Näiden viikkojen aikana on päässyt tutustumaan mahtaviin yrittäjiin, Piritaan ja Minnaan, joita voisi kyllä kutsua jo vähintään kavereiksi ellei jopa ystäviksi. Parina päivänä Minna jopa lainasi minulle autoaan (kun omaa tarvittiin muualla), että pääsin kotiin yöksi ja aamulla takaisin Jokelaan. Julkisilla kulkeminen olisi ollut turhan monimutkaista. Pointtina tässä siis se, että osoittaa jonkin asteista luottamusta lainata autoaan "randomille". Arvostan.
Nämä viimeiset viikot olivat muuten kovin edellisten kaltaisia, mutta näytön arviointitilaisuus oli se kaikista "isoin juttu", joka luonnollisesti poikkesi normaaleista päivistä. Arviointipäivä oli perjantaina 27.3. Katja ja Anni Anttila saapuivat Piitamaihin yhdentoista aikoihin ja arviointi aloitettiin lähes välittömästi. Olin suunnitellut ja valmistanut puseroa Piitamaissa työssäoppimisen aikana silloin kun siihen oli aikaa muilta töiltä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että arviointipäivän lähestyessä valmistamistunnit lisääntyivät päiviä kohden. Mutta mitään hätää ei ollut, pusero ja näyttöön liittyvät "paperityöt" valmistuivat ajallaan ja näytön arviointitilaisuus meni oikein hyvin.
Valmiina näytön arviointitilaisuuteen.
Näyttötutkintona oli siis "Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen". Suunnittelin ja valmistin trikoo-college-keinonahka -puseron. Keinonahkaa ei voi pestä (varovainen kostealla pyyhkiminen kuitenkin sallittu mahdollisten tahrojen poistamiseksi), joten etupuolella olevan keinonahkakappaleen kiinnittin puseroon kahdella vetoketjulla. Näin ko. kappaleen saa poistettua puserosta pesun ajaksi.
Valmis pusero.
Valmis pusero (joka näköjään sulautuu taustaverhoon...)
Kuten aiemmin jo mainitsin, näytön arviointitilaisuus oli varmaankin se merkittävin ja jännittävin juttu työssäoppimisen viimeisten viikkojen aikana. Toki muutakin on tehty ja tapahtunut.
Edellisessä työssäoppimispostauksessa kerroin siitä, että Piitamaissa oltiin pitämässä pääsiäisaiheista askarteluiltaa. En tiedä, johtuiko markkinoinnin puuttesta vai mistä, mutta ilmoittautumisia ei tullut riittävästi jotta olisi ollut kannattavaa pitää ilta. Askarteluilta siis peruttiin mutta tilalle tuli jotain muuta kivaa. Olimme jo aiemmin puhuneet kankaanpainannasta Piritan ja Minnan kanssa. Minnalla on tarvittavat välineet ja olimme sopineet että jossain sopivassa kohdassa kokeiltaisiin niitä. Minna toisi välineet töihin tai me menisimme Piritan kanssa hänen luokseen kylään jonain iltana. Jälkimmäinen vaihtoehto toteutui sinä keskiviikkona kun askarteluilta olisi ollut ja vietimme todella kivan illan kankaanpainannan merkeissä. Sain jo aiemmin esittää toiveen painantakuviosta ja toivoin maatuskaa. Oli huippua kun toive toteutui.
Kankaanpainanta-alusta ja muita tarvikkeita.
Painantahommissa seulan, maalin ja lastan kanssa. Maatuskatehdas.
Olen varmastikin maininnut kangas- ja tarvikekauppiaista, joita aina silloin tällöin käy Piitamaissa esittelemässä tuotteitaan. Nyt viimeisinä viikkoina on ollut heidän suhteensa jotenkin aiempaa vilkkaampaa. Sinänsä se ei haittaa koska tarjolla voi hyvinkin olla tarpeellisia juttuja ja kangasnäytteitä on hauska hypistellä, mutta jos näitä kauppiaita on koko ajan paikalla, vaikuttaa se tietysti töihin aikataulujen kiristymisenä. Voin muuten kertoa että allekirjoittanut tunsi joka kerta kankaita ja tarvikkeita hypistellessä hiukan sekoavan. Kaikki ne herkulliset kuosit! Ja ihanat napit! Seuraavat kuvat todellakin sisältävät tuotesijoittelua.
