Rokkarin tarina

Ihka ensimmäisenä ompelutehtävänä meidän AS14TSVA-poppoolla oli valmistaa kukin itselle neulatyyny. En halunnut ihan perinteistä tyynyä vaan päädyin lintuun. Luokkatoveri vinkkasi linnusta, jonka kaavat löytyisivät netistä. Tykästyin heti malliin ja se oli siinä.

Kaavat.

Vähän muuttelin kaavan kokoja, mutta muuten malli säilyi samana. Ensin aloitettiin työn suunnittelu ja paperisen prototyypin valmistus. Paperissa  näkyvät kaavat ja työjärjestys sekä saumojen poikkileikkauskuvat käsin piirrettynä.

Suunnitelma.

Paperimalli.

Adobe Illustratorilla tehty tasokuva ja saumojen poikkileikkauskuvat. 

Seuraavaksi tuli suunnitella materiaali, josta neulatyynynsä tekisi. Koska tuo lintunen tulisi istumaan käsivarrella pitkän tovin, ajattelin panostaa ulkonäköön ja tehdä siitä oikeasti mieleisen.

Materiaalit.

Löysin Eurokankaasta täydelliset kankaat. Farkkua, tähtiä, pääkalloja... Tykkään. Vaaleanturkoosia kangasta meinasin ensin käyttää siipiin, mutta totesin myöhemmin että väri tekee linnun kokonaisuudesta sekavan. Päätin käyttää siipiin pitsinauhaa, samoin kuin kuminauhalenkkiinkin. Pyrstöön laittaisin vielä muutaman niitin. Silmät tekisin helmistä, vaihtoehtoja oli monia.

"Tehosteet".

Minulla ei näköjään ole sen kummemmin kuvia välivaiheista, mutta niistä voin kertoa sen verran, että ensimmäiset leikatut kaavat eivät todellakaan olleet ne, joista lintu lopulta rakentui. Ensin kaavat olivat pyrstöstä liian kapeat, koko pyrstösauma repesi kun koitin lintua kääntää ompelemisen jälkeen oikein päin. Sitten seuraavalla kierroksella turkoosit siivet eivät miellyttäneetkään. En muista enää, mikä vika kolmansissa leikatuissa kaavoissa oli, mutta vasta neljännet olivat ne, jotka miellyttivät ja pääsin jatkamaan eteenpäin. Tämä kaavahässäkkä vei oman aikansa. Se harmitti.

Suunnittelin loppujen lopuksi linnun sillä tavalla, että maha tulisi olemaan pääkallokangasta (mahan vahvistaisin tukikankaalla), selkäpuoli tähtikangasta, kuminauhalenkki tummaa farkkukangasta, jonka päälle ompeleisin pitsinauhan ja että siivet olisivat myös pitsinauhasta. Silmät tulisivat olemaan siniset. Ja pyrstössä olisi muutama niitti. 

Oikeastaan kaikki muu sujui loppujen lopuksi melko hyvin, mutta siipien asettelu meni hiukan pieleen. Voisin ehkä syyttää kiirettä ja siitä johtuvaan mokaan, mutta en kuitenkaan kehtaa vedota siihen. Siivet vain yksinkertaisesti menivät ohi (pään suuntaan) suunnitellusta kohdasta. Ja näyttivät lähinnä kiduksilta... Ensin ajattelin että lähdenkö purkamaan siivet ja asettelemaan ne uudelleen, mutta "kidukset" saivat kuitenkin linnun näyttämään melko symppikseltä, myös luokkatovereiden mielestä. Joten ei tullutkaan siipimuutoksia. Lintu jäi persoonallisen näköiseksi kaveriksi.

Näin siis syntyi Rokkari, oikealta nimeltään Rokki Evoluutio Lintu. Kavereiden kesken Rokkari. (Hän siis on ajalta, jolloin mereltä alettiin kömpiä maalle. Siksi kidukset.)

SAANKO ESITELLÄ, ROKKARI!

Perehtymistä hameisiin

Saimme tehtäväksemme tutustua kolmeen erilaisee hameeseen joko kaupoissa paikan päällä tai verkkokauppojen kuvien ja tuotetietojen avulla. Ainoina "ehtoina" hameille olivat, että ne on pitänyt valmistaa kudotusta kankaasta (ei siis neulosta) ja vähintään kahdessa tuli olla vuori. Päädyin selailemaan Zalandon verkkokaupan sivuja ja löysinkin erilaisia, joustamattomia hameita.

Ensimmäinen hame on paisley-kuvioitu maksihame. Se on ommeltu yhteensä kymmenestä osasta. Vyötärö on joustava, mutta muuten vaate näyttäisi olevan joustamaton. Hameessa on vuori. Päälikangas on 100 % puuvillaa, vuorikangas puolestaan on 80 % polyesteria ja 20 % puuvillaa. Hame on ylhäältä tyköistuva. Hameen pukemista helpottamaan vyötärö on tehty joustavaksi, yläreunassa on oletettavasti kuminauha. Helman muoto on saatu ompelemalla hameen eri kappaleisiin laskoksia.

Helma ulottuu puoleen väliin pohjetta ja koska hame on alas päin levenevä ja muutenkin kepeä ja "ilmava", kävelyn kanssa ei ole mitään ongelmaa. Helma on huoliteltu käänteellä. Veikkaisin että samanlainen huolittelu on tehty myös vuorikankaaseen. Olettaisin että hameen osat on liitetty yhteen ylisyrjäyskoneella. Vuori on voitu kiinnittää päälikankaaseen normaalilla lukkotikillä. Hameen kuvio on itsessään kirjava ja malli "poikkileikkauksineen" riittävän runsas, joten niiden vuoksi siihen ei ole tarvinnut lisätä koristeita. 

Toinen hame on A-linjainen kukkakuvioinen pitsihame. Tässäkin hameessa on vuorikangas. Päälikankaan materiaali on 100 % polyesteria. Vuorikankaan materiaalia ei oltu mainittu, mutta sen voisi kuvitella olevan edellisen hameen vuorikankaan tavoin  80 % polyesteria ja 20 % puuvillaa. Hameen malli ja istuvuus on saatu aikaan tekemällä vyötärölle laskoksia. Laskokset ikäänkuin avautuvat helmaa kohden ja luovat näin kauniin kokonaisvaikutelman. Kuvista ei selviä, onko hame ommeltu yhdestä, kahdesta vai useammasta kappaleesta. Veikkaisin että yhdestä tai kahdesta. Vyötärökaitale on luotu ompelemalla pitsikangas kiinni vuorikankaaseen muutamaa senttiä alempaa kuin hameen yläreunaa. Voisin kuvitella, että tässä muodostetussa vyötärökaitaleessa on käytetty tukikangasta tuomaan lisää jämäkkyyttä.

Hame on lyhyt. Koossa 36 sen pituudeksi sanotaan 56 cm. Se ylettyy noin puoliväliin reisiä (tuotetiedoissa mainittiin mallin pituus, joka oli 176 cm). Kuvista voi nähdä, että vuori on päälikangasta lyhyempi. Hame ei varsinaisesti paljoa levene helmaa kohden, mutta lyhyytensä vuoksi se mahdollistaa normaalin kävelyn. Hameessa on vetoketju ja kuvien perusteella sen paikka on mitä luultavimmin sivussa. Vetoketjun avulla hameen saa puettua ylle. Helma on muotoiltu aaltoilevaksi ja näyttäisi siltä, että huolittelu on tehty ohuella mustalla vinonauhalla.

Viimeinen hame on nahkainen ja Zalandon internetsivujen mukaan malliltaan normaali. Materiaali on 100 % nahkaa. Hameen vuori on puolestaan 98 % puuvillaa ja 2 % elastaania. Hameen kokonaispituus on 50 cm koossa 36. Tämänkin tuotteen tiedoissa sanotaan, että malli on 176 cm pitkä. Hame on vartaloa myötäilevä ja kappaleiden leikkaukset ja saumat tuovat hameelle muotoa. Koska hameen malli on korkea, vyötärölle ulottuva, sen helma jää reisien puoleen väliin. Hame on ommeltu viidestä kappaleesta. Lisäksi siihen on lisätty erillinen (nahkainen) kaksikerroksinen vyörätökaitale. Hameen takapuolella on vetoketju, joka mahdollistaa hameen pukemisen.

Koska tämänkin hameen pituus on lyhyt, mahdollistaa se helpon (tai ainakin helpohkon) kävelyn. Halkioita ei ole hameeseen tehty. Päälitikkauksia löytyy vyötärökaitaleessa ja vetoketjun kiinnityksessä. Muuten saumat ovat nurjalla puolella ja helma on käännetty sisäpuolelle ja luultavasti kiinnitetty ompelemalla vuorikankaaseen kiinni. Vuorikangas on ehkä voitu huolitella reunoistaan ylisyrjäyskoneella ennen nahkaosan kiinnittämistä.

Mikäli jokin näistä hameista herätti kiinnostusta, voi niihin käydä tutustumassa paremmin seuraavista Zalandon linkeistä.

Maksihame: http://www.zalando.fi/lauren-ralph-lauren-moriah-maksihame-monivaerinen-l4221b01f-t11.html 

Pitsihame: http://www.zalando.fi/sly-010-addition-a-linjainen-hame-musta-sy821b000-q11.html 

Nahkahame: http://www.zalando.fi/mint-berry-nahkahame-musta-m3221b030-q11.html 

Neulat ja langat

NEULOISTA

Ompelijan on tärkeää tietää että erilaisiin ompelukoneisiin tarvitaan erilaisia neuloja, samoin kuin erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja neuloja eri materiaaleille. Niiden asettelu ja asettuminen eri koneisiin on myös erilainen. Neulan tehtävänä on viedä ylälanka ommeltavan materiaalin läpi sukkulaan, jolloin ylälanka muodostaa puolalangan kanssa lukkotikin. Kun puhutaan (teollisuudessa) lukkotikkikoneista, tiedetään että nimensä mukaisesti tämä kone tekee em. lukkotikkejä.

