Työssäoppimisen viimeiset viikot ja lähiopetuksen jatkuminen

Nyt voi melkein jo toivotella hyviä jouluja koska lähiopetukseton jaksokin (nuorisopuolella ko. jaksoa kutsutaan joululomaksi) on ehtinyt alkaa. Eli siitäkin voi päätellä, että tämän postauksen julkaiseminen hiukan venähti suunnitellusta... 

Ihan ensin linkki Sun Classicsin nettiradioon. Sitä voi kuunnella samalla kun lukee tätä. Tämä radiokanava soi yleensä aina, kun työskenneltiin Kuplan takahuoneessa ompelutiloissa. Radio tosin oli hyvin tarkka sijoituksestaan, että suostui kuulumaan suhisematta. Mitä keskeisempi paikka, sitä parempi (luonnollisesti). On nuo radiot joskus aikamoisia... Sun Classicsin lisäksi kuuntelin työssäoppimisaikana ysäripoppia varmaan enemmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä. Kun tein näyttöjä, taustalla soi jatkuvasti ysärihitit. Muun muassa alla oleva levy oli kovassa kulutuksessa.

Kuka muistaa?

Hittejä.

Viimeiset työssäoppimisviikot menivät osittain melko samalla kaavalla, kuin alkupuoliskokin. Päiviin kuului puvustushommia, korjausompelua, tuunaamista ja asiakkaiden tilausvaatteiden suunnittelua sekä valmistamista. Lisäksi harjoittelun loppupuoliskolle osuivat kahdet messut ja allekirjoittaneen kaksi näyttöä. Joten hulinaa ja tekemistä riitti loppuun saakka! Kuplassa aloitti toinenkin harjoittelija, Kirsi, muutama viikko oman aloittamiseni jälkeen. Oli mukava tutustua häneen!

Tonttumusikaalipuvustuksen tekemisen vauhdikkain loppusuora osui samaan aikaan omien näyttöjen (2 kpl) tekemisten kanssa, joten loppujen lopuksi en kovin paljoa siihen ehtinyt osallistumaan. Erilaisia vöitä ja viittoja olin kuitenkin mukana valmistamassa ja toki näyttöjen ohella seurasin sivusta projektia. Harmittelin jälkeenpäin sitä, etten tajunnut ottaa enempää kuvia. Musikaaliin valmistui huikeita asuja ja asusteita! Kuten aiemmassa postauksessa taisin jo mainita (=hehkuttaa), steampunk -tyyli on kerrassaan upea! 

Huikean hieno hattu!

   

Luonnos erään hahmon taskuhaalariasusta...

...ja tässä se on valmistumassa.

Tiernapoikiin kruunu ja miekka.

Mikäli näitä Kuplan tekemiä asuja haluaa päästä livenä katselemaan, voi musikaalia mennä joulun ja uudenvuoden välipäivinä katsomaan Vaskuvuoren lukiolle, lippuja löytyy täältä. 

Kohtauskuva "Unohdettu joulukortti" -musikaalista. (Lähde: vantaa-vaskivuori.fi)

Tähän puvustusprojektiin liittyen pääsin käymään parissa minulle uudessa paikassa. Katjan kanssa kävimme eräs aamu Nahkakunnassa ostamassa erilaisia tarvikkeita. Siellä on myynnissä vaikka mitä, eri eläinten nahkavuodista metallisolkiin ja tarranauhoihin. Etenkin vuotiin liittyen tenttasin meitä palvellutta kaveria vähän enemmänkin mutta onneksi häntä ei tuntunut haittaavan. 

Kisällitalo Vallilassa. Nokiantie 2-4, Helsinki.

 

Nahkakunta toisessa kerroksessa.

Nahkakunnan lisäksi kävin hakemassa solumuovia Out In Design:sta. Eräs luokkatoverini oli Outilla työssäoppimassa, joten oli hauska nähdä häntäkin. Ja tietenkin itse Outia ja hänen valmistamiaan pukuja ja rekvisiittaa. Upeita tuotoksia!

