Minä ompelijana

Aika on kulunut aivan uskomattoman nopeasti, mutta niinhän sanotaan että niin käy kun on hauskaa. Tai mielenkiintoista. Olen pitkään jo ennen tätä tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta harrastanut erilaisia käsitöitä, nautin siitä kun pääsee tekemään käsillä ja tuloksen näkee heti. Varsinaista vaatteiden valmistamista oli kuitenkin ollut vähemmän, vaatteiden tuunaamista enemmän. Keväällä 2014 pienen harkinnan jälkeen päätin hakea tähän koulutukseen ja onnekseni minut valittiin lukuisista hakijoista opiskelemaan vaatetusompelijaksi. Tämä koulutus onkin itseasiassa kaikista mielenkiintoisin kaikista opiskeluistani tähän mennessä. Koulutus alkoi Helsingin Roihuvuoressa Prinsessantien toimipisteessä mutta tammikuussa muutettiin uusiin tiloihin Meritaloon Merihakaan Prinsessantien remontin vuoksi. Uudet tilat ovatkin hienot ja valoisammat. Lisäki oma työpiste korkeussäädettävine pöytineen ja ompelukoneineen tuntuu lähes luksukselta.

Stadin ammattiopisto (marmai.fi)

Roihis. (Oma kuva)

Kun opinnot alkoivat elokuussa 2014, olin (ja olen edelleen!) innoissani ja todella motivoitunut, siitäkin huolimatta että koulumatkat olivat lähes 1,5 tuntia per suunta. Tämä koulu on todellakin yksien matkojen arvoinen, eikä pelkästään kiinnostavan alan vuoksi vaan myös huippujen luokkakavereiden. Kaikki tulevat kaikkien kanssa loistavasti toimeen ja yhteishenki on todella hyvä. Jos tarvitsee neuvoa tai mielipidettä johonkin asiaan, voi epäröimättä kysyä toisilta. Ja huumori! Todennäköisesti eletään kaikki suhteellisen vanhoiksi jo sen vuoksi, että nauretaan niin paljon. Opiskelu voi olla hauskaa. Niin ja tietysti pitää mainita meidän ryhmänohjaaja, joka on topakka ja tosi mukava hänkin.

En väitä, että koko ajan kaikki olisi ollut ruusuilla tanssimista. Välillä on hermoja kiristänyt jotkut harjoitustyöt, haastavat materiaalit (joiden valinnasta saan syyttää yksinään itseäni) tai päälle puskevat deadlinet. Poikkileikkauskuvien hahmottamiseenkin meni tosi ja turhautti kun ei heti avautunut. Kaikesta haasteista on kuitenkin selvitty ja motivaatio on edelleen korkealla. Tunnen olevani omalla alalla. Hakemus lisätunneista vuorokausiin on kylläkin Kansaneläkelaitoksessa vetämässä. Saa nähdä miten käy, myönnetäänkö sitä enää opintotuen lisäksi.

Aikaa. (parentalperspective -blogi)

Lisätunneista päästäänkin ajankäytön suunnittelun haasteisiin. Tiedän, että minulla on siinä kehittettävää. Jään liian helposti miettimään jotain kohtaa LIIKAA, että onkohan se nyt varmasti oikein/hyvin ja siihen pohtimiseen menee helposti "turhaa" aikaa. Pitäisi olla niissä kohdissa varmempi. Tietenkin vielä tässä vaiheessa on "syytäkin" epäröidä ja varmistaa tekemisiä, mutta kynnys voisi olla korkeampi siihen. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kokemuksen lisääntyessä varmuuskin kasvaa. Etenkin aktiivisen tekemisen (myös opitun kertaamisen) kauttahan sitä saa, kokemusta.

Opiskelujen alkaessa aloitin lähes samaan aikaan työskentelemään osa-aikaisesti koulun ohella. Pitkät koulumatkat ja työpäivät ovat valitettavasti vaikuttaneet siihen, ettei varsinkaan arkisin oikein jaksa ommella ja harjoitella lisää käytäntöä kotona. Loppusyksyn ja alkutalven pimeyskään ei varsinaisesti tuonut lisää virtaa. Mutta nyt työssäoppimisaikana on enemmän aikaa, koska päivät ovat kuuden tunnin mittaisia ja matkoihin ei mene läheskään niin kauaa kuin koulumatkoihin.

Kaavoitus ja kuosittelu varmaankin ovat ne asiat, jotka uuden oppimisen kannalta ovat merkityksellisimpiä, tai ainaki top viidessä. Tietysti ammattimaisemmat työtavat ompelussa ovat tavallaan olleet uutta, varsinkin jos vertaa siihen, millasita "ei se nyt ole niin tarkkaa" -ompelua ennen opiskelua oli. Olen siis oppinut että etukäteen suunnitteleminen on ihan hyvä homma... Lisäksi teollisuusompelukoneet ovat hurmanneet, oma kotikone tuntuu nykyään kuin se olisi mopo kunnon moottoripyörän rinnalla.

Ystäväni Pfaff. (Oma kuva)

Opiskelua on nyt takana reilu puoli vuotta. Mielestäni olen kehittynyt ompelijana lähtötilanteesta, olen oppinut paljon uusia taitoja ja tietoja. Vielä on kuitenkin PALJON opittavaa ja oman ompelun kehittämistä. Motivaatiota oppimiseen on valtavasti, haluan oppia! Kehittyä voi vain tekemällä ja sitä aion lisätä kotonakin. Ainakin on riittävästi kankaita, joista tehdä...

On ollut positiivista huomata, että kun on hoksannut peruskaavojen tekemisen perusidean ja niiden kuosittelun tapoja, voi tehdä oikeastaan mitä vain etenkin kun saa lisää kokemusta. Ompelun laadussakin on vielä parannettavaa, esimerkiksi ommel sentin saumavaralla välttämättä (tai varmaankin useimmiten) ei mene millilleen tasaisesti joka kohdassa. Meille opiskelijoille on sanottu, että meille kehittyy "mittasilmä" eli tiedetään sentin, kymmenen sentin, puolen metrin ym. pituus tarkasti ilman mittaa. Ainakin suurinpiirtein. Materiaalin tuntemuskin on lisääntynyt opintojen myötä, mutta siinä on ehdottomasti yksi aihealue, johon tulee panostaa lisää. Eri materiaalien yhdistäminen kiinnostaa, mutta siinä tulee osata ottaa huomioon, miten erilaisia materiaaleja voi hoitaa ja pestä yhtäaikaa,  miten erilaiset materiaalit käyttäytyvät toistensa kanssa jne.

Kaavojen kuosittelua. (Oma kuva)

Ihmisten vaatteisiin kiinnittää nykyään eri tavalla huomiota. Herkästi jää miettimään, miten vaate on valmistettu, millaisia saumoja siinä voisi olla ja mikäli vaate on omaa silmää miellyttävä, tulee mietittyä omia suunnitelmia valmistamistavoista. Nettiä selatessa mieleen tulvii ideoita; "tuota voisi kokeilla tehdä, mitenköhän tuon ja tuon saisi yhdistettyä tämän ja sen kanssa..."

Vielä tässä kohtaa (ja varmasti jatkossakin) opintoja pidän hyvin seikkaperäisistä ja selkeistä työohjeista, ne auttavat minua hahmottamaan työn paremmin. Jotkut harjoitukset ovat olleet etenkin ensimmäistä kertaa katsottaessa ohjeiltaan sellaisia, että "MITÄH??". Onneksi meillä on ollut mallikappaleet, joista ohjeiden lisäksi on voinut katsoa apuja. Ja tietysti opettaja on ollut neuvoa-antavana tahona. Oma-aloitteista ongelmanratkaisutaitoa kuitenkin tulee löytyä.

Tuotekuvien piirtämistä minun täytyy myös harjoitella ja olen jo hankkinut apuja siihen. Ja sitten on tietysti netti ja youtube ohjeistamassa. Koulussa olen oppinut piirtämään ihmisvartalon sopusuhtaisemmin. Enää kädet eivät pääty liian aikasiin tai pää ole kohtuuttoman iso vartaloon nähden. Edistystä sekin!

Työssäoppimisjaksolta (Piitamaissa) odotan käytännön tekemistä ja sitä kautta oppimista. Lisäksi se seikka, että pääsee näkemään käytännössä ompelijayrittäjän toimintaa ja arkea, on mielenkiintoista. Työssäoppimispaikassani yrittäjällä on sekä myymälä, että ompelimo, Samoissa tiloissa aloittaa pian toinenkin yrittäjä, joten yrittäjyyteenkin saa hyvän katsauksen niin pidempään toimineelta kuin aloittavalta toimijalta. Lisäksi teen itsesuunnitteleman erikoismateriaaleihin liittyvän näytön työssäoppimmisen aikana. Sitäkin suunnittelen ja teen innolla.

Summa summarum, olen innoissani koulusta, luokkakavereista, työssäoppimisesta, opettajasta, vaatteista, kankaista, mahdollisuuksista... Lista on pitkä. Tämä kaikki on jotekin niin minua itseä.










Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/meritalo_remontoidaan_ammattikoulun_kayttoon/6100751

http://parentalperspective.com/diy-craft-room-clock/

http://www.piitamai.fi/

http://www.marmai.fi/uutiset/design3+teki+stadin+ammattiopistolle+uuden+logon/a2171412

Silkkikuitu

Silkki, silke, silk, Seide, soie, seta. Lyhenne SE.
Villisilkki. Lyhenne ST.

Silkin kuituryhmä. (Lähde: Finlex)

Silkki kuuluu luonnonkuituihin, tarkemmin eläinkuituihin. Eläinkuitujen alaryhmänä on vielä tarkemmin määriteltynä kehrääjähyönteisten tuottamat kuidut. Silkillä siis tarkoitetaan kehrääjähyönteisten kotelokopista eli kokongeista saatavia kuituja. Silkkiä voidaan saada myös jonkin verran villiperhosten koteloista. 


Silkki tunnetaa jo 5000 vuoden takaa. Silkin kerrotaan keksineen Kiinan keisari Huan-Din vaimon Xilingianin. Kiina oli siis silkin "alkuperämaa". Sieltä silkki levisi Intiaan, Keski-Aasiaan, Koreaan ja Japaniin. Silkistä alkoi kehittyä tämän luonnonkuidun menestystarina. Se onkin yksi maailman ylellisimmistä luonnonkankaista. 14. vuosisadalle asti silkki oli Euroopassa ainoastaan Lähi- ja Kauko-Idän kaupan tuote. Ainoastaan erittäin varakkailla ihmisillä oli varaa hankkia silkkiä. Normannien vallan aikana Euroopan silkkitoukkien kasvatuksen ja silkin kehräämisen keskukseski kehittyi Italia. Ranskalla kesti aina 18. vuosisadalle saakka onnistua laajentamaan silkkikutomojensa määrää ja onnistui näin ohittamaan Italian. Nykyään Intia, Kiina, Japani, Brasilia ja Thaimaa ovat maailman suurimmat silkintuottajat. Euroopassa on keskitytty lähinnä silkin jalostamiseen. Kuiduista valmistetaan värjäämällä, valkaisemalla ja kutomalla erilaisia silkkikankaita. Jos verrataan koko maailman kangaskuitutuotantoa, silkin valmistus kattaa alle 1 %:n. 

Silkin tuottajamaat nykyisin. (Lähde: silkki.info)

Silkkejä on erilaisia. Osa on ohutta, osa hyvin laskeutuvaa tai paksumpaa. Silkkiä käytetään vaatetuskankaiden raaka-aineena yleensä sellaisenaan hieman kalliimmissa tuotteissa, sekä sekoitteena muiden kuitujen kanssa.


Erilaisia silkkilajeja (nimiä käytetään silkin kauppaniminä) seuraavassa:

Burette-silkki

Burette-silkki valmistetaan tuotannon ylijäämäkuiduista. Lyhyiden kuitujen takia burette-silkki sisältää aina myös kokongin ja silkkiliiman jäämiä. Burette-silkki ei kuulu arvokkaimpiin silkkeihin.

Duchesse

Tiivis, jäykkä, paksu, kiiltävä, sileäpintainen satiinikangas. Ylellinen hääpukukangas, ja sopii hyvin myös iltapukuihin.

Duchesse-silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Dupion

Palttinasidoksinen silkkikangas, dupionille luonteenomaisena piirteenä kankaassa on epäsäännöllisiä paksuja kohtia. Sopii hääpukuihin, jakkupukuihin ja kotelopukuihin.

Dupion -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Kreppisatiini

Raskaasti laskeutuva kangas, jonka toinen puoli on kiiltävä satiinipintainen, toinen puolimatta ja kreppimäinen. Käytetään mekkoihin ja iltapukuihin.

Kreppisatiini -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Marocaine

Raskaasti laskeutuva mattakiiltoinen silkki. Sopii laskeutuviin iltapukuihin, mekkoihin, väljiin housuihin.

Marocaine -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Mikadosilkki

Kahdella eri värillä kudottu ryhdikäs kangas; molemmat puolet eri värisiä. Sopii iltapukuihin, jakkuihin ja mekkoihin.

Mikadosilkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Mulperisilkki (bombyx mori)

Erittäin ohuet ja tasaiset kuidut varmistavat mulperisilkille mailman arvokkaimmain silkin tittelin.

Organza

Jäykkä, ohut, kevyt ja läpinäkyvä silkkikangas, joka on valmistettu luonnon- tai tekokuiduista. Vaativat käsittelyt antavat tälle höyhenenkevyelle kankaalle pysyvän jäykkyyden. Organzaa käytetään tämän vuoksi näyttävästi poimutetuissa ja eri tavoin leikatuissa, runsaissa iltapuvuissa. 

Organza -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Raakasilkki

Raakasilkki on palttinasidoksinen himmeästi hohtava eläväpintainen kangas, jossa sekä kude että loimi ovat epätasaista lankaa. Sopii jakkupukuihin. 

Raakasilkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Satiini

Loimisatiinisidoksinen sileä kangas. Kauniisti laskeutuva,kiiltävä silkki, joka sopii hääpukuihin, paitoihin, toppeihin ja vuoriksi. 

Satiini -silkki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Satiiniorganza

Kiiltävä, satiinipintainen organza -silkki. 

Satiiniorganza. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Schappe-silkki

Schappe-silkki valmistetaan keskipitkistä kuiduista (15 cm asti). Erona kelasilkkiin schappe-silkki on olemukseltaan pehmeämpi ja himmeämpi.

Sifonki

Kevyt, läpikuultava kangas hää- ja iltapukuihin, paitoihin ja huiveiksi. Upea runsaina kerroksina. 

Sifonki. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Shantung

Palttinasidoksinen kauniisti hohtava, ryhdikäs kangas, jonka kude on kehrätty lyhyistä tussah-kuiduista. Kankaalle luonteenomaista ovat kuteen suuntaiset epätasaisuudet ja nypyt. Sopii ilta- ja hääpukuihin, jakkupukuihin ja kotelomekoiksi.

Shatung. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Tafti

Kahiseva, tiivis, kevyt ja kiiltävä palttinasidoksinen sileä kangas. Usein loimi ja kude eri väriä, joka tekee kankaan pinnan eläväksi. 

Tafti. (Lähde: Villisilkki-blogi)

Tussah-silkki

Tussah-perhoset (tunnetaan myös nimellä villisilkkiperhoset) saavat aikaan karkeamman kulta-keltaisen kuidun epäsäännöllisellä rakenteella. Tussah-perhoset elävät villeinä kaukoidän monilla alueilla. Tussah-silkki on paksumpi ja vähämmän kiiltävä. Värit ovat murrettuja.

Silkin ominaisuuksia ovat keveys ja mukavuus, jotka jotka johtuvat alhaisesta tiiviydestä. Lisäksi silkki pysyy hyvin muodossaan, sekä välkehtii ja kiiltelee kauniisti. Silkki toimii myös hyvänä eristäjänä. Talvella se tuntuu lämpöiseltä ja toisaalta taas kesällä vilpoisalta. Tämä kuitu on vahvin tunnetuista luonnonkuiduista. Silkkiä on helppo värjätä koska se ottaa erittäin hyvin vastaan väriaineita. Silkki tunnetaan yhtenä maailman mukavimmista kangaskuiduista. 

Toisaalta silkkivaatteet tarvitsevat erityisen huolellista hoitoa, jotta ne säilyttävät pehmeytensä ja muotonsa. Silkki kestää huonosti hikeä ja parfyymejä. Värjättynä se myös päästää herkästi väriä. Käytön jälkeen silkki on tuuletettava ja pestävä tarvittaessa. Silkkivaatteet on säilytettävä ilmavasti kuivassa paikassa. Silkki myös sähköistyy helposti kuivassa ilmassa.

Silkin pesu on tarkkaa puuhaa. Silkkisen tuotteen pesuohjetta tulee aina noudattaa. Jotkin silkkilaadut on pestävä kemiallisesti, koska ne eivät kestä vesipesua. Vesipesussa tulee valita erityisesti silkille tarkoitettu hienopesuaine. Valkaisuainettta ei saa käyttää, eikä silkkiä saa liottaa. Mieluiten suositellaan silkkivaatteiden ja asusteiden pesua käsin. Mikäli silkkinen tuote kuitenkin kestää konepesun, tulee pesukoneen ohjelmista valita hellävarainen silkinpesuohjelma. 

Jos silkkituotteita pesee käsin, ensimmäisenä tulee valmistaa pesuaineliuos. Tämä tehdään väljään (eli vettä on oltava reilusti) ja haaleaan veteen. Silkki ei kestä kuumaa vettä. Silkkituote upotetaan veteen ja puristellaan hellävaraisesti, vääntämistä tai venyttämistä ei saa tehdä. Huuhtelu tapahtuu runsaassa ja edelleen haaleassa vedessä useaan kertaan. Silkki kestää kevyen linkouksen. 

Silkkituote tulee aina kuivattaa ilmavasti tasolla, ei auringonvalossa tai kuivausrummussa. Silkki on siinä mielessä helppo kuitu, että se siliää helposti. Silitettäessä tulee kuitenkin valita kaikista miedoin lämpötila ja silittäminen tapahtuu nurjalta puolelta. Jos silkkituotteelle suihkuttaa vettä, jättää se jälkiä.



Kuten jo aivan alussa kerrottiin, silkkiä saadaan pääasiassa viljellyn mulperi- eli silkkiperhosen toukan kehräämästä kotelosta eli kokongista, mutta myös jonkin verran villiperhosten koteloista. Silkin tuotanto jakaantuu kokongien tuotantoon, munien tuotantoon ja mulperipuiden kasvatukseen. Puoli kiloa toukkia syö elämänsä aikana 12.000 kg mulperipuunlehtiä.

Mulperipuu. (Lähde: wikipwdia.org)

Mulperi- eli silkkiperhosen toukkia. (Lähde: sarahssilks.com)

Kehrättyjä kokongeja, eli koteloita. (Lähde: Igorotblogger)

Silkkiperhonen. (Lähde: blog.growingwithscience.com)

Seuraavassa kerrotaan silkin tuotantoprosessista. Teksti on melko suoraan lainattu lähteestä, jotta tiedot eivät missään nimessä yhtään muuttuisi omin sanoin kerrottaessa. 

Silkkiperhonen elää vain lisääntyäkseen. Naarasperhonen munii satoja munia ja kuolee. Munat talvehtivat ja niistä kuoriutuu toukkia. Toukat syövät, kasvavat ja luovat nahkansa useaan kertaan. Kasvaakseen toukka tarvitsee sopivat kosteus- ja lämpöolosuhteet. Toukat syövät noin 30 päivää. Kehittynyt toukka on 8 – 9 cm pitkä, se lopettaa syömisen. 

Kokongin kehruuta varten toukka asettuu luonnossa oksan haaraan tai viljeltäessä kehruualustaan, johon kokongi kiinnittyy. Toukka erittää kahdesta suun alapuolella olevasta aukosta fibroiinia eli muodostuu kaksi silkkisäiettä. Säikeitten ulostuloaukon kohdalla erittyy serisiiniä eli silkkiliimaa, joka sitoo kaksi fibroiinisäiettä yhteen. Kehrätessä yhtäjaksoista silkkisäiettä toukan pää tekee kahdeksikon muotoista rataa. Toukka kehrää ympärilleen kotelokopan, jonka pinta ja sisäosa ovat sekaisempaa kuitusäiettä. Toukasta kehittyy perhonen sukua jatkamaan. Perhonen rikkoo kotelokopan pariutuakseen ja kiertokulku jatkuu. 

Silkin tuotantoon käytettävät kokongit kerätään, kun toukka on lopettanut kehräämisen. Kokongit käsitellään kuumalla ilmalla tai höyryllä, jolloin toukat kuolevat. Kokongit pannaan kuumavesialtaisiin, joissa serisiini pehmiää. Uloin sekalainen kuitukerros harjataan pois, minkä jälkeen voidaan aloittaa yhtäjaksoisen kuitusäikeen kelaaminen. Kelattaessa yhdistetään useita kuitusäikeitä langaksi ilman kierrettä. Kun yksi säie katkeaa, kelaaja liittää uuden säikeen mukaan. Tarkoituksena on pitää langan paksuus mahdollisimman tasaisena. Näin saadaan grége-silkkiä eli kelattua raakasilkkiä. Kokongin säiepituus on 3500 – 4000 m. Yleensä kokongista saadaan 500 – 900 m yhtäjaksoista kelattavaa säiettä. Kelaamiseen kelpaamattomat osat kotelon ulkopinnalta ja sisältä revitään ja kehrätään puuvillan tapaan. Näin saadaan schappe-silkkiä, jonka kuitupituus on 50 – 90 mm. Burette-silkki on lyhyimmistä, alle 50 mm, silkkikuiduista kehrättyä silkkiä.

Silkkiä käytetään vaatetuskankaiden raaka-aineena yleensä sellaisenaan hieman kalliimmissa tuotteissa sekä sekotteina muiden kuitujen kanssa. Silkkiä käytetään yleensä vaatetusmateriaalina keveytensä, kauniin kiiltonsa, pehmeytensä ja väriensä takia. Silkki on usein mielletty ylellisyyskuituna, mutta nykyään sitä käytetään yhä enemmän arkipukeutumisessa mm. paitoina ja paitapuseroina. Naisten juhla-asuihin, miesten pukuihin, alusasuihin, huiveihin ja solmioihin käytetään erilaisia silkkejä sellaisenaan. Sekoitteena silkkiä käytetään erilaisten päällysvaatteiden materiaalina villaan ja muihinkin kuituihin sekoitettuna. Aikaisemmin silkkiä käytettiin kankaiden raaka-aineena mutta nyttemmin on saatavana myös silkkineuleita. Vaatteiden lisäksi silkistä valmistetaan mattoja, sisustuskankaita, vuodevaatteita, ompelulankoja, napinläpisilkkejä ja silkkinauhoja.


Loppuun vielä aiheeseen sopiva musiikkikappale Jukka Pojalta: Silkkii. 


----- 


Lähteet:

Ammattina vaate -oppikirja

http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/luonnonkuidut/elainkuidut/kehraajahyonteisten-koteloista-saatavat-kuidut/silkki-se/ 

http://www.silkki.info/silkkilajeja/silkkilajeja.html

http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030507/1086702266491/1146637794621/1146645570602/1146645730985.html

http://villisilkki.blogspot.fi/p/silkit.html

http://www.peterhahn.fi/tekstiilisanasto_o?cartid=497813552603484367500190

http://www.silkki.info/silkkilajeja/silkkilajeja.html

http://kotiliesi.fi/koti/kodinhoito/silkkivaatteen-hoito

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkki 



Kuvat:

http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/ 

http://www.silkki.info/tuottajamaat/silkin-tuottajamaat.html 

http://villisilkki.blogspot.fi/p/silkit.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Morus_%28plant%29#mediaviewer/File:Canons_Ashby_House_and_Mulberry_Tree_-_geograph.org.uk_-_22987.jpg

http://sarahssilks.com/blog/michael59lee/06-23-2011/silkworms-and-mulberry-trees 

http://igorotblogger.com/wp-content/uploads/2008/04/kapangan-silkworm.jpg

http://blog.growingwithscience.com/2009/12/bug-of-the-week-silkworms/

Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon

Kun toimii tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaisena, on materiaalituntemus perusedellytys. Vaatetta suunnitellessa on tiedettävä, mihin tarkoitukseen vaate tulee ja minkälaiset tekstiilimateriaalit tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuvat. Sama pätee tietysti myös esimerkiksi jalkineisiin. Esimerkiksi urheilijoille suunnatuiden vaatteiden valmistuksessa otetaan esimerksiksi huomioon tekstiilin tekniset ominaisuudet, joita eri urheilulajeissa voidaan tarvita. Nämä vaatteet myös testataan urheilijoilla toimivuuden varmistamiseksi, ennenkuin ne menevät kuluttajille myyntiin.

Ammattilaisen tulee siis tuntea tekstiilimateriaalit ja kullekin soveltuvat käyttötarkoitukset. Suunnittelijoilla sekä liikkeiden tuotepäälliköillä ja sisäänostajilla on materiaalituntemuksessa hyvin tärkeät roolit. Heillä on suuri vastuu laadun luomisessa, koska kuluttaja itse ei välttämättä tiedä materiaaleista paljoakaan. Tietenkin on muitakin, joilla materiaalituntemus on hyvä olla hallussa. Myyjien tulisi voida kertoa kuluttajille materiaaleista ja esimerkiksi niiden hoidosta. Markkinoijat puolestaan tuovat mainonnalla tuotteita ja materiaaleja esille, joten tätä kautta heidänkin tulisi olla tietoinen materiaaleista. Heillä tosin materiaalituntemus ei ole niin suuressa roolissa kuin suunnittelijoilla, jotka kehittelevät uusia tuotteita tai materiaalien kierrätysmahdollisuuksia. Tietenkin näiden lisäksi myös ompelijoiden tulee olla perillä materiaaleista.

Materiaalit jaetaan Fintexin kuituoppaan mukaan teko- ja luonnonkuituihin. Tekokuituihin kuuluu synteettiset kuidut, epäorgaaniset kuidut ja muuntokuidut. Luonnonkuituihin puolestaan kuuluvat eläinkuidut, kasvikuidut ja mineraalikuidut.

Finatexin kuitujaottelupuu (Kuva: Finatex)

Kuidut jaotellaan siis teko- ja luonnonkuituihin, kuten aiemmin jo mainittiin. Tekokuidut nimensä mukaisesti tehdään hyödyntämällä erilaisia kemiallisia prosesseja. Luonnonkuituja saadaan myöskin nimensä mukaisesti luonnosta; kasveista, eläimien turkeista ja mineraalista. Viimeksi mainittu viittaa asbestiin, joka on yleisnimitys kuitumaiselle silikaattimineraalille. Myös silkki, joka kehrätään silkkiperhosten toukkakoteloista, on poikkeus siinä mielessä, ettei tässä ole kyseessä eläimen karva. 

Teko- ja luonnonkuidut (Kuva: Itsetehty listaus)

Tekokuituihin kuuluvissa muuntokuiduissakin on luontoperäisiä aineita. Selluloosa ja selluloosa-asetaatti valmistetaan puuselluloosasta tai puuvillajätteestä. Teollinen kemiallinen prosessi kuitenkin asettaa ne tekokuitujen joukkoon. Synteettiset kuidut puolestaan syntyvät muun muassa öljyteollisuuden sivutuotteista ja mineraaliöljyistä. Jokainen tekokuituryhmä tuotetaan osin erilaisista aineksista ja erilaisin menetelmin.

Eri ryhmiin kuuluvia kuituja käytetään niin vaatteiden kuin muidenkin tekstiilien valmistamiseen. Lisäksi niistä voidaan tehdä vaikka kanootteja (pellava), turvallisuutta lisääviä tekstiilejä, kuten työvaatteita (puuvilla) tai köysiä (manilla).

Modelia-fi -sivustolla esitellään kuituja melko yksityiskohtaisesti. Sivustolla kerrotaan kunkin kuidun ominaisuuksia, käyttötapoja ja hoito-ohjeita. Ensin käsitellään luonnonkuituja. Puuvilla on maailman tunnetuin ja eniten tuotettu tekstiilikuitu. Sitä on käytetty kankaana jo tuhansia vuosia. Puuvillakuidut ovat puuvillakasvin siemenkarvoja. Pellavakuitua saadaan pellavakasvin varresta ja se on ns. runkokuitu. Pellavaa pidetään vanhimpana tekstiilikasvina. Pellava ja monet muut runkokuidut ovat siis vuosituhansia kuuluneet vaatetus-, kodin- ja teknisten tekstiilien (purjeet, köydet, verkot) raaka-aineisiin. Eläinten villaa ja karvoja sekä tiettyjen hyönteisten valmistamia lankoja nimitetään eläinkuiduiksi ja ne ovat pääasiassa proteiinia. Villalla tarkoitetaan ainoastaan lampaasta saatavia kuituja. Lähes kaikki tekstiiliraaka-aineena käytetty silkki saadaan jalostetun silkki- eli mulperiperhosen toukan koteloista. Lisää luonnonkuiduista voi käydä lukemassa täältä.

Luonnonkuitu. (Kuva: google)

Samaisella Modelia-fi -sivustolla tarkastellaan myös tekokuituja, joista tiedetään muun muassa se, että esimerkiksi viskoosi- ja modaalikuituja käytetään paljon yhdessä muiden kuitujen kanssa. Puuvillaan sekoitettuna modaali lisää neuletuotteen pehmeyden tuntua. Asetaattia puolestaan käytetään paljon vuorimateriaalina, koska sen kosteudenimukyky on luonnonkuitujen veroinen ja sillä on lisäksi silkkimäisen himmeä kiilto. Vuorikankaathan yleensä ovat himmeän kiiltäviä. Polyesteri taas on puuvillan rinnalla erittäin suosittu ja tuotettu tekstiilikuitu. Polyesterin hyviä ominaisuuksia ovat lujuus, elastisuus ja hankauksenkesto. Akryyli muistuttaa villaa sekä rakenteeltaan että tunnultaan. Sitä käytetään paljon neuleissa joko yksinään tai sekoitteena. Akryylin etuina pidetään kuohkeutta, keveyttä ja miellyttävää villamaista tuntua. Elastaanin tunnetuin kauppanimi on lycra. Sen tärkein ominaisuus on joustavuus. Elastaania ei käytetä koskaan yksinään vaan se yhdistetään aina muihin kuituihin. Tyypillisiä elastaania sisältäviä tuotteita ovat mm. uimapuvut ja alusvaatteet. Lisää asiaa tekokuiduista voi käydä lukemassa täältä. 

Polyesterilankoja. (Kuva: google)