Neula muodostuu kannasta, olkapäästä, varresta, neulan silmästä, neulan kärjestä, lyhyestä ja pitkästä lankaurasta ja siepparin ohituskohta. Neuloista löytyvän lankauran tehtävä on vähentää langan hankaamista ja katkeilemista ompelun aikana, sekä ohjata ylälankaa. Tämä lankaura asetetaan lukkotikkikoneessa edestäpäin katsottuna vasemmalle. Ylisyrjäyskoneessa lankaura tulee eteenpäin. Neula täytyy asettaa huolellisesti paikalleen sillä tavalla, että neulan kanta menee neulatangon pohjaan asti. Mikäli ompelukoneessa on kaksoisneulamahdollisuus ja käyttää vain yhtä, on hyvä toiseen neulatankoon laittaa vaikka katkenneen neulan kanta, ettei tankoon mene pölyä tai muuta likaa. On huomioitavaa että vanhoissa ja uusissa ompekukoneissa on se ero, että vanhoissa koneissa neulan kanta on kokonaan pyöreä ja pitää olla tarkkana neulan asettelussa, kun taas uusiin ompelukoneisiin on valmistettu D-muotoisia neulankantoja (ja luonnollisesti neulatankoja), joten neula menee automaattisesti oikein päin.

Neulan anatomia (Satra)

Neula (Cottonatch)

Uudenpien ompelukoneiden neulojen rakenne ja erilaisia neulan kärkiä.

(Kathy Kwylie)

Neuloissa on erilaisia kärkiä erilaisten kangasmateriaalien ompelemiseen. Yllä olevasta kuvasta voi nähdä kuvaesimerkkejä. Tavallinen kärkikangasneula on eniten käytetty kärkimuoto ja se on pitkä ja terävä. Tylppäkärkineulassa kärki on pyöristetty ja tätä neulaa käytetään esimerkiksi nappikoneissa. Hoikkakärkinen ohutneula on kärjeltään lyhyt ja sitä käytetään ohuiden ja tiiviiden kankaiden ompeluun. Neulosten ompelemisessa käytetään pallokärkineulaa, jonka kärki on pyöristetty. Nahkaneulan kärki on terävän kartion muotoinen (tai litteä ja talttamainen) ja tätä neulaa käytetään nahka- ja jalkineteollisuudessa. Epäkeskokärkineulan kärki on neulan keskiviivaan nähden epäkeskeinen, ja tätä käytetään esimerkiksi nauhan kiinnitykseen apulaitteen avulla. 

Kuten aiemmin on jo mainittu, neula tulee valita työstettävän materiaalin mukaan. Kärkien lisäksi tulee kiinnittää huomiota neulan paksuuteen. 70-80 (kangaskärkineula) soveltuu ohuisiin, hienoihin materiaaleihin. 80-90 (kangaskärkineula) ompelee keskivahvoja materiaaleja. 90-110 (kangaskärkineula) ompelee vahvoja ja paksuja materiaaleja. 70-90 (pallokärkineula) ompelee elastisia materiaaleja, kuten neulosta. Ohutta nahkaa voi ommella vahvuudella 90-100 (kangaskärkineula). Paksuun nahkaan tarvitaan vahvuus 110-140 (nahkaneula).

Helpoin tapa tarkistaa neulan kunto, on tehdä ns. kynsikikka. Kynttä liikutellaan kevyesti neulan kärkeä vasten sivuttain. Mikäli neulasta jää kynteen selkeä jälki, on neula rikki ja se pitää vaihtaa. Todella tylsän neulan voi tuntea myös pelkästään tunnustelemalla. Kärki tuntuu karhealta. Mikäli rikkinäisellä neulalla ompelee, se voi aiheuttaa epätasaista ompelujälkeä tai hyppytikkejä, koska kulunut kärki jättää neulalta lankalenkin ottamatta. Rikkinäinen neula voi myös murtaa kankaan rakenteita (katkaista lankoja). 

Neulakoteloissa on erilaisia numero- ja kirjainmerkintöjä. Ne antavat tietoa neulan vahvuudesta, konejärjestelmästä, johon neula sopii ja käyttötarkoituksesta. Nm on metrinen numero joka vastaa neulan syven-yksen (scarf) varren yläpuolelta mitattua halkaisijaa (1/100 mm). Nm 60-70 ovat ohuita , Nm 80-90 keskipaksuja ja Nm 110-120 paksuja neuloja. Näistä mitatuista halkaisijoista käytetään myös toista brittiläiseen mittajärjestelmään liittyvää merkintää, jotka sijoittuvat välille 8-20. Esimerkiski Nm 80 vastaa kokolukua 12.

Neulojen vahvuuksia ja käyttökohteita. (Sewingcraft)

Luku 134 tarkoittaa neulajärjestelmää. Se voi olla eri ompelukoneilla eri. Stadin aikuisopiston vaatetuspuolen PFAFF -lukkotikkikoneessa on nimenomaan em. 134 -järjestelmä. Kirjainyhdistelmä SUK tarkoittaa neulatyyppiä, pallokärkineulaa. Käyttäisin tätä neulaa lukkotikkikoneessa ommeltaessa neuloksia.

Lista neulatyypeistä ja niiden lyhenteet:

Yleisneula (H)
Pallokärkineula (H-SUK)
Stretchneula(H-S)
Farkkuneula(H-J)
Nahkaneula (H-LL)
Microtexneula (H-M)
Tikkausneula (N)
Vanutikkausneula (H-Q)
Kirjontaneula (H-E)

Kaksoisneula (H-ZWI)
Kaksoisstretchneula (H-S ZWI)
Siipineula (H-WING)
Kaksoissiipineula (H-WING ZWI)

Seuraavassa vielä yhteenveto taulukon muodossa, miten neulat (ja langat) on syytä valita kankaan mukaan. Taulukko löytyi Brother -tuotemerkin sivuilta.

Kankaan tyyppi, lanka ja neulan paksuus. (Brother)

LANGOISTA

Jos neuloja oli useita erilaisia, löytyy myös erilaisia lankoja: kehrättyjä lankoja, filamenttilankoja, multifilamenttilankoja, monofilamenttilankoja, monistettuja lankoja ja kerrattuja lankoja. Kun ommellaan, olisi hyvä jos ommeltava materiaali ja langan materiaali olisivat samat.

Seuraavien käsitteiden ymmärtämistä helpottamaan kerrotaan että filamenttilangan määritelmä on, että se on jatkuvista kuiduista, filamenteista, valmistettua lankaa. Tällaiset jatkuvat kuidut eivät esimerkiksi nyppyynny niin helposti kankaissa. Filamenttilanka on myös lujarakenteista, koska sama kuitu on kietoutunut pitkältä matkalta toisiin filamenttikuituihin. 

Monofilamenttilanka tarkoittaa lankaa, joka muodostuu yhdestä ainoasta filamentista.

Miltifilamenttilanka tarkoittaa kierteistä tai kierteetöntä filamenttilankaa, joka muodostuu useammasta jatkuvasta filamentista.

Ydinlangat muodostuvat ytimestä ja pintalangasta, joka kierretään ytimen ympärille peittäen sen. Ydinlangoilla on merkitystä eri käyttökohteissa. Pintalanka on eri materiaalista kuin ydin. Esimerkiksi elastiset tuotteet tehdään nykyisin yleensä ydinlangoista, joissa ydin on elastinen ja pintalanka luonnonkuitua. Ompelulangat valmistetaan nykyisin usein ydinlankoina. 

Tiivistetysti voidaan sanoa että langat on valmistettu 2 tai 3 säikeestä, jotka on kiedottu toisiinsa muodostaen 2 tai 3 säikeisen langan. 3 säikeinen lanka on laadukkaampaa ja vahvempaa kuin 2 säikeinen. 

Olen käyttänyt metallisia ja muovisia puolia ommellessa. Metalliset puolat ovat olleet oppilaitoksen teollisissa lukkotikkikoneissa ja muoviset puolat ovat olleet omassa Singerin kotikoneessa. Metallisista puolista olen nähnyt sileäreunaisia ja reiällisiä puolia. Puolat pyörivät puolakotelossa ja ne tulee asettaa puolakoteloon oikein päin. Puolat ovat konekohtaisia, vaikka ompelukoneet olisivatkin samaa merkkiä. Koneet ja puolat ovat siis yksilöitä. Eri merkkisiin ompelukoneisiin on kuhunkin omat puolansa. 

Erilaisia puolia. (Ompelijamaailma)

Puolia saa myös värillisinä tiettyyn malliin. (Ompelijamaailma)

Omaan koneeseen sopiva puolamalli. (Kirstikki)

Yleisimpiä ompelussa käytettäviä lankoja ovat puuvilla-, polyesteri- ja erilaiset sekoitelangat. On myös kehitetty erikoislankoja. On silkkilankaa nimensä mukaisesti esimerkiksi silkin ja satiinin ompeluun. Pellavalanka soveltuu puolestaan vaikka laukkujen ompeluun. Tunnettu karhunlanka on vahva lanka, jota voi käyttää vaativampiin kohteisiin. Tällä langalla olen korjannut (käsin ommellen) esimerkiksi laukkuja ja työvaatteita, jotka ovat kovassa kulutuksessa. Saumureihinkin on kehitetty oma lankansa, tasainen ja elastinen, joka soveltuu saumojen huolitteluun. Yleisesti ottaen voidaan todeta että jokaisella erikoislangalla on omat ominaispiirteensä ja ne on tarkoitettu tiettyyn tarkoitukseen. 