Tein työssäoppimisaikana kaksi näyttöä: vaateompelun ja asiakaspalvelun tehtävissä toimimisen sekä muotoilu- ja valmistustehtävissä toimimisen. Kupla toimi asiakkaana, jolle tuotteet valmistin. Molempiin näyttöihin suunnittelin ensiksi annettujen speksien (70-80 -luvun henkiset bilevaatteet) mukaisesti muutaman asun/asukokonaisuuden. Näistä Katja ja Minttu valitsi ne, jotka halusivat valmistettavan. Toiseen näyttöön tein asut Katjan ja toiseen Mintun mitoilla.

Alla olevassa (harmillisen hämärässä) kuvassa ovat kaikki näytöissä valmistetut vaatteet. Vasemmalla oleva kaksiosaisen näköinen, mutta kuitenkin yhtenäinen asu on tehty muotoilemalla ja keskellä sekä oikealla olevat asut on valmistettu kaavoja hyödyntäen. Paljettimekko on vuorillinen ja pallokuvioisen puseron kaverina on erillinen minihame. 

Näyttövaatteet.

Mainitsin messut postauksen alussa. Kupla edusti niin Tampereen käsityömessuilla kuin Naisten joulumessuillakin, jotka järjestettiin Helsingissä Wanhassa Satamassa. Messuille valmistautuminen on oma prosessinsa sekin. Tuotteiden valmistamista, messuosaston suunnittelua ja messupäiviin valmistautumista riitti. Muistettavaa oli valtavasti! 

Messuosaston suunnittelua.

Rusetteja tulossa.

Lasten mekkoja messuille. Mitkä herkulliset värit!

Koruja Kuplan hengen mukaisesti.

Kupla Vintage Oy.

Katja ja Minttu menivät Tampereen messuille kahdestaan, mutta Helsingin messuilla olin parina päivänä Mintun apuna myymässä. Kokemus oli mielenkiintoinen, oli hauska seurata ihmisiä myyntipöydän toiselta puolelta. Aiemmin olen ollut messuilla vain asiakkaana. Viereisiin pöytiin sattui todella mielenkiintoisia ja värikkäitä käsityöntaitajia, heihinkin oli mukava tutustua. Päivät menivät tosi nopeasti. 

Naisten joulumessuilta.

Messukassit.

Kävelymatka Kuplaan Kampista Liisankadulle oli joka aamuinen herättäjä bussimatkan torkkumisen jälkeen. Liikunnallisen hyödyn lisäksi pääsi ihastelemaan Liisankadun todella hienoja rakennuksia! Ihailin niitä poikkeuksetta joka aamu.

Meri-Helsinki -lehdestä satuin eräs päivä näkemään Kruunuhaassa myynnissä olevien asuntojen ilmoituksia. Jos taskunpohjalla sattuu lojumaan muutama satatuhatta tai vaikka miljoona euroa joutilaana, yhtenä sijoituskohteena voi miettiä asuntoa tältä kauniilta alueelta. Kyllähän jossain tuollaisessa linnan näköisessä talossa voisi asua.

Kuten jo mainittu, Kupla Vintage on menneiden vuosikymmenten erikoisliike. Tähän teemaan sopivasti sieltä löytyy pinkka 90 -luvun Suosikkeja. Ai että sitä viihdearvon määrää, mitä ne lehdet tarjosivat! Lueskelin enimmäkseen vakiopalstoja ja parhaimmista paloista piti ihan ottaa kuvat. 

Suosikkeja.

Palstat.

Luulen, että kaikista eniten lueskelin kirjeenvaihto- ja etsintäkuulutuspalstoja. Ilmoituksista löytyi aikamoisia helmiä! Tuohon aikaan ei ollut ollenkaan omituista tai riskaabelia julkaista nimensä ja osoitteensa lehdessä mutta en kyllä enää tänä päivänä lähtisi siihen. Lisäksi koska ilmoituksia on ollut paljon, on ollu pakko jotenkin koittaa erottua joukosta hyvinkin persoonallisilla ilmoituksilla.

