarvittavan kankaan menekin suunnittelu. Taloudellinen kankaan käyttö, kaavojen asettelun suunnittelu.

h. Silmukkarivi muodostuu vierekkäin olevista poikittaissuuntaisista silmukoista.

i. Hakki on joko saksilla leikattu tai merkkauskynällä piirretty kohta, joka osoittaa saumanvaran leveyden tai kappaleiden asettumisen toisiinsa nähden. 10 mm:n tai sitä kapeampaa saumanvaraa ei merkitä hakein.

j. Pääntie = kaula-aukko

k. Loimi on loimilanka joka yhdessä kudelangan kanssa luovat erilaisia sidoksia (kankaisiin) riippuen sidostyypeistä.

l. KE eli "keskietu". Kaavan reuna (valmiin leikatun kappaleen keskikohta) joka sijoittuu kaksinkerroin taitetun kankaan taitteeseen.

m. Pyöriö on hihan pyöreä yläosa, joka kiinnitetään vaatteen kädentiehe.

n. Miehusta on kappale, jota valmistetaan. Miehustaan kiinnitetään muun muassa hihat.

o. Langansuunta tarkoittaa kankaan langansuuntia, joita on kaksi: loimen suuntainen ja kuteen suuntainen. Jos kangas kuvitellaan kangaspuihin, silloin voi selkeästi hahmottaa pitkittäisen loimen suunnan ja poikittaisen kuteen suunnan. 

p. Helma tarkoittaa vaatteen alareunaa.

Silittämisen tarpeet ja tekijät silityksen vaikutuksen syntymiseen

Jos kangasta, josta ommellaan tuote, ei ole ehditty jostain syystä ennen ompelemista pestä, voidaan silittämällä tehdä mahdollinen kutistaminen kankaalle. Tähän tarvitaan lähinnä silitysraudan höyryä. Tietenkin kangas täytyy silittää ennen ompelutyön aloittamista myös siksi ettei siinä ole ryppyjä, jotka voivat jopa vääristää mittoja. Kankaan tulee olla sileä. Silityksiä tehdään myös usein (yleensä aina) saumojen tai esimerkiksi muotolaskosten ompelun jälkeen, jotta saumanvarat saadaan asettumaan haluttuun suuntaan / halutulla tavalla. Myös erilaiset käänteet ja päärmeet silitetään ennen ompelemista, jotta kangas olisi asettunut ja ompeleesta tulee kaunis. Valmis tuote silitetään lopuksi huolitellun lopputuloksen varmistamiseksi. 

Silittämisen vaikutus syntyy lämmön ja vesihöyryn avulla. Lämpötila ja mahdollinen höyrytys säädetään silitettävän materiaalin mukaan. Virallisen selityksen mukaan "silitysraudan silittävä vaikutus perustuu siihen, että kuumuus löysetää otettaan pitkissä polymeerimolekyyliketjuissa materiaalin kuiduissa. Kun molekyylit ovat kuumia, kuidut suoristuvat silitysraudan painon ansiosta ja ne säilyttävät suoruuden viilennettyään". Lisäksi jotkut materiaalit tarvitsevat lämmön lisäksi vettä silittyäkseen. (Wikipedia) 

Kulmanavaaja, (silitys)hevonen ja liimaprässi

Kulmanavaajaa käytetään kapeiden saumojen avaamiseen (kaulukset, rannekkeet, kulmasaumat)

Silityshevonen (tai toiselta nimeltään silityskinkku) on kova pyöreähköksi täytetty alusta, joka helpottaa kaarevien saumojen silitystä (esim. puvun, hameen ja housujen yläosat)

Liimaprässi on kahden suurehkon levyn muodostama prässi, jossa levyt painetaan tiiviisti toisiaan vasten siksi ajaksi kun tukikangas kiinnittyy kankaaseen. 

Silityshevonen ja kulmanavaaja (Vaatetusalan ammattitekniikan käsikirja)

---- 

Lähteet:

Kirjat

Ammattina vaate 

(myös kuvat sukkulasta ja siepparista)

Vaatetusalan ammattitekniikan käsikirja 

(myös kuvat silityshevosesta ja kulmanavaajasta)

Muut kirjalliset

Konevikojen yleisimmät syyt -dokumentti, Fronter.

Internet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ompelukone

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silitysrauta 

http://www.suomisanakirja.fi/