Jos käyttää esimerkiksi paksulle tai vaativalle materiaalille ohutta lankaa, eivät ompeleet välttämättä kestä. Ainakaan niin hyvin kuin tarkoitukseen sopivan langan. Sama pätee toisinpäin, jos silkkiä ompelee liian vahvalla ja paksulla langalla, ei työn jälki ole hyvää. Liian paksu lanka voi liikkua ompelukoneessa nihkeämmin kuin ohuempi ja se voi helpommin aiheuttaa neulan katkeamisen. Esimerkiksi karhunlangalla ei saakaan ommella koneella, koska lanka on liian vahvaa konekäyttöön. Jos taas käytetään liian ohutta tai huonolaatuista lankaa, voi varautua siihen, että lanka katkeaa yhtenään.

Vääränlainen ompelukoneen neula voi tehdä kankaaseen reikiä (lankoja voi mennä poikki) tai jos liian ohuella neulalla koittaa ommella esimerkiksi paksua farkkukangasta, voi neula mennä poikki tai tikit eivät ole kunnollisia. Tietenkin tulee ottaa huomioon myös ommeltavan materiaalin väri. Ellei saumojen ole tarkoitus erottua, tulisi valita mahdollisimman kankaan värinen lanka siistin lopputuloksen takaamiseksi. 

KEHRUUSTA

Langan valmistaminen niin luonnonkuiduista kuin synteettisestikin ovat molemmat omat prosessinsa. Lankaa voidaan kehrätä langaksi irtokuidusta, kuituharsosta ja kuituhahtuvasta. 

Kehruun perusprosessissa irtokuitu avataan ja puhdistetaan, jonka jälkeen kuidut oiotaan ja yhdensuuntaistetaan. Tämän jälkeen muodostetaan hahtuvanauha. Seuraavaksi hahtuvanauha venytetään ja esikehrätään esilangaksi josta sitten kehrätään varsinainen lanka.

Karstalankakehruussa (puuvillakehruu) kuituharso puolestaan kerrataan ja venytetään useamman kerran vuorotellen, kunnes se jaetaan ja muodostetaan esilangat. Näistä esilangoista kehrätään lanka.

Kampalankakehruussa (puuvillakehruu) kuituhahtuvasta tehdään ensin hahtuvanauhaa jota venytetään ja kerrataan vuoron perään kunnes viimeisen venytyksen aikana muodostetaan esilanka. Tästä sitten kehrätään varsinainen lanka. 

Pienimuotoista "ennenvanhaista" kotikehräämistä mietittäessä prosessi etenee siten, että ensin esimerkiksi lampaasta keritään villa, seuraavaksi villa karstataan, jotta siitä saadaan yhdensuuntaista hahtuvaa, josta sitten kehrätään rukilla lankaa. Teollisuudessa periaate on sama, materiaalien määrät vain isompia ja käsittelyvaiheita (kuten kertausta ja venytystä) on useampia suunnitellun sileän lopputuloksen saamiseksi (eli teollisuudessa materiaali ikäänkuin enemmän jatkojalostetaan jotta saadaan sileitä ja kierteettömiä lankoja). Teollisuudessa kehruumenetelmiä on useita, aiemmin mainittujen lisäksi muun muassa roottorikehruu.

Rukki. (Nettimarkkina)

Kotikutoisesti synteettisten lankojen tekeminen on tietenkin epärealistista edes ajatella, koska siihen tarvitaan erilaisia kemikaaleja ja paljon eri työvaiheita. Tekokuitulangat valmistetaan teollisesti omalla monimutkaisella prosessillaan, joka sisältää muun muassa keittämistä. Mutta kuitenkin tekokuitujakin voi kehrätä katkokuituina siten, että osa "peruskehräämisprosessin" alkupään puhdistus- ja avausvaiheista jää pois. 

Kerratut langat syntyvät kun kierretää yhteen vähintään kaksi lankaa. Tämän seurauksena langan murtolujuus paranee, epätasaiset langat saadaan tasaisemmiksi, saadaan aikaan karkeampia rakenteita ja saadaan aikaan erikoistehosteita (efektilangat). Kerratuissa langoissa on kertausten ilmoittaman lukumäärän mukaisesti kerrattu 2, 3, tai useampia lankoja, eli ne on yhdistetty langaksi ja sitten kierretty yhdessä työvaiheessa kerratuksi langaksi. Kehrätessä kuituja alusta saakka kertaus tarkoittaa kuitumateriaalin "yhdistämistä/kasaamista", jonka jälkeen "kasa" jälleen venytetään. 

Kierre tarkoittaa yksinkertaisten ja kerrattujen lankojen kierteen suuntaa ja määrää. Kierteen suunta puolestaan tarkoittaa langan kuitujen tai kerrattujen lankojen noususuuntaa. Eli ensin yksittäisille lankasäikeille tehdään kierre värttinällä, rukilla tai kehruukoneella. Sitten kehruukierteiset lankasäikeet kerrataan eli yhdistetään useampisäikeisiksi langoiksi. 

----- 

Lähteet


Kirjat

Vaatetusalan ammattitekniikan käsikirja
Ammattina vaate


Internet

http://www.kirstikki.fi/neuloista-i-58.html
http://support.brother.com/g/b/faqend.aspx?c=fi&lang=fi&prod=hf_ms4euk&faqid=faqh00000004_000
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/9944/J%C3%83%3Frvinen.Suvi.pdf?sequence=2
http://www.coatscrafts.fi/Tuotteet/ompelulangat.htm
http://www.coatscrafts.fi/NR/rdonlyres/C872A465-7837-4B15-B6C8-4CD2D373A427/140440/Seuraalankaalankaopaspdf.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehruu


Muut

Lukkotikkikoneen rakenne, osat ja huolto -PowerPoint (Eeva Rasa 2014)


Kuvat

http://www.satra.co.uk/spotlight/photos/article/296-1-full.png
http://www.cottonpatch.co.uk/acatalog/schmetz_info2.gif
http://www.kathykwylie.com/wp-content/uploads/2012/05/Needle-Types.jpg
http://sewingcraft.com/wordpress/?page_id=612
http://www.ompelijanmaailma.fi/verkkokauppa/index.tmpl?pager_current=1;ryhma_id=22
http://www.kirstikki.fi/konetarvikkeet-ompelukoneen-puolat-c-34_67.html
http://image.nettix.fi/extra/itemimg/1201201_1201300/rukki-1201231_b_e0206f680406f4d9.jpg

Vaatetusalan ammattisanastoa

Kolme ompelukonetyyppiä ja niiden käyttö

Lukkotikkikone muodostaa lukkotikkiä, joka soveltuu joustamattomien kankaiden ompeluun. Lukkotikkikonetta kutsutaan myös perusmuotoiseksi suoraommelkoneeksi, eli taso-ompelukoneeksi. Yleisesti tekstiili- ja vaatetusalalla puhutaan kuitenkin lukkotikkikoneesta. Tämän koneen ompelutaso on kiinteä, työlaatta on koneen pöytäpinnan kanssa samalla tasolla ja ommeltavaa materiaalia voidaan tämän vuoksi liikutella helposti.

Yliluottelukonetta, eli ylisyrjäyskonetta (kotiversiosta käytetään nimeä saumuri) käytetään muun muassa kankaiden reunojen huolitteluun ja kappaleiden yhdistämiseen. Tavallisin ylisyrjäyskone muodostaa kolmilankaista yliluottelutikkiä, joka on rakenteeltaan ketjutikkiä. Se muodostuu neulalangasta ja kahdesta siepparilangasta. Nelilankaisessa ylisyrjäyskoneessa on kaksi neulalankaa ja kaksi siepparilankaa. Koneen leikkuuterät siistivät kankaan reunat ennen tikin ompelua. Kone soveltuu kaikenlaisten materiaalien yliluotteluun ja sen ommel on peittävä, joustava ja kestävä. Yliluottelutikki estää kankaiden liestymisen ja sitä voidaan käyttää kappaleiden yhdistämiseen esimerkiksi neuloksia ja alusvaatteita ommeltaessa.

Tasosaumakonetta käytetään esimerkiksi neulosten helmaompeleisiin sekä vyölenkkien ja olkainten ompeluun. Tällä koneella saa nimensä mukaisesti tehtyä tasosaumaa kankaaseen. Esimerkiksi hupun reunan voi viimeistellä tasosaumalla etenkin silloin jos haluaa huppuun nyörikujan.


Sukkula ja sieppari sekä niiden tehtävät

Sukkula on alalangan syöttökotelo. Se johdetaan päinvastoin kuin sieppari laajennetun ylälankalenkin läpi tai se johtaa ylälankalenkin itsensä ympäri.

Lukkotikkikoneen sukkula (Ammattina vaate)

Sieppari ohjaa ylälankasilmukan paikallaan olevan puolakotelon ympäri. Sieppari tarttuu (ylä)lankalenkkiin ja vie sen alalangan ympärille.

Lukkotikkikoneen sieppari (Ammattina vaate)

Lukkotikkikoneen syöttö, eri syöttölajit ja niiden toimintaperiaatteet

Syöttö tapahtuu ompelukoneen syöttäjän ja paininjalan yhteisvaikutuksella. Syöttö nimensä mukaisesti syöttää kangasta eteenpäin ompelukoneella ommeltaessa eli toisinsanoen syöttö tarkoittaa ommeltavan materiaalin siirtämistä kahden neulanpiston välissä. Kangasta ei siis itsellä tarvitse vetää eteenpäin. Syötön avulla yksittäisistä tikeistä syntyy sauma. Yleensä syöttö tapahtuu eteen- tai taaksepäin.  Syöttö tapahtuu kun syöttäjä nousee pistolevyn läpi, painaa kankaan paininjalkaa vasten ja siirtää sitä yhden tikin pituuden verran eteenpäin. Sen jälkeen syöttäjä laskeutuu pistolevyn alle ja takaisin alkuperäiseen asentoonsa. 