Mörtsi vaan! Ei onneksi tarvitse olla hylätty kauaa.

Usein tuli vastaan ilmoituksia, jotka eivät vanhene. Meinattiinkin kirjoitella useammallekin... (No ei nyt oikeasti.) Ja koska nyt tosiaan ollaan 2000-luvulla, sensuroin seuraavan ilmoituksen osoitteen varmuuden vuoksi. Toivon, että tämä tyttö sai pitkäaikaisia kirjeenvaihtoystäviä.

Etsintäkuulutuksissakin oli kaikenlaista. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monta prosenttia etsijöistä löysi etsimänsä henkilön ja miten tarinat ovat edenneet. Tietysti ilmoitusten tarkat tuntomerkit auttoivat varmasti löytämisessä. Oli niitäkin, joilla ei NIIN tarkkaa kuvailua ollut:

Sitä jäin hiukan huvittuneena miettimään, että olivatko nämä oletettavasti kaksi henkilöä ainoat katselijat tämän Jarin (?) showssa. Ihan vaan siksi, että mikäli ja luultavasti yleisöä oli enemmän, edes pienet tuntomerkit auttaisivat Jaria (?) tunnistamaan ihailijansa ja mahdollisesti motivoimaan näkemään vaivan selvittää henkilöt nimimerkin takana. Mutta eihän sitä tiedä, miten tämä tarina päättyi!

Seuraavassa ilmoituksessa jäi eniten kiinnostamaan, mikä se sana oli, mitä nämä nuorukaiset vaihtelivat. Täytynyt olla hyvä sana, koska Uma-tyttönen on niin kovin jäänyt poikaa kaipailemaan. Toivottavasti kaveri löytyi!

Nuorisopalvelu -palstakin on ollut hyvä tapa saada asioita selville siihen aikaan. Seuraavassa 11-12 -vuotiaat tyttöparat potevat sydänsuruja. Vastus on melkoisen taivaanrantaa maalaava ja jos miettii itseä tuossa iässä, olisinkohan osannut arvostaa tai ymmärtää moista vastausta... Missä konkretia? 

Näitä Suosikin ilmoituksia/kysymyksiä eri palstoilta voisi esitellä vaikka kuinka paljon mitä (omasta mielestä) hassunsarkastisin kommentein, mutta jos nyt kuitenkin jätetään tämä homma tähän. Kirjastoista voi löytyä vanhoja lehtiä, joita voi käydä kukin halutessaan fiilistelemässä.

Työssäoppimisjakso oli kaiken kaikkiaan antoisa. Minttu ja Katja ovat hauskoja ammattilaisia ja Kuplassa pääsi tekemään paljon erilaisia hommia. Töitä tehdään tosissaan mutta ei ryppyotsaisesti. Elinvuosia tuli varmasti nauramisen ansiosta roimasti lisää harjoittelujakson aikana! 

Koulussa alkoi nyt joulukuun alussa lähiopetus ja sen tiimoilta projektijakso. Kuulun meidän ryhmässä siihen enemmistöön, joka lähti työstämään esiintymisasuja erääseen tulevaan tapahtumaan. Tästä myöhemmin lisää. Projekti on mielenkiintoinen ja haastava. Nyt tällä hetkellä kuitenkin ollaan ansaitulla joululo.. eikun siis lähiopetuksettomalla jaksolla. 

Loppuun vielä ysärihitti! Sun Classicsin voi nyt sulkea hetkeksi ja väliin kuunnella Livin Joy:n Don't stop Movin' -kappaleen. Toivottavasti käytössäsi on hyvät bassokaiuttimet.