Yksi monista kauppiaista tuli kylään. Yrittäjiä hymyilyttää.
Kangasnäytteet lisääntyvät...
Kettuja!
Lintuja!
Superkivoja kuoseja!
Nappeja, kangasmerkkejä ja nauhoja.
Siniset napit hienoja!
Lisää kangasnäytteitä.
Eräs kangaskauppias kertoi traagisen mutta toisaalta mielenkiintoisenkin tarinan, jossa kaksi eri kankaita ja muita tarvikkeita myyvät yritykset olivat olleet aluksi hyvää pataa keskenään. Kilpailun kasvaessa välit huononivat ja monien mutkien kautta eripura kulminoitui siihen, että toisen yrityksen johtaja oli päättänyt räjäyttää kilpailijansa tilat "taivaan tuuliin". Kaveri lähti "työmatkalle" Eurooppaan, josta kuitenkin palasi kenellekään mitään sanomatta Suomeen, otti omatekemän pommin jostain mukaansa ja lähti kohti kilpailevaa yritystä. Muuten suunnitelma olisi voinut toimiakin, ellei jostain syystä (huhut sanovat että mies säpsähti jotain ja reppu olisi kolahtanut seinään tai muuhun kovaan) pommi olisi räjähtänyt liian aikaisin sen ollessa vielä repussa omassa selässä. Asiasta on kirjoitettu juttu vuoden 2000 alussa mtv3:n internetsivuilla. Aikamoinen (tosi)tarina. Olenkin yleisesti ottaen sitä mieltä, että karma kyllä muistaa niin hyvässä kuin pahassa.
Olen aiemmissa työssäoppimispostauksissa kertonutkin erilaisista työtehtävistä, joita olen tehnyt. Samoja juttuja olen tehnyt edelleen. Ratkomishommia on ollut, samoin korjausompelua. Ompelin muun muassa erään mekon hihoihin mustat joustovinonauhat peittämään rikkimenneet kohdat. Päädyimme vinonauhojen ompeluun yhdessä asiakkaan kanssa. Eli asiakaspalvelu on läsnä jatkuvasti tässä työssä, etenkin kun on myymäläpuoli. Pääsääntöisesti Pirita ja Minna ovat palvelleet ja auttaneet asiakkaita, mutta välillä olen itsekin päässyt neuvomaan ja auttamaan heitä.
Verhoja oli totuttuun tapaan ommeltavana Eurokankaasta. Innostuin kuvaamaan (työn ohella) muutamia kivoja kuoseja.
New York -pimennysverho.
Lintunen.
Upean värisiä lehtiä.
Kukat ja kesä.
Eräs asiakas tilasi mittatilaustyönä pipon, jossa on kukka. Osaan itsekin tehdä trikoopipoja, mutta Pirita valmisti tämän. Uutta oli oppia se, miten pipoon tehdään kukka. Teoriassa oli mielikuva toteutustavasta ja Piritan esimerkki vahvisti sitä ja oli tietysti opettavaista nähdä käytännön tekeminen. Nättiä voi saada yksinkertaisella tavalla.
Kukkapipo.
Kaiken kaikkiaan työssäoppimisjakso on ollut erittäin opettavainen. Käytännön työ on ollut todella antoisaa. Lisäksi on tullut selväksi, että yrittäjän työ sisältää paljon kaikenlaista. Yrittäjyys sisältää paljon vastuuta mutta myös vastapainona tiettyä vapautta. Paperihommiin ja byrokratiaan on varattava aikaa (ja hermoja). Yrittäjän työ sisältää paljon muutakin kuin "omien juttujen" ompelua. Se on myös korjausompelua tai rutiininomaista verho-ompelua. Se on asiakaspalvelua. Se on ongelmien ratkaisua. Se on keskustelemista, neuvottelemista ja tarvittaessa kompromissien tekemistä sidosryhmien kanssa. Se on verkostoitumista. Se on kilpailua ja kilpailuedun etsimistä, elannon varmistamista. Se on yhteistyötä. Se on elämäntapa.
Piritalle ja Minnalle valtavan suuri kiitos kaikesta! Tulen käymään Jokelassa!
Hyvää pääsiäistä!
-----
Lähteet:
