Laatu, määrä ja uusiokäyttö

Saimme koulutehtäväksemme tutustua kolmeen artikkeliin liittyen tekstiilijätteeseen ja kierrätykseen. MTV3:n ja Helsingin uutisten artikkeleiden mukaan Suomessa syntyy vuosittain 90 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä (hukkapaloja ja myymättömiä vaatteita). Tämä tarkoittaa 17 kiloa tekstiilijätettä jokaista henkilöä kohden. Ymmärsin että tähän kilomäärään sisältyy teollisuusjätteen lisäksi myös kuluttajien tekstiilijätteet. Lisäksi suomalaiset ostavat uusia vaatteita Ylen artikkelin mukaan 13 kiloa vuodessa. Helsinkin uutiset puolestaan arvoivat uusien ostovaatteiden määräksi noin 11 kiloa henkeä kohden. Joka tapauksessa puhutaan yli kymmenestä kilosta. Usein nämä vaatteet ovat Ylen mukaan halpavaatteita, joita tehdään määrällisesti hyvin paljon laadusta välittämättä. Kuluttajien tulisi ennemmin kiinnittää huomiota vaatteen laatuun hinnan sijasta. Tämä periaate toimii myös muissa kulutustuotteissa, joita tarvitaan.

(Kuva: Mami go go -blogi)

En ollut tällaisia lukuja tekstiilijätettä ja ostomääriä koskien osannut ennakkoon ajatella ollenkaan, nehän ovat suuria. Artikkelit saivat minut miettimään omaa kierrätys- ja ostokäyttäytymistä. Ostan vaatteeni nykyisin usein kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Tarvittaessa jatkomuokkaan ja tuunailen niitä itselleni sopiviksi ja silmää miellyttäviksi. Poikkeuksiakin on ja nämä poikkeukset ovat valitettavan usein tiettyjen vaateketjujen halpavaatteita jotka eivät ole hyvää laatua nähneetkään. Jonkin t-paidan kiva kuva tai malli, sekä ennen kaikkea hinta ovat olleet ne ratkaisevat tekijät, jotka ovat saaneet ostopäätöksen syntymään. Tosin usein siinä vaiheessa on käynyt ajatus "tämän yhden kesän paidasta" mielessä, joten tuotteen heikomman laadun on tiedostanut ja hyväksynyt.

Täytyy myöntää, että kirppareillakin täytyy itseä aika ajoin muistuttaa siitä, että tarvitsenko tätä ja tätä vaatetta OIKEASTI. Tälläkään hetkellä vaatekaapin ovi ei mene kunnolla kiinni. Olen myynyt vaatteita kirpputorilla pariin otteeseen ja lahjoittanut niitä sukulaisille ja kavereille. Joistain vanhoista paidoista olen tehnyt käsipyyhkeitä esimerkiksi sotkuisia remonttihommia varten. Silti vaatteita on reippaasti yli varsinaisen tarpeen.

(Kuva: Google)

Helsingin uutiset ja MTV3 kertovat artikkeleissaan uudesta laista, joka tulee voimaan 2016 alkaen. Laki kieltää tekstiilijätteen viemisen kaatopaikoille. Toisin sanoen materiaalit on kierrätettävä tai vähintäänkin poltettava energiaksi. Tämä laki tuo uusia isoja haasteita vaatteiden ja muiden tekstiilien kierrättämiseen. Tällä hetkellä Suomessa on vain kaksi yritystä, jotka hyödyntävät revittyä tekstiilijätettä valmistamalla niistä esimerkiksi parketinalusmattoja ja öljyn imeytyskangasta. Yle puolestaa kertoo että Suomessa on toista sataa kierrätysvaatteista valmistavaa yritystä ja Helsingin uutiset mainitsevat että Suomesta löytyy lisäksi myös kutojayrittäjiä ja muita kierrätyseen erikoistuneita desingyrityksiä. Etenkin kierrätysvaatteita valmistaville yritysille olisi markkinoilla tilaa. Tutustuessani Helsinki Design Weekin ohjelmaan törmäsin erääseen suomalaiseen yritykseen, Pure Wasteen, joka valmistaa kankaat sataprosenttisesti kierrätysmateriaaleista, kuten tekstiiliteollisuuden puuvilla-, lanka- ja leikkuujätteestä. Tästä pääsee tutustumaan yrityksen nettisivuihin.