------ 

Lähteet:

http://www.sunclassics.fi/nettiradio/ikkuna

http://www.lippu.fi/vaskivuoren-lukion-musiikkiseura-lippuja.html?affiliate=ADV&doc=artistPages/tickets&fun=artist&action=tickets&kuid=465119

http://www.nahkakunta.fi/ 

http://www.outindesign.fi/

http://www.kadentaidot.fi/ 

http://www.naistenjoulumessut.fi/

https://www.youtube.com/watch?v=A3j2pGMnKj4 

Apua, työssäoppimisjakso on jo puolessa välissä!

Aika on kulunut ihan järjettömän nopeasti. Eikä vähiten sen vuoksi, että on ollut tosi hauskaa olla Kupla Vintagessa. Minttu ja Katja ovat huipputyyppejä! Hommat hoituu ja ne tehdään hyvin ja ripeästi mutta missään vaiheessa ei ole unohdettu huumoria ja jutustelua. Nauru on raikanut lähes jatkuvasti, välillä jopa siihen malliin, että vedet on valuneet silmistä.

Erilaisia töitäkin olen toki päässyt tekemään ja seuraamaan! Erilaisia korjausompeluita on tullut eteen ja olen usein ollut niissä mukana tavalla tai toisella. Olen ehkä purkanut tai ommellut saumoja, huolitellut vaikka mitä reunaa ja ennen kaikkea olen päässyt samalla seuraamaan miten esimerkiksi erittäin rikkinäinen farkkuhaarus pystytään korjaamaan. Korjauksessa on ollut housujen lisäksi myös muun muassa nahkahame, takkeja ja mekkoja. 

Kuplan omaan mallistoon on tehty tuotteita, esimerkiksi seuraavassa kuvassa oleva trikoomekko. 

Kupla-malliston mekko.

Eräs asiakas oli saanut ulkomailla lahjaksi kauniin kankaan, josta halusi itselleen mekon. Hän oli aiemminkin teettänyt mekon Kuplassa, joten kaavatkin löytyivät valmiina. Valmistusprosessiin kuului myös yksi välisovitus, jossa tarkistettiin mekon istuvuus ja tehtiin tarvittavia muutoksia. 

Tilausmekko.

Rusettitehtailu on myös jatkunut. Kaikki osat on nyt ommeltu ja käännetty. Seuraavaksi on vuorossa varsinainen yhdistäminen eli rusetit alkavat muotoutua ja valmistua. 

Tässä kääntövuorossa rusetin keskinauha. Pitkä S-koukku oli kätevä kääntökaveri.

Rusettiosia menossa silitykseen, jonka jälkeen alkaa varsinainen kasaaminen. Kuvia tulee.

Eräänä päivänä sain projektiksi vaihtaa kahteen valkoiseen, suhteellisen isoon sohvatyynynpäälliseen vetoketjut. Vanhat vetoketjut purettiin pois ja uudet ommeltiin tilalle. Sai muuten olla tarkkana kankaan syöttymisen kanssa! Yksi ommel pitikin purkaa, koska vetoketju jäi muutaman sentin päähän siitä minne sen olisi pitänyt yltää. Seuraava kerta onnistuikin kun osasi ennakoida paremmin.

Sohvatyynynpäällinen.

Erilaisia järjestely- ja siivoushommia on ollut edelleen aika ajoin. Varastohuoneen puvustusvaatteiden ja kankaiden järjestely oli hauskaa! Vastaan tuli monia niin kauniita kankaita ja kuoseja että niitä olisi voinut jäädä tuijottelemaan pidemmäksikin aikaa. Mikäli olisi siis ollut aikaa.