Syöttölajeja on useita. Alasyötössä syöttö tapahtuu syöttäjän "hyppivillä" liikkeillä. Differentiaalisyötössä puolestaan (eteenpäin)syöttö tapahtuu kahdella toisistaan riippumattomasti säädetyllä ja toimivalla syöttäjällä. Etumaisen syöttäjän siirtoliike eteenpäin ollessa suuri, ylimääräinen väljyys tasataan alempaan kangaskerrokseen.

Puhutaan myös yhdistetyistä syötöistä. Näitä ovat ala- ja neulasyöttö, neulan edessä toimiva ala- ja säädettävä yläsyöttö, neulan takana toimiva ala- ja säädettävä yläsyöttö ja ala-, neula- ja vaihteleva yläsyöttö eli 3-syöttö sekä pulleri- (rulla-) ja alasyöttö. Yhdistetyissä syötöissä syöttö saattaa tapahtua neulan ollessa materiaalissa tai neulan takana on erillinen rulla, joka tukee materiaalin syöttöä.

Paininjalat

Olen käyttänyt kotiompelukoneessa ja oppilaitoksen lukkotikkikoneissa perus nivelpaininjalkaa. Kotikoneella olen joskus käyttänyt myös vetoketjupaininjalkaa. Erilaiset paininjalat mahdollistavat monipuolisesti erilaisten materiaalien ja lisäosien, kuten vetoketjujen, vaivattomamman ompelemisen. 

Nivel- ja vetoketjupaininjalkojen lisäksi muita paininjalkoja ja ohjaimia. Näitä ovat kiinteä-, kaksiosainen porras-, kaksiosainen reunantikkaus-, rulla-, tereen kiinnitys-, nauhan kiinnitys-, teflon- ja tikkauspaininjalka. Ompelukoneissa voidaan käyttää myös erilaisia pallistajia. Näitä ovat nauha-, reuna- ja yksinkertaisen katesaumanpallistajat. 

Paininjalka on kiinnitetty paininjalkatankoon ja se puristaa säädettävän jousivoiman avulla ommeltavaa materiaalia, jotta kankaan liikkuminen on mahdollista syöttäjän avulla. Paininjalan muoto ja varustelu riippuu siitä, mitä materiaalia ja miten ommellaan. Ohjaimet puolestaan voivat tehostaa ompelua. Pallistajat ja ohjaimet helpottavat esimerkiksi kankaan ohjaamista oikeassa asennossa neulan suhteen ja varmistavat saumojen ja tikkausten suoruuden.

Lukkotikkikoneen häiriöitä ja niiden syitä.

Lukkotikkikoneella (sekä kotiompelukoneella) ommellessa on tullut vastaan erilaisia ongelmatilanteita. Neuloja on katkennut, ylä- tai alalanka ovat katkenneet tai alalanka on mennyt sykkyrälle kankaan alapuolelle lähdettäessä ompelemaan. Syyt näihin lankojen katkeamisiin ovat yleisimmin olleet langan kireys, joka on ollut arvatenkin väärä. Joko ylä- että alalangassa tai jopa molemmissa. Lisäksi olen joskus ajatuksissani pujottanut langat huolimattomasti ja oikaissut jonkin kohdan, jonka vuoksi tikki on ollut huonoa tai sitä ei ole muodostunut ollenkaan. Paininjalka on myös jäänyt joskus ylös ja se puolestaan on tehokkaasti luonut suttua. Huono neulakin on ollut osana ompelujälkeen joka ei ole miellyttänyt. Aiemmin en huomannut tarkistaa riittävän usein neulojen kuntoa. Puolakin on ollut joskus tullut laitettua väärinpäin puolakoteloon. Neulan katkeaminen on voinut puolestaan johtua siitä, että neula on osunut esimerkiksi vetoketjuhakaseen tai paininjalkaan. 

Ammattikäsitteiden selityksiä

a. Pussisauma eli edestakaissauma on kaksiompeleinen edestakainen sauma, jossa oikealla puolella on yhdistävä ja nurjalla vahvistava ommel

b. Edestakaissauma. ks. pussisauma, kohta a.

c. Tasosauma on ommel, joilla esimerkiksi monien trikoopaitojen helmat ja hihat on käännetty. Oikealle puolelle tulee kaksi samansuuntaista tikkiä ja nurjalla puolella niiden välissä kulkee edestakaisin lanka. 

d. Auki silitetty yhdyssauma on kahden kappaleen kiinnityskohta, jossa molempien kappaleiden saumavarat on silitetty auki, eli saumanvarat ovat "oman" kappaleen puolella.

e. Katesauma on sauma, jossa on erityinen ommel saumavaran peittämiseksi.

f. Päärme on kankaan reunan vahvistus tai koristelu, jossa reuna on käännetty kaksi kertaa siten, että leikattu reuna joutuu kangaskerrosten väliin.

g. Käänne on kaksin (tai useammin) kerroin käännetty vaatteen reuna tai taite, esimerkiksi helma-, hihan-, lahkeen- tai takinkäänne.

h. Ulkovara on sauman, käänteen tai päärmeen tavallisimmin nurjalla puolella näkyvä osa.

i. Sisävara on sauman tai päärmeen osa, joka jää kangaskerrosten sisään. 

j. Ommeljuova tarkoittaa kahden kankaan yhtymäkohtaa.

k. Huolittelu tarkoittaa erilaisia tapoja siistiä kappaleiden reunat. Se voidaan tehdä ylisyrjäyskoneella (yliluottelutikkaus) tai muilla tavoin, kuten sisävarataitoksilla, päärmemäisellä ompeleella, tikkaamalla, erillisellä kaitaleella tai koristenauhalla. 

Peruskaavan, kuositellun kaavan ja leikkuukaavan erot

Peruskaava tarkoittaa mittojen mukaan tehtyä kaavaa, joka tehdään tietyn ohjeistuksen mukaan. Peruskaava pysyy muuttumattomana. Kuosittelu tehdään peruskaavaan. tosin erilliselle kaavapaperille, jolle peruskaava on kopioitu. Kuosittelun tarkoitus on muokata kaavoja vartalolle sopivammaksi ja esimerkiksi pääntien suuruuden määrittäminen sopivaksi tarkoitukseen ja mieltymykseen. Leikkuukaava on valmis kuosittelukaava. Leikkuukaavat piirretään leikattavalle kankaalle, josta kappaleet leikataan.

Ammattikäsitteiden selityksiä

a. Kuosittelu tarkoittaa peruskaavan muokkaamista vartalolle sopivaksi. Kuositteluun voi sisältyä esimerkiksi kaavan kaventamista tai helman pidentämistä.

b. KT eli "keskitaka". Piirretyn kaavan reuna (valmiin leikatun kappaleen keskikohta) joka sijoittuu kaksinkerroin taitetun kankaan taitteeseen.

c. Kädentie on aukko, johon kiinnitetään hiha tyvestään. 

d. Muotokaitale on miehustan nurjalle puolelle ommeltava lisäkaitale, joka tuo vaatteeseen tukea (lisävahvuutta) ja ryhtiä pään- ja kädenteissä. Muotokaitaleita voi olla kaitalemuodossa tai yhtenäisenä kappaleena.

e. Muotolaskos on ommeltu laskos, joilla vaatekappaleesta saadaan halutun muotoinen. Vaatteen istuvuus paranee muotolaskoksilla.

f. Kuosittelusuunnitelma tarkoittaa suunnitelmaa, jolla peruskaavaa lähetään kuosittelemaan eli muokkaamaan vartalolle sopivaksi. Listataan muokattavat asiat.

g. Leikkuusuunnitelma on vaatteen valmistuksessa tarvittavan kankaan menekin suunnittelu. Taloudellinen kankaan käyttö, kaavojen asettelun suunnittelu.

h. Silmukkarivi muodostuu vierekkäin olevista poikittaissuuntaisista silmukoista.

i. Hakki on joko saksilla leikattu tai merkkauskynällä piirretty kohta, joka osoittaa saumanvaran leveyden tai kappaleiden asettumisen toisiinsa nähden. 10 mm:n tai sitä kapeampaa saumanvaraa ei merkitä hakein.

j. Pääntie = kaula-aukko

k. Loimi on loimilanka joka yhdessä kudelangan kanssa luovat erilaisia sidoksia (kankaisiin) riippuen sidostyypeistä.

l. KE eli "keskietu". Kaavan reuna (valmiin leikatun kappaleen keskikohta) joka sijoittuu kaksinkerroin taitetun kankaan taitteeseen.

m. Pyöriö on hihan pyöreä yläosa, joka kiinnitetään vaatteen kädentiehe.

n. Miehusta on kappale, jota valmistetaan. Miehustaan kiinnitetään muun muassa hihat.

o. Langansuunta tarkoittaa kankaan langansuuntia, joita on kaksi: loimen suuntainen ja kuteen suuntainen. Jos kangas kuvitellaan kangaspuihin, silloin voi selkeästi hahmottaa pitkittäisen loimen suunnan ja poikittaisen kuteen suunnan. 

p. Helma tarkoittaa vaatteen alareunaa.

Silittämisen tarpeet ja tekijät silityksen vaikutuksen syntymiseen

Jos kangasta, josta ommellaan tuote, ei ole ehditty jostain syystä ennen ompelemista pestä, voidaan silittämällä tehdä mahdollinen kutistaminen kankaalle. Tähän tarvitaan lähinnä silitysraudan höyryä. Tietenkin kangas täytyy silittää ennen ompelutyön aloittamista myös siksi ettei siinä ole ryppyjä, jotka voivat jopa vääristää mittoja. Kankaan tulee olla sileä. Silityksiä tehdään myös usein (yleensä aina) saumojen tai esimerkiksi muotolaskosten ompelun jälkeen, jotta saumanvarat saadaan asettumaan haluttuun suuntaan / halutulla tavalla. Myös erilaiset käänteet ja päärmeet silitetään ennen ompelemista, jotta kangas olisi asettunut ja ompeleesta tulee kaunis. Valmis tuote silitetään lopuksi huolitellun lopputuloksen varmistamiseksi. 

Silittämisen vaikutus syntyy lämmön ja vesihöyryn avulla. Lämpötila ja mahdollinen höyrytys säädetään silitettävän materiaalin mukaan. Virallisen selityksen mukaan "silitysraudan silittävä vaikutus perustuu siihen, että kuumuus löysetää otettaan pitkissä polymeerimolekyyliketjuissa materiaalin kuiduissa. Kun molekyylit ovat kuumia, kuidut suoristuvat silitysraudan painon ansiosta ja ne säilyttävät suoruuden viilennettyään". Lisäksi jotkut materiaalit tarvitsevat lämmön lisäksi vettä silittyäkseen. (Wikipedia) 

Kulmanavaaja, (silitys)hevonen ja liimaprässi

Kulmanavaajaa käytetään kapeiden saumojen avaamiseen (kaulukset, rannekkeet, kulmasaumat)

Silityshevonen (tai toiselta nimeltään silityskinkku) on kova pyöreähköksi täytetty alusta, joka helpottaa kaarevien saumojen silitystä (esim. puvun, hameen ja housujen yläosat)

Liimaprässi on kahden suurehkon levyn muodostama prässi, jossa levyt painetaan tiiviisti toisiaan vasten siksi ajaksi kun tukikangas kiinnittyy kankaaseen. 

Silityshevonen ja kulmanavaaja (Vaatetusalan ammattitekniikan käsikirja)

---- 

Lähteet:

Kirjat

Ammattina vaate 

(myös kuvat sukkulasta ja siepparista)

Vaatetusalan ammattitekniikan käsikirja 

(myös kuvat silityshevosesta ja kulmanavaajasta)

Muut kirjalliset

Konevikojen yleisimmät syyt -dokumentti, Fronter.

Internet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ompelukone

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silitysrauta 

http://www.suomisanakirja.fi/ 

Neulostuotteen, eli hupparin tuotekortti

TAUSTAA

Saimme koulutyöksemme valmistaa neulostuote. Ohjeistuksessa määriteltiin oikeastaan vain se, että tuotteen tulisi olla sen verran yksinkertainen, että sen ehtisi määritellyssä ajassa suunnitella ja valmistaa. Tuote valmistettaisiin neuloskankaasta, joka on joustavaa kangasta.


SUUNNITELMA

Päätin tehdä yksinkertaisen mallisen hupparin. Huppari tulisi olemaan kaksivärinen. Miehustakappaleet ja hihat tulisivat olemaan tummanharmaat ja huppu musta. Myös resorit hihansuissa ja helmassa tulisivat olemaan mustat.


KÄYTETTÄVÄT MATERIAALIT

Musta trikookangas, Eurokangas. Paksuhko trikoo.

DOUBLES -trikoo
70% polyesteri
30% viskoosi

Hoito-ohje

Koneellinen, varovainen pesu korkeintaan 40 asteessa. Valkaisu kielletty, Silitys korkeintaan 110 asteessa. Varovainen kemiallinen pesu sallittu. Rumpukuivaus kielletty.

Musta resorikangas, Eurokangas.

RESORI, vahva
97% puuvilla
3% elastaani

Hoito-ohje

Koneellinen, varovainen pesu korkeintaan 60 asteessa. Valkaisu kielletty. Silitys korkeintaan 150 asteessa. Kemiallinen pesu sallittu. Rumpukuivaus kielletty.

Harmaan trikookankaan olen saanut lahjaksi. 
Oletettavasti kangas on mustan trikookankaan tavoin
70% polyesteriä ja
30% viskoosia.

Hoito-ohjekin on luultavasti sama kuin mustalla trikookankaalla.

Trikoissa ja resorikankaassa on erilaiset hoito-ohjeet. Hupparin peseminen ja hoitaminen tulee toteuttaa hennomman hoito-ohjeen mukaan.


TASOKUVA JA SAUMOJEN POIKKILEIKKAUSKUVAT 

Hupparin tasokuvat edestä ja takaa.

Hupparin saumojen poikkileikkauskuvat

PERUS- JA LEIKKUUKAAVAT NEULOSTUOTTEELLE

Ensin otettiin tarvittavat mitat, joiden mukaan tehtiin neulostuotteen peruskaava. Tämä kaava tulisi olemaan jatkossa peruskaava, josta neulostuotteet lähdettäisiin kuosittelemaan eteenpäin. Seuraavista kuvista voi nähdä, että leikkuukaavat ovat yhdistelmä valkoista kaavapaperia ja ruskeaa kaavapaperia. Ja alta voi nähdä kankaita. Ne olivat vielä kuvaushetkellä nuppineuloilla kiinni leikkuukaavoissa, koska olin juuri leikannut ne ja tuli sopiva hetki kuvien ottamiselle.

Peruskaava neulostuotteelle

Hupparin etukappaleen leikkuukaava.

Kuositeltu peruskaavasta.

Hupparin takakappaleen leikkuukaava.

Kuositeltu peruskaavasta.

Hupparin hihan leikkuukaava.

Suoraan peruskaavasta.

Hupparin hupun leikkuukaava.

Punaisella rajattu alue kankaasta leikattiin myöhemmin pois.

TYÖJÄRJESTYS

Neulostuotteen työstäminen alkoi peruskaavan tekemisestä. Tätä työvaihetta ei enää jatkossa tehdä, vaan tätä tässä vaiheessa tehtyä peruskaavaa hyödynnetään tuotteita tehdessä.

1. Mittojen ottaminen.
2. Peruskaavan piirtäminen (tämä kaava ei ole koskaan valmis kaava)
3. Peruskaavan kopioiminen kaavapaperille.
4. Kaavojen kuosittelun suunnitteleminen
1. Mihin tulee poistoja
2. Mihin tulee lisäyksiä, esim. leveyttä tai pituutta lisää
3. Pääntien avaruuden suunnittelu
5. Kuosittelu
6. Suunnitellaan työtavat ja työjärjestys neulostuotteeseen
7. Tehdään leikkuukaavat
8. Leikataan kaavat kankaasta siististi kangassaksilla.
9. Ommellaan ylisyrjäyskoneella olkasaumat
10. Ommellaan ylisyrjäyskoneella hihat kiinni kädenteihin.
11. Ommellaan ylisyrjäyskoneella sivusaumat aina hihansuusta helmaan saakka.
12. Valmistetaan (kaksinkertainen) huppu
1. Otetaan tarvittavat mitat.
2. Piirretään hupun peruskaava.
3. Leikataan kankaasta huppuun tarvittavat kappaleet.
4. Ommellaan ylisyrjäyskoneella huppu kiinnitystä vaille valmiiksi.
13. Kiinnitetään ylisyrjäyskoneella ompelemalla huppu kiinni pääntiehen.
14. Suunnitellaan resorien leveys ja pituus.
15. Tehdään resorien kaavat.
16. Piirretään kaavat resorikankaalle.
17. Leikataan kaavat kankaasta siististi kangassaksilla.
18. Ommellaan ylisyrjäyskoneella resorit hihansuihin ja helmaan.
19. Silitetään.
20. VALMIS!

VALMIS HUPPARI

Valmis huppari pöytätasolla.

Valmis huppari.

Valmis huppari sovitusnuken päällä.

KUSTANNULASKELMA

Kustannuslaskelma perustuu arviointeihin.


Ompelijan (opiskelija) palkka

30 € / tunti (sis. muun muassa tila- ja laitevuokrat)
Kustannusarvio 13 tuntia * 30 € = 390 €

Kankaat

Musta trikoo
Kustannusarvio 8 €

Harmaa trikoo
Kustannusarvio 15 €

Musta resori
Kustannusarvio 10 €

Muut

Ompelulangat
Kustannusarvio 0,80 €

Yhteensä
390 + 8 + 15 + 10 + 0,8 = 423,80 €

Topin tuotekortti

TAUSTAA

Ensimmäinen varsinainen koulutyömme oli toppi. Saimme ohjeistuksen, joka määritteli millainen tuote tulisi tehdä. Tehtävänantona oli valmistaa naisten hihaton yläosa (eli toppi) kudotusta kankaasta. Toisin sanoen kangas ei saanut olla joustavaa. Mallin tuli olla yksinkertainen ja riittävän löysä jotta sen pystyisi pukemaan vaivattomasti ylle.


SUUNNITELMA

Päätin käyttää kankaana polyesteri- ja puuvillasatiinia. Kirjavan polyesterisatiinipalan olin löytänyt joskus paljon aiemmin kirpputorilta ja halusin käyttää sen tähän tehtävään. Siitä tulisi topin etukappale. Päätin tehdä etukappaleen kaksinkertaisena, alla olisi puuvillasatiininen musta kangas. Takakappale olisi samaa mustaa kangasta. Pääntien, kädentiet ja etukappaleen helman tulisin huolittelemaan satiinivinonauhalla. Takakappaleen helmaan ompelisin päärmeen. Takakappale tulisi olemaan hiukan pidempi kuin etukappale.


YLEISKUVA SUUNNITTELUVAIHEESSA JA KÄYTETTÄVÄT MATERIAALIT 

Yleiskuva

Topin etukappaleen kangas on kirjavaa polyesterisatiinia. Etumiehusta on kaksikertainen. Toinen, ihoa vasten tuleva kerros on mustaa puuvillasatiinia. Samoin takakappale on mustaa puuvillasatiinia. Vinonauhat ovat mustaa satiinia.

HOITO-OHJEET

Kirjava kangas, polyesterisatiinia

Satiinisidoksella kudottua 100% :sta polyesteria

HOITO

Koneellinen, varovainen pesu korkeintaan 40 asteessa, varovainen rumpukuivaus, silitys korkeintaan 150 asteessa, kemiallinen pesu sallittu. Valkaisu kielletty.

Musta kangas, puuvillasatiinia

Satiinisidoksella kudottua 100% :sta puuvillaa

HOITO

Koneellinen pesu korkeintaan 60 asteessa, silitys korkeintaan 200 asteessa, kemiallinen pesu sallittu. Valkaisu ja rumpukuivaus kielletty.

Topissa on käytetty kahta erilaista materiaalia. Pesu ja hoito tulee tapahtua sen kankaan mukaan, jossa on hennommat pesuohjeet.

TASOKUVA JA SAUMOJEN POIKKILEIKKAUSKUVAT

Topin tasokuva ja saumojen poikkileikkauskuvat

Kuvasta näkee, että topissa on viisi erilaista saumarakennetta. B-B -rakenne toistuu kolmessa eri saumassa. Kuvasta näkee myös langan suunnan topin asetteluun nähden.

LEIKKUUKAAVAT

Topin leikkuukaavat

Topin kaavat löytyivät Burda-lehden 02/2013 -numerosta. Topin peruskaavaa tuli hiukan muokata leveämmäksi, kuin mitä alkuperäisessä kaavassa oli. Tällä tavoin varmistettiin topin parempi istuvuus ja ulkonäkö. Vaatteen tuli olla löysähkö.

TYÖJÄRJESTYS

1. Mittojen ottaminen.
2. Kaavat jäljennetään (etu- ja takakappale) kaavapaperille.
3. Kaavoja muokataan tarvittaessa.
4. (Tarvittaessa prototyypin tekeminen)
5. Kangas pestään ennen ompelemista tai vaihtoehtoisesti tehdään silittäminen/höyryttäminen, jotta mahdollinen kutistuminen tapahtuu ennen ompelutyötä ja kangas muutenkin siliää.
6. Kaavat piirretään taitetulle kankaalle langansuuntaisesti taitteelle. Muistetaan kangasta säästävä asettelu.
7. Kankaat leikataan siististi kangassaksilla.
8. Muotolaskosten ompeleminen molempiin etukappaleisiin molemmille puolille.
9. Etukappaleet aputikataan toisiinsa kiinni.
10. Ommellaan oikea olkasauma.
11. Ommellaan pääntielle satiinivinonauha.
12. Ommellaan vasen olkasauma.
13. Ommellaan molempiin kädenteihin satiinivinonauhat.
14. Ommellaan sivusaumat
15. Ommellaan takakappaleen helman päärme.
16. Ommellaan etukappaleen helmaan satiinivinonauha.
17. Lopuksi toppi silitetään.
18. Sovitetaan.

Tässä ko. topissa työjärjestykseen tuli lisäyksiä, jotka seuraavana:

19.  Sovituksessa todetaan mahdolliset korjausompelua vaativat saumat istuvuuden parantamiseksi

20.  Korjausommellaan sivusaumoja eli kavennetaan etu- ja takakappaleita.

21.  Sovitellaan ja lopuksi silitetään

22.  VALMIS!

VALMIS TOPPI

Valmis toppi sovitusnuken päällä

Valmis toppi pöytätasolla

KUSTANNUSLASKELMA

Kustannuslaskelma perustuu arviointeihin.

Kankaat

Polyesterisatiini

Kustannusarvio 8 €

Puuvillasatiini

Kustannusarvio 15 €

Muut

Satiinivinonauha

Kustannusarvio 4 €

Ompelulangat

Kustannusarvio 0,80 €

Ompelijan (opiskelija) palkka

30 € / tunti (sis. muun muassa tila- ja konevuokrat)

Kustannusarvio 17 tuntia * 30 € = 510 €

Yhteensä

8 + 15 + 4 + 0,8 + 510 = 537,80 €

Topista tuli siis erittäin arvokas desingtuote. 

Vaatetusalan haasteita

SINUA ON VAROITETTU.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ”Tevallako tulevaisuuteen” –selvitystä lukiessa tuli tunne, että tekstiili- ja vaatetusalasta (TEVA) kiinnostuneilta tai alan opiskelijoilta halutaan riisua mahdolliset vaaleanpunasävyiset lasit pois. Selvitys teki tämän erittäin tehokkaasti. Totta kai alan haasteita on jo aiemmin ymmärtänyt ja tiedostanut ainakin jollain tasolla, mutta tekstiä lukiessa karu totuus alan tilanteesta tuli entistä paremmin selväksi. Kukin voi itsekseen miettiä, miten ongelmiin ja haasteisiin suhtautuu. Vaihtaako sittenkin alaa ja lähteä opiskelemaan vaikka lähihoitajaksi, jolle (pätkä)töitä varmasti löytyy. Allekirjoittanut koki ensimmäisenä legendaarisen ”mielensä pahoittamisen” selvitystä lukiessa, mutta sitten sisu ja mielenkiinto ja intohimo alaa kohtaan nostivat päätään. Ei alalla (kuin alalla) voi kukaan menestyä ilman (kovaa) työtä ja sinnikästä asennetta.

Käsitettä ”muotiteollisuus” ei Suomessa käsitetä tai omaksuta samalla tavalla kuin muualla maailmassa. Tällä hetkellä Suomessa vaatetusala käsittää lähes ”kaiken” tekstiili- ja vaatetusalaan liittyvät osat: tekniset vaatteet, sisustus- ja vaatetuskankaiden valmistuksen, sukat, trikoot, langat, turkikset, nahan ja vaatteet. Usein TEVA-teollisuus keskittyy teknisiin tuotteisiin ja perinteisiin tuotantoprosesseihin. Muotiteollisuuden ydin on uuden aineettoman arvon luominen ja elämysten markkinointi sekä uusien ja innovatiivisten jakeluteiden kehittäminen. Muotiteollisuus luo mielikuvia kuluttajille. TEVA-teollisuus vastaa tarpeeseen, muotiteollisuus luo asiakkaille tuotteiden avulla uusia tarpeita. Siinä on näiden kahden suurin ero.

Suomessa toimii useampia tekstiili- ja vaatetusalan (sisältäen myös muodin ja designin, vaikka niitö jatkossa ei usein erikseen mainitakaan) järjestöjä. Tekstiili- ja vaatetusalan sekä muotikaupan toiminta käsitetään Suomessa kovin paikalliseksi ja kansalliseksi toiminnaksi. Tästä johtuen suurin osa alan järjestöjen edunvalvonnasta keskittyy suomalaisen valmistuksen ja kaupan alan tukemiseen. Uudet luovan alan toimijat, muoti- ja designyrittäjät usein katsotaan kuuluvan näiden kategorioiden ulkopuolelle. Perinteisten teollisuusyritysten tarpeet eroavat pienten designyritysten tarpeista. Se, että Suomessa ei varsinaisesti ole mitään koko alan kattojärjestöä, on myös haaste. Toimijoita ei siis ole mitenkään järjestelmällisesti yhdistetty yhden järjestön alle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yrityksille lähes elintärkeää verkostoitumista pääse tapahtumaan. Tämä tuo haasteita etenkin pienyrittäjille tiedonhaussa.

Tekstiili- ja muotialat TMA on edunvalvonta- ja yhteistyöorganisaatio, jonka jäseniä ovat muotikaupan ketjut, tavaratalot ja marketit sekä tavarantoimittajat. TMA kerää jäseniltään tietoja tekstiilien, vaatteiden, jalkineiden, laukkujen ja urheilualan kaupan markkinoista ja julkaisee kaupan myynnin kehityslukuja sekä tilastoja vaatetus- ja jalkinemarkkinoista Suomessa.

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry Finatexin jäsenyritykset edustavat kuluttajille valmistettavien, tekstiilien, vaatteiden, trikootuotteiden ja sukkien lisäksi myös teollisuuden raaka-aineita ja tarvikkeita, kuten esimerkiksi nauhoja, kuitu- ja suodatinkankaita valmistavia yrityksiä. Liitto toimii nimenomaan Suomessa tekstiili- ja vaatetusteollisuutta harjoittavien yritysten edunvalvonta-, koulutus- sekä palvelujärjestönä. Sen toiminnan tavoitteena on edistää toimialan yritysten mahdollisuuksia toimia Suomessa kilpailukykyisesti.

Muotikaupan liitto on kenkä, vaatetus, tekstiili, urheilu, turkis ja muiden muodin parissa toimivien jäsentensä edunvalvonta- ja yhteistoimintajärjestö. Liiton jäsenet edustavat valmistusta, maahantuontia, agenttitoimintaa, tuotesuunnittelua ja vähittäiskauppaa harjoittavia yrityksiä tai yhteisöjä.

Lisäksi on teollisuustaiteen liitto Ornamo, joka on muotoilijoiden ja taideteollisten taiteilijoiden ammatillinen järjestö. Yhdistys toimii jäsentensä edunvalvojana ja alan asiantuntijana. Liiton tavoitteena on nostaa esille muotoilijoiden ammattitaitoa ja edistää jäsentensä verkottumista.

Tekstiili- ja vaatetusalalla työntekijöiden määrä on pudonnut 90-luvulta lähtien. Vaatteiden tuonti on lisääntynyt vuosien 1998 ja 2008 välillä yli 1300 miljoonaan euroon, kun samana ajanjaksona vaatteiden vienti on pysynyt lähes samalla tasolla reilussa 200 miljoonassa eurossa. Vuonna 2008 TEVA-teollisuudessa oli noin 5000 työntekijää. Toimihenkilöiden määrä oli tuolloin 2500. Vaatteiden valmistuksen parissa henkilöstöä työskenteli vain reilu 3000 henkilöä. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry Finatexin 143 jäsenyrityksestä noin kolmannes keskittyy vaatteiden valmistukseen. Vuonna 2007 Uudenmaan alueella vaatteiden valmistuksessa ja turkisten muokkauksessa toimi 58 yrittäjää. Näissä yrityksissä oli silloin henkilöstöä 282, joista palkattua henkilöstöä 224, puolet toimihenkilöitä ja puolet työntekijöitä. Teollisuustaiteen liitto Ornamoniin kuului vuoden 2009 lopussa kaikkiaan 221 MTO:n intressirymään kuuluvaa jäsentä, joista 163 varsinaista jäsentä. MTO on Ornamon sisällä toimiva vaatesuunnittelijoiden ja muotitaiteilijoiden intressiryhmä. Viime vuosikymmenenä on kuitenkin Uudellemaalle perustettu uusia pieniä yrityksiä. Ne ovat pääsääntöisesti suunnittelijavetoisia, nuoria ja innovatiivisia yrityksiä. Nämä yritykset sijoitetaan muoti- ja designalaan. Tietysti Suomessa on myös perinteisiä teollisia yrityksiä.

Seuraavaksi käsitellään tekstiili- ja vaatetusalan, sekä muoti- ja designalan ongelmia ja haasteita, yrittäjyyden näkökulmasta. Niitähän riittää. Kerrotaan kuitenkin alkuun yrittäjyyteen liittyvät positiiviset puolet, joita on ongelmiin verrattuna vähän mutta ovat sitäkin merkityksellisempiä. Yrittäjillä on oma vapautensa päättää asioista eli heillä on oma itsenäisyytensä. Lisäksi he pääsevät toteuttamaan itseään ja omaa intohimoaan. Intohimo alaa kohtaa on se seikka, joka ajaa eteenpäin ja ruokkii luovuutta. Kun omaan tuotteeseen uskoo ja luottaa, se tuo yrittäjälle pontta jatkaa eteenpäin sinnikkäästi. Viime vuosikymmenen aikana pieni yrityksiä on perustettu melko kiitettävästi, mutta tässäkin on ongelmana pääkaupunkiseutukeskeisyys.

Sitten siirrytään tekstiili- ja vaatetusalan yrittäjyyden ongelmiin ja haasteisiin. Selvityksessä oli haastateltu alan erilaisia yrittäjiä, jotka kertoivat omat näkökulmansa. Ala koetaan tällä hetkellä tukalaksi, hankalaksi ja haasteelliseksi mutta toivoa kuitenkin on näköpiirissä haastateltujen yrittäjien mielestä. Alaa kohtaa on yleisesti skeptinen asenne eikä alaa osata arvostaa. Toisaalta arvostusta alaa kohtaan aikoinaan toi se seikka, että ala rakennettiin nollasta sodan jälkeen ja Suomi olikin maa jossa vaatteita valmistutettiin alhaisten kustannusten vuoksi. Venäjän kaupan kaatuminen ja nykytrendien nopea vaihtuminen ovat kuitenkin asioita, joiden vuoksi yrityksiä kaatui. Myös osaamattomuudella on ollut tässä iso rooli.

Haasteiden vuoksi aloittelevalla yrittäjällä tulee olla monenlaista taitoa ja tietoa, sekä lisää uskallusta. Nuorilla yrittäjäksi aikovilla voi lisäksi olla harhakuvia yrittäjyyden ”helppoudesta”, mutta karu totuus tulee varmasti pian esille, esimerkiksi uskottavuuden hankinnan haastavuus voi tulla yllätyksenä. He ehkä tietävät ennen yrittäjyyttään muutamia menestyneitä alan suunnittelijoita ja tämän vuoksi heillä voi olla vääristynyt kuva alan yrittäjyydestä. Lisäksi ala on nopeasti muuttuva (mm. trendit, sesongit), joten yrittäjän täytyy jatkuvasti pysyä ajan hermolla. Kokeneetkin yrittäjät kaipaavat päivitystä tietoihinsa. Koulusta saatuun oppiin tulisi saada lisätä tietotaitoa muualtakin. Yleensähän ammattitaito kehitetään käytännön tekemisen kautta.

Tiedonhausta päästääkin oleelliseen haasteeseen, johon alalla törmätään. Tiedon saamiseen. Tekstiili- ja vaatetusala on hyvin pirstaleinen, yrittäjät ja yritykset eivät ole juurikaan verkostoituneet jonka vuoksi tiedonhankinta on hyvin haasteellista. Etenkin nuoret yrittäjät tarvitsisivat eri tahojen ja kokeinen yrittäjien tietotaitoa. Kilpailumentaliteetti kuitenkin on vallalla ja toiset yrittäjät nähdään kilpailijoina. Kuten aiemmin jo mainittiin, alalla ei ole selkeää kattojärjestöä jonka alaisuudessa yrittäjät voisivat toisistaan hyötyä verkostoitumisen kautta.

Pienyrittäjän resurssit ovat erittäin rajalliset. Nuori yrittäjä on voinut aloittaa yritystoiminnan mielessään monia asioita, joita hän pääsee nyt toteuttamaan. Resurssien (aika, talous) puutteen vuoksi on kuitenkin ollut pakko rajata toimintaa. Tietenkin myös alaan liittyvien käytännön asioiden ja yrityksen perustamiseen liittyvien asioiden opettelu varsinkin yritystoiminnan alussa vie resursseja varsinaiselta tekemiseltä ja intohimojensa toteuttamiselta. Ongelmien tullessa kohdalle yrittäjä todennäköisesti tuntee olevansa haasteiden kanssa yksin. Yhteiskunta ei osaa riittävällä tasolla tukea alan (pien)yrittäjyyttä vaan se elää suurten yritysten kautta. Yrittäjyys ei siis ole pelkästään sen tietyn tuotteen suunnittelua ja valmistusta. Se on hyvin paljon muutakin. Esimerkkinä kuluttajat eivät luonnollisestikaan osaa ilman mitään tietoa tuotteesta tulla sitä ostamaan. Erittäin tärkeänä osaamisalueena on markkinointi. Sitä tarvitaan alalla ehdottomasti enemmän. Jos yrittäjä saa luotua tuotteilleen ja osaamiselleen kunnollisen ja vakuuttavan brändin, menestys alalla on varmempaa. 

Todennäköisesti markkinoita täytyy kuitenkin lähteä etsimään ulkomailta. Yleinen liiketoimintaosaaminen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin ovat hyvin merkittävässä roolissa. Selvityksessä haastatellut yrittäjät kertoivat omat näkökulmansa alan tekstiili- ja vaatetusalan haasteista ja ongelmista. Yleinen jaksaminen laajan työnkuvan kanssa on hyvin konkreettinen ongelma. Ihminen väsyy liian kuormituksen alla. Jo aiemmin mainittu seikka olemattomasta tukemisesta yritystoiminnassa on myös valtavan oleellinen haaste. Pienyrittäjän tämänhetkiset kustannukset verotukseen (myös arvonlisäverotus) ja uusien työntekijöiden palkkaamiseen liittyen ovat liian suuret. Tiivistettynä nykyinen verotus ei siis kannusta yrittäjyyteen. Kuitenkin juuri valmistuneen tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijan on lähes pakko perustaa oma yritys, että työllistyisi alalla. Ja koska kokemusta alalta ei vielä juurikaan ole, ovat yrittäjyyden haasteet tosiasia. Isoja alan yrityksiä, jotka voisivat mahdollisesti palkata uusia työntekijöitä, on Suomessa suhteessa todella vähän.

Markkina-alueet tekstiili- ja vaatetusalalla Suomessa ovat hyvin kapeat, jonka vuoksi isot ja pienet yritykset taistelevat markkinoista. Kuten aiemmin jo tiedonhankintaan liittyen mainittiin, yritykset näkevät toisensa vain kilpailijoina. Se että itse pysyy leivän syrjässä kiinni, on tärkeintä. Alan palkkaus on huono niin palkollisena kuin yrittäjänäkin.

Suomalaiseen tyyliin kuuluu myös hitaus. Muutoksiin ei osata mukautua riittävän nopeasti. Ruotsissa puolestaan osataan ja tämänkin vuoksi siellä pärjätään alalla paremmin. Siellä myös verkostoidutaan enemmän ja kattojärjestökin löytyy. Alan arvostus on myös parempaa naapurimaassa. Koulutuksessa pitäisikin ottaa enemmän huomioon yrittäjyyteen liittyvät konkreettiset asiat, kuten markkinointi, myyntikanavat, viestinnät ja liiketoimintaosaaminen. Oppilaitoksissa keskitytään nykyisin liikaa suunnitteluun ja mielikuvaan taiteilijoista, mikä ei vastaa todellista kuvaa. Selvityksessä sanotaankin että koulutus on liian tuotelähtöistä, tuotteella erottautumiseen uudenlaisen ajattelun kustannuksella.

Erittäin tärkeä asia yrittäjillä on raha. Yrittäjät rahoittavat toimintaansa pankkilainoin, omin sijoituksin, mahdollisella (epätodennäköisemmällä tosin) Finvera-rahoituksella ja sijoittajilla. Voi myös löytyä riskirahoittajia. Kansainvälistyminen alkaa olla yrityksille ”pakollista” arkipäivää, mutta nykyiset rahoitusmallit eivät tue pienten yritysten kansainvälistymisyrityksiä. Tulevaisuudessa edellisten rahoitusmallien lisäksi rahoitusvaihtoehtoina ovat oikeanlaisten sijoittajien aktiivisempi etsiminen tai hanketoiminta, johon voi hakea ja mahdollisesti saada rahoitusta eri tahoilta, kuten Tekesiltä. Sijoittajien tulisi olla juurikin oikeanlaista tietotaitoa ja asenteita omaavia, yritystä tukevia, koska yrittäjät haluavat kuitenkin saada toteuttaa itseään ja myös pitää oman päätösvallan yrityksessään. Lisäksi sijoittajien on uskottava alaan ja siihen, että on mahdollista oikeasti tienata rahaa. ”Money talks”. Onkin haaste löytää sellaisia sijoittajia. Rahoituksen hankkiminen yleisesti ottaen ei ole helppoa. Virkamiehet usein ovat ”kaukana” tekstiili- ja vaatetusalasta, joten ala on heille suhteellisen tuntematonta, mikä on esteenä tukien myöntämiselle. Tämä onkin osa-alue, jota yrittäjät toivovat kehitettävän Suomessa. Hanketoiminnan rahoittamiseen puolestaan toivotaan tahoa, joka sisältäisi myös alan asiantuntijoita joilla on kokemusta, kuin rahoittajien edustajiakin.