Luonnonkuiduilla on määrätyt ominaisuudet, mutta tekokuitujen ominaisuuksia voidaan muovata. Tekokuiduilla voidaan korvata rajallisia luonnonkuituvaroja ja parantaa luonnonkuitujen huonoja ominaisuuksia. Uuden teknologian ansiosta niiden ympäristöä kuormittava vaikutus vähenee jatkuvasti. Esimerkiksi villasta saa lämpimiä vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä, eikä vähiten siksi että ne imevät kosteutta tuntumatta kuitenkaan märiltä. Jos villaan sekoitetaan muita tekstiilimateriaaleja, kuten tekokuitua (esimerkisi polyamidia), voidaan saadä lämmön lisäksi vaikkapa lisää kestävyyttää ja tällä tavoin lisää käyttöikää. Nykyään vaatteiden ja tekstiilien ekologisuus on tapetilla. Kuitutietoutta kartuttaessa vastaan tuli artikkeli jossa käsiteltiin tekokuidun ja luonnonkuitujen ekologisuutta. Luonnonkuitua yleensä pidetään ekologisempana vaihtoehtona, mutta näin yksiselitteinen tämä asia ei kuitenkaan ole. Tekokuitujen valmistus voikin olla ekologisempaa kuin luonnonkuitujen valmistaminen. Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Kun suunnittelija kehittää uusia tuotteita, tulee hänen ottaa huomioon tuotteen (tässä tapauksessa vaatteen) käyttötarkoitus. Vaate voi tulla urheilukäyttöön, jolloin on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi urheilijan hikoiluun ja kankaan joustavuuteen ja miellyttävyyteen liikkeessä. Juhlavaatteen ei välttämättä tarvitse olla kestävä, vaan sen sijaan panostetaan ulkonäköön ja hyödynnetään kauniita kankaita. Arkivaatteiden puolestaan tulee olla kulutusta kestäviä, etenkin lapsilla. Myös helppohoitoisuus pitää ottaa huomioon arkivaatteita mietittäessä. Myös Suomen (tai minkä maan tahansa) sääolosuhteet lisäävät oman haasteensa vaatteiden suunnitteluun. Tekstiilin tulee olla tarvittaessa vedenpitävä, mutta kuitenkin miellyttävän tuntuinen. Nämä kaikki vaatteisiin kohdistuvat suunnittelut ja niihin liittyvät haasteet pätevät myös muihin tarkoituksiin (laukkuihin, sisustustekstiilieihin niin sisällä kuin ulkonakin, sohviin tai vaikkapa autoihin) käytettäviin tekstiileihin.

Vuodenajat tuovat haastetta suunnittelijoille.

(Kuva: Google/Suomen luonto)

Funktionaalisista vaatteista ensimmäisenä mieleen tulee urheiluvaatteet. Itse en "kunnollisia" urheiluvaatteita montaakaan omista, joten teknisten ominaisuuksien kirjo on minulle melko tuntematon. Yleensä kuntoillessa tulee käytettyä jotain "ei-niin-hyviä" t-paitoja ja housuja. Olisi hienoa, jos löytyisi a)miellyttävän tuntuinen, b)hikoilun aiheuttaman kosteuden poistava (ilman viluntunnetta), c)silmää miellyttävän ja d)laihdutusta kuntoillessa (ja miksei muutenkin) edistävä vaate. Todennäköisesti kolme ensimmäistä ominaisuutta löytyykin useasta urheiluvaatteesta, mutta viimeisin ominaisuus taitaa olla vain toiveajattelua. Oikotietä upeaan kroppaan ei taida olla. Jos näin kuitenkin urheiluvaatteen muodossa olisi, myyntimenestys olisi mitä luultavammin taattu.

Jos harrastaa jotain, mitä tehdään metsässä (marjastus, juoksu, suunnistus, geokätköily...), olisi todella hienoa jos olisi vaatteita, jotka karkottaisivat jollain tavalla kaikki metsän hyönteiset pois läheltä. Ei tarvitsisi enää pelätä hyönteistenpistoja tai punkkien puremia. Olisi aivan uudenlainen vapaus liikkua ja nauttia luonnosta. Mutta jos mietitään, miten nykyisillä menetelmillä, esimerkiksi OFF:lla karkotetaan hyttysiä, minkälainen vaatteesta voisi tulla? Pitäisikö sen olla OFF:n ja/tai jonkin muun karkotteen hajuinen? Entä mitä mahdolliset (=todennäköiset) erilaiset vaatteen valmistuksessa käytettävät kemikaalit tekisivät ihmisen terveydelle? Ihminen kuitenkin on vaatetta lähimpänä, hyönteiset puolestaan pääsevät vaikutuspiiristä pois. Mikäli tähän "ötökkäongelmaan" löytyisi ihmisille turvallinen, todella toimiva vaate/tekstiili, olisi allekirjoittanut ensimmäisenä jonossa sitä ostamassa.


Lähteet:

Finatexin kuitu-opas. http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/
Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon. Artikkeli Modin-lehdessä 1/2010 s.10-14
Modelian hoito-opas, tekokuidut. http://www.modelia.fi/hoito-ohjeet/3tekokui.htm
Modelian hoito-opas, luonnonkuidut. http://www.modelia.fi/hoito-ohjeet/2luonkui.htm
Tekokuitu vs. luonnonkuitu -artikkeli Vihreät vaatteet -sivustolla http://www.vihreatvaatteet.com/tekokuitu-vs-luonnonkuitu/
Wikipedia. Luonnonkuidut. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonkuidut

Kuvat:

Google
Suomen luonto. http://www.suomenluonto.fi/kuvakilpailu/kuvat/vuodenajat/
Finatexin kuitupuu. http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/