Eräänä päivänä muuan kruunuhakalainen rouva kävi korjauttamassa takkinsa ja hänen ollessa myymälässä tuli Kuplan puvustusprojektit puheeksi. Ilmeni että rouvalla oli kertynyt vuosien varrella paljon vaatteita, joita hän oli suunnitellut tavalla tai toisella laittavansa eteenpäin. Kuplaan otetaan mielellään hyväkuntoisia vanhoja vaatteita lahjoituksina vastaan ja tästä tiedosta rouva innostui. Hän oli sitä mieltä että Kuplassa vaatteet saisivat arvostusta eri tavalla kuin vaikka jollain kirpputorilla. Muutaman päivän kuluttua kohtaamisesta kävimme kolmeen pekkaan hakemassa monta jätesäkillistä vaatteita, joista valtaosa päätyikin nimenomaan puvustustarkoitukseen. 

Tämän rouvan lahjoitusvaatteista löytyi materiaalia myös tällä hetkellä meneillään olevaan puvustusprojektiin; jouluaiheiseen musikaaliin. Tästä musikaalista tekee erilaisen se, että esimerkiksi tontut eivät ole perus punapukuisia tyyppejä vaan paljon mielenkiintoisempia steampunktyylisiä hahmoja. 

"Steampunk-pukeutumiseen kuuluu viktoriaanisen muodin jäljittely ja sen yhdistäminen nykyaikaan. Vaatteet valmistetaan usein itse. Tyypillinen väri on ruskea. Materiaalina ovat usein luonnonkuidut ja nahka. Olennaisena osana vaatetusta ovat varusteet, kuten lentäjänlasit, taskukellot ja silinterihatut. Koruja tehdään itse yhdistäen metallia, puuta, nahkaa ja lasia. Pukeutumisessa saattaa olla tunnistettavissa jokin stereotyyppinen hahmo, kuten lentäjä, lady, tiedemies, professori tai seppä. Joissakin tapauksissa steampunk-tyyli sekoittuu merirosvomaiseen pukeutumiseen." (Lähde: Wikipedia)

Esimerkki steampunktyylistä. (Lähde: hmimbresarts.org)

Steampunk -tonttuja musikaaliin.

Musikaalin hevonen.

Tämän musikaalipuvustusprojektin seuraaminen on ollut todella mielenkiintoista. Vielä en ole tähän projektiin konkreettisesti tehnyt juurikaan ompelua tai tuunausta muiden hommien ollessa prioriteettilistassa kärkisijoilla, mutta hahmoja on tehty vasta muutamia, joten niitä ja tekemistä kyllä vielä riittää. Luultavasti ja toivottavasti minullekin asti. Mutta kuten jo mainitsinkin, "pelkkä" seuraaminenkin on ollut mielenkiintoista. Alla olevasta kuvaryhmästä näkee että hevonen on ollut tekeillä. Minttu rakentaa päätä ja Katja vartaloa. Ai, mitä Johnny Depp tekee kuvaryhmässä? Tietenkin näyttää hyvältä. Juliste löytyi vanhan Suosikin välistä ja ei tarvinnut kuin hiukan vihjaista seinälle laittamisesta niin sinnehän se päätyi samantien, ompelimon seinälle. 

Hevonen tekeillä. (Lähde: facebook.com/kuplavintage)

Kuplan taukonurkkauksen hyllyköstä on löytynyt aarteita, vanhoja Suosikki -lehtiä. On ollut hyvin nostalgista ja hupaisaa lukea -91-96 -vuosien lehtiä. Olenkin ottanut tavakseni lukea lounasta syödessäni esimerkiksi kirjeenvaihtopalstaa. Luen ilmoituksia välillä myös ääneen muille. Ollaan jo meinattu kirjoittaa vaikka kuinka monelle, jonka "ilmoitus ei vanhene"... Ehkä kuvaan seuraaviin postauksiin joitain ilmoitushelmiä, mitä lehdistä löytyy.

Suosikkeja.