Alaa arvioitaessa ja mahdollista yritystoimintaa mietittäessä perinteinen 4-kenttä SWOT analyysi on toimiva työkalu. Nuoren yrittäjän varmasti tuleekin tehdä sellainen liiketoimintasuunnitelmassaan. Asioita (esim. alaa yleensä, yrittäjyyttä, oma osaamista/jaksamista) voi vahvuuksien, heikkouksien, uhkien ja mahdollisuuksien kautta konkreettisesti pohtia ja miettiä esimerkiksi miten uhat voi kääntää mahdollisuuksiksi. 4-kenttä SWOT-analyysistä voi laajentaa 8-kenttäversioon, joka avaa asioita laajemmin. Strategiatyö on joka tapauksessa tehtävä huolellisesti. 4- ja 8-kenttä SWOT analyysit auttavat tässä työssä, vaikka eivät tietenkään yksin riitä kattamaan kaikkea. Seuraavassa malli 8-kenttä SWOT analyysityökalusta, jota käytettiin vuosien 2009 ja 2012 välisenä aikana hyödyksi ESLogC -hankkeessa logistiikka-alan yrityksille kehittämissuunnitelmia laadittaessa. Mallit ovat eräästä PowerPoint –esityksestä, jolla yrityksille esiteltiin tämä kehittämistyökalu.

8-kenttä SWOT-analyysin rakenne. (ESLogC)

8-kenttä SWOT-analyysin rakenne laajemmin avattuna. (ESLogC)

Konkreettinen, yksinkertainen asioiden listauskin auttaa visuaalistamaan ja jäsentelemään suunnitelmia. Voi tietenkin myös olla omatoiminen ja käydä jututtamassa alan konkareita. Vanhemmat yrittäjät eivät välttämättä koe nuoria ”noviiseja” niin suurena uhkana, etteikö voisi joitain neuvoja antaakin.

On tullut selkeästi esille, että yrittäjyys on lähes varmin, mutta haasteellisin, tapa työllistyä tekstiili- ja vaatetusalalle. Yrittäjäksi ei välttämättä tarvitse ryhtyä aivan yksin. Jos perustaa yrityksen yhden tai kahden muun henkilön kanssa, pienentää taloudellisten sijoitusten riskiä sekä voi saada mukaan erilaista osaamista, josta todennäköisesti on valtavasti hyötyä. Yksi voi olla hyvä suunnittelussa ja tuotteiden valmistuksessa, toinen liiketoimintaosaamisessa ja kolmannella voi olla vahva markkinointiosaaminen. Muita työllistymisvaihtoehtoja ovat suuremmat yritykset esimerkiksi teollisuudessa tai vähittäiskaupan puolella, joihin olisi ehkä mahdollista päästä työntekijäksi. Näitä yrityksiä on tosin Suomessa vähän. Kilpailu markkinoista on joka tapauksessa Suomessa todella kovaa. Tästä syystä kansainvälistyminen on lähes elinehto, kuten on tullutkin aiemmin esille.

Miten suomalaisten tekstiili- ja vaatetusalan muoti- ja designyritysten toimintaedellytyksiä voisi sitten parantaa? Trendien, hiljaisten signaalien ja uusien ideoiden, joista voi tulla trendejä, jatkuva seuraaminen ja toteuttaminen ovat myös yrityksen elinehtoja. Uusi idea ja/tai tuote voi olla SE tuote, jolla yritys alkaa pärjätä ja menestyä ainakin jonkin aikaa. Tuote täytyy markkinoida kuluttajille hyvin. Omaperäisyys on tärkeää. Jos saman tai edes samankaltaisen tuotteen saa toisaalta halvemmalla, voi arvata mistä tuote kuluttajille päätyy. ”Pysyvää on vain muutos”. Ihmiselle luontainen muutosvastarinta on seikka, josta tällä alalla tulee päästä eroon. Ala muuttuu jatkuvasti. Aiemmin jo mainittiin tuotteista joita tehdään kuluttajien tarpeisiin ja tuotteet, joilla luodaan uusia tarpeita kuluttajille. Jälkimmäisenä mainittu voi tuoda menestystä. Senkin kautta, että luo tuotteille lisäarvoa jollain tavalla (lisäominaisuudet, tarina..), voi vaikuttaa uudella tavalla kuluttajiin. Toisin sanoen tuotteen kiinnostava tarina, tehokas markkinointistrategia, viestinnän suunnittelu ja toteutus ovat avaintekijöitä tuotteen myynnille ja haluttavuudelle kuluttajien keskuudessa.

Sosiaalisella medialla on parhaimmillaan ja pahimmillaan valtava vaikutus. Internet onkin tämän päivän yksi tärkeimmistä viestintä- ja markkinointikanavista. Verkkokaupat ovat myös nykyisin valtavan suosittuja, koska myyjän valikoimaa voi vaivattomasti katsella ja ostaminen käy kätevästi verkon kautta. Vaatteiden sovittaminen on tosin haaste. Tähän kuitenkin kehitetään ja on jo kehitetty sovelluksia, joiden avulla sovituksen voi tehdä kotona virtuaalisesti.

Jos Suomessa osattaisiin katsoa tekstiili- ja vaatetusalaa, muotia ja designia uusin silmin, voisi erikokoisten yritysten tukeminenkin olla eri tasolla arvostuksen kasvaessa. Tämä kaipaa valtavasti kehittämistä. Erilaiset hankkeet voisivat edes jollain tasolla auttaa tässä. Jos hankesuunnitelma on tehty huolellisesti ja hyödyt perustellen, voisi erilaiset rahoittajatahotkin lähteä mukaan. Yleistä tukea liiketoiminnassa tarvittaisiin. Erilaisten osaamisten yhdistämistä tarvitaan. Rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja ja tuotteiden erityispiirteitä tulee olla reilusti lisää. Yritysstrategiaa suunnitellessa tulee miettiä kenen kanssa kilpailee vai pyrkiikö luomaan uusia markkinoita. Toiminnan tulee olla johdonmukaista, eikä rönsyilevää, koska silloin langat pysyvät paremmin käsissä. Jotta liiketoimintaa voisi kehittää, tarvittaisiin kehittämiseen tähtäävien palveluiden keskittämistä ja yritysten tehokkaampi sitouttaminen  kehittämiseen mukaan, mikäli halutaan saavuttaa laaja-alaisempaa kehitystä alalla. Tiedottamista ja yhteistyötä tulisi kehittää merkittävästi. Oikeiden asiantuntijoiden hyödyntäminen yritysten kehittämisessä on myös tärkeää. Etenkin käytännön tason yrittäjyydessä tarvitaan apua. Seuraavassa tiivistetty listaus toimenpide-ehdotuksista, joita selvityksessä esiteltiin ja jotka melko hyvin vastaavat myös allekirjoittaneen ajatuksia.

•     Toimialan yhteistyöfoorumi
•     Verkottuminen ja yhteistyön lisääminen
•     Kansainvälisten kontaktien lisääminen
•        Koulutuksen kohdentaminen
•     Yrityskummitoiminnan kehittäminen (tärkeää etenkin nuorille, aloittaville yrittäjille, jotka valtavasti hyötyisivät kokeneimpien yrittäjien neuvoista)
•     Rahoitusmallien kehittäminen

Selvityksessä on lisäksi listattu muutamia ydinasioita, joilla on havaittu olevan merkitystä rakennettaessa menestyvää muotialan brändiä:

•           Monipuoliset osaamiskombinaatiot
•           Vahva ideologia ja näkyvyys
•           Nopeus reagoida
•           Erottautuminen
•           Kokonaisuuden hallinta ja
•           Sijoittajien panos alkuvaiheessa

Jos alaa todella rakastaa ja intohimoa löytyy riittävästi kaiken sinnikkyyden, suunnittelun, valmistamisen, markkinoinnin, liiketoiminnan pyörittämisen ja oman jaksamisen lisäksi, voi hyvinkin olla mahdollisuudet menestyä tekstiili- ja vaatetusalalla. Tämä ELY-keskuksen selvitys toi karuja faktoja esille. Ne onkin paras tietää ja tunnistaa etukäteen, ettei tule myöhemmin yllätyksenä. Näihin asioihin voi tällä tavoin varautua etukäteen ja tehdä kunnolliset, huolelliset ja realistiset strategiat yrityksen toimintaa varten. PERIKSIANTAMINEN EI OLE VAIHTOEHTO. Ainakaan ensimmäinen. Jos itse haluaa, aina voi kehittyä ja kehittää. Asioista täytyy vain ottaa aktiivisesti selvää ja käydä erilaisia osaamisen täydennyskursseja.

-----

Lähteet:

ELY-keskuksen Tevallako tulevaisuuteen –selvitys. 

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93518/Tevallakotulevaisuuteen.pdf?sequence=2

Blogikirjoitus nimimerkiltä Osaamattomuus maksaa.

http://osaamattomuusmaksaa.wordpress.com/tag/ydinosaaminen/

ESLogC-hanke. 

www.eslogc.fi