(Kuva: Google)

(Kuva: Google)

MTV3:n artikkelissa esiteltiin forssalainen tekstiilipankki, joka työllistää nuoria. Pankkiin saa viedä puhtaita ja kuivia tekstiilejä. Rikkinäisiä ja huonokuntoisiakin vaatteita ja tekstiilejä otetaan vastaan. Tekstiilipankki välittävät materiaalia yhteistyökumppaneilleen, kuten esimerkiki kierrätysvaatteista valmistaville yrityksille ja ompelijoille. Tämä auttaa vähentämään kaatopaikoille ja polttoon päätyvän tekstiilijätteen määrää. Tekstiilipankki myös auttaa osaltaan vaatteiden viemisessä avustuskohteisiin. Pankista voi hakea materiaalin ja kaavat jonka jälkeen voi valmistaa avustuskohteiden lapsille vaatteita.

Kierrätysvaatteiden ja -käyttötavaroiden valmistaminen on kiinnostava toiminta-alue. En näkisi lainkaan hullumpana ajatuksena kiinnittää siihen erityistä huomiota tulevaisuuden omaa työllistymistä mietittäessä. Mielestäni esimerkiksi Globe hope tekee hyvää työtä kierrättämisessä ja ekologisuudessa, mutta kuinka monella tavallisella kuluttajalla on varaa ostaa kallista kierrätyspussukkaa, kun samalla rahalla saa muualta pussukan ja vielä muutakin. Ostajaryhmä on tällä yrityksellä on rajatumpi, erään JAMK:ssa tehdyn opinnäytetyön mukaan korkeasti koulutetut naiset. Olen sitä mieltä, että ko. tuotteissa merkki maksaa eniten.

Lisäksi mieleeni nousi artikkeleiden lukemisen jälkeen ajatuksia tekstiilijätteestä. Miten tekstiilijätteen viemistä kaatopaikalle kontrolloidaan vuodesta 2016 alkaen? Onko edes mahdollista seurata tavallisia kuluttajia ja estää heitä laittamasta tekstiiliroskapusseja omiin, yleisiin tai taloyhtiökohtaisiin roskien sekajätepisteisiin muiden talousjätteiden mukana. Mielestäni ei, eihän roskapusseja kukaan tietenkään avaa roska-auton tullessa hakureissulle. Vaikka laki tulee voimaan, sitä ei välttämättä tarpeeksi noteerata kuluttajien keskuudessa. Miten ihmiset saisi aidosti kiinnostumaan ja innostumaan vaatteiden kierrätyksestä? Oma vastaukseni tähän on markkinoimalla ja kehittämällä uusia vaatekierrätysjärjestelmiä. Myös perinteiset kirpputorit ovat mielestäni toimivia, niitäkin tulisi markkinoida enemmän ja perustaa uusia myös pienille paikkakunnille.

Siivouspäivä on kierrätyksen juhlapäivä Helsingissä. (Kuva: Siivouspäivä)

Tänä päivänä ihmiset ovat verkossa. On olemassa tiettyjä hyvin suosittuja sivustoja, joissa etenkin nuoremmat aktiivisesti vaikuttavat ja joita seuraavat. Näihin sivustoihin voisi liittää (nuorten kannalta mielenkiintoisella) tavalla asiaa kierrätyksestä. Myös (halpa)vaateketjut ja tavaratalot voisivat ottaa kopin vaatekierrätyksestä ja tuoda myymälöihinsä omat vaatteiden kierrätyspisteensä. Eikä tekstiilijätteiden keräyslaatikoiden sijaintia myymälöiden yhteyteen saisi rajata vaan niitä kuuluisi olla jokaisen roskien keräyspisteen yhteydessä. 