Kuluneen parin-kolmen viikon aikana on ollut toinenkin hyvin mielenkiintoinen puvustusprojekti meneillään ja jatkuu edelleen. Putous -ohjelma on varmaan monelle tuttu, samoin siinä oleva sketsihahmokilpailu. Kuplassa ollaan tehty useille sketsihahmojen vaatteille erilaisia korjauksia ja tuunauksia. Pukusuunnittelija Anna Vilppunen on tuonut Kuplaan näitä erilaisia "sketsihahmovaatetoimeksiantoja" pitkin kuluneita viikkoja. Esimerkiksi Matti Pikkuvanhasen puvunhousujen lahkeita pidennettiin huomattavasti ja Alli Kaattorin häämekkoa muokattiin kantajansa kroppaan istuvammaksi. Myös Jorma "Jortsu" Ylivuotisen muhkea takamuslisäke ja Aimo Sonnin maha ovat Kuplasta kotoisin. Takamuksen tekemiseen saatiin Annalta tiettyjä "osia", joista se sitten rakennettiin muotoonsa. Mielenkiintoinen projekti sekin. 

Putouksen sketsihahmot vuosimallia 2015. (Lähde: mtv3.fi)

Putousnäyttelijöillä on tänä vuonna tummemman siniset paidat päällään. Näitäkin paitoja muokattiin muutamille näyttelijöille sopivammiksi. 

Sininen paita Putoukseen.

Kaikenkaikkiaan on ollut todella mielenkiintoiset ja mukavat viikot Kuplassa tähän mennessä! Töitä tehdään paljon, mutta hymy naamalla. Välillä tulee tosi kiireellisiä töitä, välillä voi ottaa vähän rennommin. Juttelemme paljon. Olemme puhuneet esimerkiksi yrittäjyydestä, siitä että mitä se oikeasti on. Yrittäjyysaiheesta tein Katjalle ja Mintulle pienen haastattelun, joka tulee pian tänne blogiinkin. Yrittäjyys on valtavasti kaikkea, ei pelkästään ompelua. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää.

Eli palataan taas pian!

Kupla.

----- 

Lähteet:

www.facebook.com/kuplavintage/ 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Steampunk 

http://mimbresarts.org/wp-content/uploads/steampunk_2.jpg

http://im.mtv.fi/image/5510130/landscape16_9/1024/576/2b86b40e3852fc7ce200f1fc7faf1aa9/yB/putous-sketsihahmot-2015.jpg 

Minä ompelijana

Aika on kulunut aivan uskomattoman nopeasti, mutta niinhän sanotaan että niin käy kun on hauskaa. Tai mielenkiintoista. Olen pitkään jo ennen tätä tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta harrastanut erilaisia käsitöitä, nautin siitä kun pääsee tekemään käsillä ja tuloksen näkee heti. Varsinaista vaatteiden valmistamista oli kuitenkin ollut vähemmän, vaatteiden tuunaamista enemmän. Keväällä 2014 pienen harkinnan jälkeen päätin hakea tähän koulutukseen ja onnekseni minut valittiin lukuisista hakijoista opiskelemaan vaatetusompelijaksi. Tämä koulutus onkin itseasiassa kaikista mielenkiintoisin kaikista opiskeluistani tähän mennessä. Koulutus alkoi Helsingin Roihuvuoressa Prinsessantien toimipisteessä mutta tammikuussa muutettiin uusiin tiloihin Meritaloon Merihakaan Prinsessantien remontin vuoksi. Uudet tilat ovatkin hienot ja valoisammat. Lisäki oma työpiste korkeussäädettävine pöytineen ja ompelukoneineen tuntuu lähes luksukselta.

Stadin ammattiopisto (marmai.fi)

Roihis. (Oma kuva)

Kun opinnot alkoivat elokuussa 2014, olin (ja olen edelleen!) innoissani ja todella motivoitunut, siitäkin huolimatta että koulumatkat olivat lähes 1,5 tuntia per suunta. Tämä koulu on todellakin yksien matkojen arvoinen, eikä pelkästään kiinnostavan alan vuoksi vaan myös huippujen luokkakavereiden. Kaikki tulevat kaikkien kanssa loistavasti toimeen ja yhteishenki on todella hyvä. Jos tarvitsee neuvoa tai mielipidettä johonkin asiaan, voi epäröimättä kysyä toisilta. Ja huumori! Todennäköisesti eletään kaikki suhteellisen vanhoiksi jo sen vuoksi, että nauretaan niin paljon. Opiskelu voi olla hauskaa. Niin ja tietysti pitää mainita meidän ryhmänohjaaja, joka on topakka ja tosi mukava hänkin.

En väitä, että koko ajan kaikki olisi ollut ruusuilla tanssimista. Välillä on hermoja kiristänyt jotkut harjoitustyöt, haastavat materiaalit (joiden valinnasta saan syyttää yksinään itseäni) tai päälle puskevat deadlinet. Poikkileikkauskuvien hahmottamiseenkin meni tosi ja turhautti kun ei heti avautunut. Kaikesta haasteista on kuitenkin selvitty ja motivaatio on edelleen korkealla. Tunnen olevani omalla alalla. Hakemus lisätunneista vuorokausiin on kylläkin Kansaneläkelaitoksessa vetämässä. Saa nähdä miten käy, myönnetäänkö sitä enää opintotuen lisäksi.

Aikaa. (parentalperspective -blogi)

Lisätunneista päästäänkin ajankäytön suunnittelun haasteisiin. Tiedän, että minulla on siinä kehittettävää. Jään liian helposti miettimään jotain kohtaa LIIKAA, että onkohan se nyt varmasti oikein/hyvin ja siihen pohtimiseen menee helposti "turhaa" aikaa. Pitäisi olla niissä kohdissa varmempi. Tietenkin vielä tässä vaiheessa on "syytäkin" epäröidä ja varmistaa tekemisiä, mutta kynnys voisi olla korkeampi siihen. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kokemuksen lisääntyessä varmuuskin kasvaa. Etenkin aktiivisen tekemisen (myös opitun kertaamisen) kauttahan sitä saa, kokemusta.

Opiskelujen alkaessa aloitin lähes samaan aikaan työskentelemään osa-aikaisesti koulun ohella. Pitkät koulumatkat ja työpäivät ovat valitettavasti vaikuttaneet siihen, ettei varsinkaan arkisin oikein jaksa ommella ja harjoitella lisää käytäntöä kotona. Loppusyksyn ja alkutalven pimeyskään ei varsinaisesti tuonut lisää virtaa. Mutta nyt työssäoppimisaikana on enemmän aikaa, koska päivät ovat kuuden tunnin mittaisia ja matkoihin ei mene läheskään niin kauaa kuin koulumatkoihin.

Kaavoitus ja kuosittelu varmaankin ovat ne asiat, jotka uuden oppimisen kannalta ovat merkityksellisimpiä, tai ainaki top viidessä. Tietysti ammattimaisemmat työtavat ompelussa ovat tavallaan olleet uutta, varsinkin jos vertaa siihen, millasita "ei se nyt ole niin tarkkaa" -ompelua ennen opiskelua oli. Olen siis oppinut että etukäteen suunnitteleminen on ihan hyvä homma... Lisäksi teollisuusompelukoneet ovat hurmanneet, oma kotikone tuntuu nykyään kuin se olisi mopo kunnon moottoripyörän rinnalla.

Ystäväni Pfaff. (Oma kuva)

Opiskelua on nyt takana reilu puoli vuotta. Mielestäni olen kehittynyt ompelijana lähtötilanteesta, olen oppinut paljon uusia taitoja ja tietoja. Vielä on kuitenkin PALJON opittavaa ja oman ompelun kehittämistä. Motivaatiota oppimiseen on valtavasti, haluan oppia! Kehittyä voi vain tekemällä ja sitä aion lisätä kotonakin. Ainakin on riittävästi kankaita, joista tehdä...

On ollut positiivista huomata, että kun on hoksannut peruskaavojen tekemisen perusidean ja niiden kuosittelun tapoja, voi tehdä oikeastaan mitä vain etenkin kun saa lisää kokemusta. Ompelun laadussakin on vielä parannettavaa, esimerkiksi ommel sentin saumavaralla välttämättä (tai varmaankin useimmiten) ei mene millilleen tasaisesti joka kohdassa. Meille opiskelijoille on sanottu, että meille kehittyy "mittasilmä" eli tiedetään sentin, kymmenen sentin, puolen metrin ym. pituus tarkasti ilman mittaa. Ainakin suurinpiirtein. Materiaalin tuntemuskin on lisääntynyt opintojen myötä, mutta siinä on ehdottomasti yksi aihealue, johon tulee panostaa lisää. Eri materiaalien yhdistäminen kiinnostaa, mutta siinä tulee osata ottaa huomioon, miten erilaisia materiaaleja voi hoitaa ja pestä yhtäaikaa,  miten erilaiset materiaalit käyttäytyvät toistensa kanssa jne.

Kaavojen kuosittelua. (Oma kuva)

Ihmisten vaatteisiin kiinnittää nykyään eri tavalla huomiota. Herkästi jää miettimään, miten vaate on valmistettu, millaisia saumoja siinä voisi olla ja mikäli vaate on omaa silmää miellyttävä, tulee mietittyä omia suunnitelmia valmistamistavoista. Nettiä selatessa mieleen tulvii ideoita; "tuota voisi kokeilla tehdä, mitenköhän tuon ja tuon saisi yhdistettyä tämän ja sen kanssa..."

Vielä tässä kohtaa (ja varmasti jatkossakin) opintoja pidän hyvin seikkaperäisistä ja selkeistä työohjeista, ne auttavat minua hahmottamaan työn paremmin. Jotkut harjoitukset ovat olleet etenkin ensimmäistä kertaa katsottaessa ohjeiltaan sellaisia, että "MITÄH??". Onneksi meillä on ollut mallikappaleet, joista ohjeiden lisäksi on voinut katsoa apuja. Ja tietysti opettaja on ollut neuvoa-antavana tahona. Oma-aloitteista ongelmanratkaisutaitoa kuitenkin tulee löytyä.

Tuotekuvien piirtämistä minun täytyy myös harjoitella ja olen jo hankkinut apuja siihen. Ja sitten on tietysti netti ja youtube ohjeistamassa. Koulussa olen oppinut piirtämään ihmisvartalon sopusuhtaisemmin. Enää kädet eivät pääty liian aikasiin tai pää ole kohtuuttoman iso vartaloon nähden. Edistystä sekin!

Työssäoppimisjaksolta (Piitamaissa) odotan käytännön tekemistä ja sitä kautta oppimista. Lisäksi se seikka, että pääsee näkemään käytännössä ompelijayrittäjän toimintaa ja arkea, on mielenkiintoista. Työssäoppimispaikassani yrittäjällä on sekä myymälä, että ompelimo, Samoissa tiloissa aloittaa pian toinenkin yrittäjä, joten yrittäjyyteenkin saa hyvän katsauksen niin pidempään toimineelta kuin aloittavalta toimijalta. Lisäksi teen itsesuunnitteleman erikoismateriaaleihin liittyvän näytön työssäoppimmisen aikana. Sitäkin suunnittelen ja teen innolla.

Summa summarum, olen innoissani koulusta, luokkakavereista, työssäoppimisesta, opettajasta, vaatteista, kankaista, mahdollisuuksista... Lista on pitkä. Tämä kaikki on jotekin niin minua itseä.










Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/meritalo_remontoidaan_ammattikoulun_kayttoon/6100751

http://parentalperspective.com/diy-craft-room-clock/

http://www.piitamai.fi/

http://www.marmai.fi/uutiset/design3+teki+stadin+ammattiopistolle+uuden+logon/a2171412