(NÄISSÄ SULUISSA OLEVA TEKSTI ON KIRJOITETTU MYÖHEMMIN, 25.8.2014: Eräs ystäväni, joka luki tämä blogitekstin kertoi H&M:n vaatekierrätyssteemistä. Itse en ole aikoihin käynyt kyseisessä liikkeessä, joka varmaan on osasyynä siihen miksen asiasta tiennyt. H&:M:llä on vaatekierrätyslaatikoita ja kun myymälään vie vanhoja tai rikkinäisiä vaatteita kierrätykseen, saa tietyn määrän alennusta ostoksistaan. H&M:n sivustolla asiasta kerrotaan tarkemmin:  http://www.hm.com/fi/longlivefashion) 

Jos tuo edellinen markkinoinnin ja keräyslaatikoiden lisääminen eivät tehoa, on yksi asia joka melko varmasti toimii paremmin. Raha. On tosin erittäin epätodennäköistä että löytyisi taho, joka rupeaisi tekstiilijätteistä kuluttajille mitään maksamaan, mutta uskoisin että tekstiilijätettä alkaisi keräyspisteisiin ilmestyä, jos niistä saisi jonkinlaisen korvauksen.

Money talks. (Kuva: Google)

Joka tapauksessa, tekstiilien kierrätystä on tavalla tai toisella kehitettävä entisestään. Kierrätyksestä tulisi kehittää kuluttajia aidosti kiinnostava trendi muutenkin kuin puheen tasolla.

-----

Tekstilähteet:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/rikkinaisetkin-vaatteet-voi-kierrattaa-forssassa/3418158
http://yle.fi/uutiset/tutkija_halpavaateketjuista_laatu_ei_merkitse_mitaan_vaan_maara/7392931
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/230533-vaatteille-tulee-uusiokayttopakko
http://www.purewastetextiles.com/
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/37281/paappanen_tarja.pdf?sequence=1
http://www.hm.com/fi/longlivefashion

Kuvien lähteet:
http://mamigogo.bellablogit.fi/2013/03/08/vaatekierratyksesta/
http://siivouspaiva.com/fi_FI/
Googlen kuvahaku

Merkityksellinen vaate

Saimme etätehtäväksemme kertoa blogeissamme itselle merkittävästä vaatteesta. Minulle vaatteen valinta oli melko helppo. Se on tämä t-paita.

Suosikkipaita

Ostin paidan Milanosta viime syksynä. Olin siellä työmatkalla silloisen kollegani kanssa ja (onneksi) ehdimme työjuttujen ohella käydä vähän kiertelemässä kaupungilla ja kaupoissakin. Kun näin tämän t-paidan erään vaatekaupan hyllyssä, tiesin heti että tulisin sen ostamaan.

Tässä t-paidassa yhdistyy monta minulle tärkeää juttua. Paitanahan se on hyvin simppeli malliltaan, mutta edustan printtikuva on SE JUTTU. Kuvassa on ikäänkuin keikkamainos, hahmot ovat ihmisen ja kissan yhdistelmiä, ne ovat pukeutuneet rokahtavasti ja porukan päällä olevassa (bändi)nimessä "The Kitties" on pieniä niittejä. Käyn itse keikoilla, rakastan kissoja (ja muita eläimiä, pois lukien ötökät, hämähäkit ja käärmeet) ja pidän niiteistä todella paljon. Rokahtava tyyli myös kolahtaa. Lisäkis väri, luonnonvalkoinen, on sellainen, että se sopii minulle.

Printtikuva

Niittejä

Pidin paitaa alussa suhteellisen paljon. Se on ollut niin sanotusti joka paikan paita, se on ollut päällä niin töissä, kotona kuin vaikka illanvietoissakin. Talven tullen pidin usein paidan kaverina mustaa villatakkia. Paidassa näkyykin hiukan nukkaantuneisuutta. Viime aikoina olen pitänyt paitaa vähemmän sen vuoksi, että pelkään sen kuluvan liikaa ennen aikojaan. Syy selviää seuraavassa.

Paidan merkki on MGN Jeans ja sen materiaali on joko täysin puuvillaa tai jotain puuvillasekoitetta. Valmistusmaa on Turkki, joten se on maahantuontituote Italiassa. Olen leikannut tuotetieto-/pesulapun sivusaumasta pois, muistan sen olleen niin mahdottoman pitkä lerpuke. Tästä syystä minulla ei ole 100%:n varmaa tietoa mahdollisen puuvillasekoituksen suhteesta. Kangas on ohutta ja pehmeää ja siitä erottaa tietynlaisia vahvempia raitoja.

Kangas on ohutta

Kuten aiemmin jo mainitsin, paidan malli on hyvin yksinkertainen "neliö", käännetyillä holkkihihoilla. Pääntie on suurempi ja eri tavalla huoliteltu kuin "tavallisissa" t-paidoissa. Sivusaumoissa helmassa on pienet halkiot molemmilla puolilla. Vartalonmyötäistä muotoonompelua ei juurikaan ole, mutta kuitenkin paidan ulkonäöstä (hihat, pääntie, halkiot, printtikuvio) voi päätellä että kyseessä on naisille suunnattu paita.

Hiha

Pääntie

Halkio

Sisäsaumat on ommeltu saumurilla. Ulospäin näkyvät saumat (pääntie, helma) on ommeltu ompelukoneella kaksoisneulalla. Tosin voi huomata että ainakin helman (ks. edellinen kuva) ompelua ei ole tehty kovin huolellisesti. Kangas on lähtenyt vetämään ja mennyt ruttuun. Vaatteen laatu ei siis todellakaan ole paras mahdollinen. Sen pesu on todennäköisesti pesukoneessa kolmessa- tai neljässäkymmenessä asteessa nurinpäin käännettynä. Olen kuitenkin pessyt paidan käsin, jotta ainakaan pesu ei paljoa kuluttaisi kangasta tai kuviota ja niitit varmasti pysyisivät paikallaan. Jos paita olisi laadukkaampi, sen voisi varmasti huoletta pestä pesukoneessa.

Jos ja kun käy niin, että t-paita jonakin päivänä ei enää ole käyttökuntoinen, toivon että printtikuvio kuitenkin olisi edelleen näkyvä, koska se on niin mieluisa. Voisin leikata sen paidasta ja kiinnittää ompelemalla joko uuteen paitaan tai vaikkapa kassiin. Pääasia kuitenkin on, että kuva kulkisi jollain tavalla mukana mahdollisimman pitkään.

Musiikkia korville

Yksi parhaimmista yhtyeistä, joita tiedän on Mötley Crüe. Ja tämä biisi sopii minun mielestäni tähän koulun alkuun, siksi sen tänne päätin linkittää. Enjoy! ;)

Koulua, mikäs sen hauskempaa...

...mikäli on alalla, joka OIKEASTI kiinnostaa. Ja minä olen niin onnekas. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon opinnot ovat eilen alkanet Stadin aikuisopistossa ja innostus sekä motivaatio ovat kohdillaan (=valtavat). Ryhmänohjaaja ja muut ryhmäläiset (seulan läpäisseet, koulutuspäällikköä lainatakseni) ovat antaneet kivan ensivaikutelman ja jatkossa varmastikin tutustutaan paremmin. Koulumatka on ihan riittävän pitkä, mutta näiden opintojen vuoksi aion suhtautua niihin positiivisesti. Pitää kehittää jotain järkevää tekemistä matkoille. Kuten nukkumista, ainakin aamuisin.


Saimme tehtäväksi ruveta pitämään blogia opiskeluihin liittyen. Hyödyllistä hommaa, kaikki tuotokset ja muut jutut ovat yhdessä paikassa kätevästi. Bloggailusta on vähän jo kokemusta, joten senkin puolesta tämä tuntuu helpolta duunilta. :)


Tästä tämä alkaa! JES.