Vaatteiden hoito-ohjeet

Hoito-ohje, eli niin kutsuttu pesuohjemerkintä, on tekstiileissä pakollinen. Tavallisimmin hoito-ohje löytyy merkistä, joka on ommeltu kiinni vaatteen tai muun tekstiilin saumaan. Usein tämän merkin näkee Suomesta ostetuissa vaatteissa esimerkiksi paidoissa sivusaumassa vasemmalla (katsottuna paidan ollessa päällä) tai takakeskisaumassa (esim. hameet, housut).

Inspectan määrittelemät hoito-ohjeiden sijainnit vaatteissa ja tekstiileissä.

Hoito-ohjeessa voidaan käyttää joko symboleita tai ilmoittaa ohjeet sanallisesti. Standardoitujen symboleiden käyttöä Suomessa valvoo Inspecta.

Inspectan tekstiilien hoito-ohjesymbolit

Inspectan hoito-ohjesymbolit kuivaukseen liittyen.

Pesuohjemerkinnät antavat ohjeet tekstiilin 1) vesipesuun ja pesulämpötilaan, 2) valkaisuun, 3) rumpukuivaukseen, 4) silitykseen ja 5) kemialliseen pesuun. Ohjeet ovat tässä järjestyksessä pesuohjemerkissä. Tarvittaessa voidaan käyttää lisätekstejä edellisten ohjeiden lisäksi. 

Yleisimmät sanalliset lisäohjeet (Inspecta)

Eri symboleita voidaan tarkentaa erilaisin lisäkuvioin tai numeroin. Vesipesuohjeessa oleva luku ilmaisee korkeinta suositeltua veden lämpötilaa, jossa tekstiili pestään. Viiva vesipesuohjeen alla tarkoittaa varovaista pesuohjelmaa, eli vaate tulisi pestä väljästi. Pisteet silityssymbolissa tarkoittavat lämpötilaa, jossa tekstiili voidaan maksimissaan silittää. Yksi piste tarkoittaa 110 astetta, kaksi pistettä 150 astetta ja kolme pistettä 200 astetta. Jos silityssymbolin päällä on ruksi, tekstiiliä ei saa silittää. Mikäli silityksessä käytetään höyryä, tulee muistaa että höyry on aina kuumempaa. Varsinkin arkoja tekstiilejä silitettäessä tämä tulee pitää mielessä. 

Hoito-ohjeen lisäksi pesuohjemerkissä on Inspectan mukaan ilmoitettava 1) tuotteen valmistajaa ja alkuperämaata koskevat tiedot, 2) kuitusisältö ja 3) vaatteen koko. 

Standardoitujen pesumerkkien lisäksi voidaan tavata epävirallisia pesumerkkejä joita ei löydy aiemmin esitetystä suomalaisesta hoito-ohjemerkistöstä. Seuraavassa epävirallisia symboleja merkityksineen.

   

Lisäksi mielenkiintoiselta Textileaffairs -sivustolta löytää lisää erikoisempia pesuohejmerkkejä. Merkkejä on melko paljon, mutta jos hallitsee perusmerkit, joita esiteltiin aiemmin, pärjää Suomessa varmasti.

Omasta huushollista löytyi erilaisia pesuohjeita sisältäviä vaatteita. Löysin vaivatta viisi jossain määrin hiukan erilaista pesuohjemerkkiä erilaisista vaatteista. Päätin ottaa mukaan kuudennen, koska muistin vierä erään vaatteen olemassaolon. 

Ensimmäisen paidan valitsin siitä syystä, että olin juuri katsonut Breaking Bad -sarjan läpi ja tiesin että taloudesta löytyy aiheeseen liittyvä t-paita. Pääsen näin fanittamaan sarjaa täälläkin, heh.

"Better call Saul"

T-paita on materiaaliltaan 100% puuvillaa. Edessä on vaalea printtipainatus. Väri paidassa on muuten tummansininen.

Pesuohjemerkki

Pesuohje neuvoo pesemään paidan korkeintaan 40 asteessa. Vaatetta ei saa valkaista eikä kuivata rummussa. Paitaa voi silittää korkeintaan yhden pisteen, eli 110 asteen, kuumuudella. Kemiallinen pesu on kielletty. Paita tulee kääntää nurinpäin ennenkuin se pestään. Tässä sivusauman pesuohjemerkistä ei löytynyt paidan kokoa, se varmaankin sijaitsee niskalapussa. Jota en tosin jostain syystä huomannut tarkastella ihmeemmin.

Pesuohjemerkki toiselta puolelta

Pesuohjemerkin toisella puolella on lisäohjeita. Vaatetta suositellaan pestävän samanväristen tekstiilien kanssa ja silityksessä tulee ottaa huomioon printtikuvio, sen päältä ei saa silittää. Ohjeet on ohjemerkissä usealla eri kielellä. Lisäksi lapussa on oletettavasti joko valmistajan tai valmistuttajan tiedot.

Seuraava paita on bändipaita joka on ostettu keikalta. T-paidassa mainittu yhtye on jenkkiläinen, joten ajattelin että pesuohjemerkissä saattaisi olla jotain vähän erilaista. Paita on tehty "heavy cottonista", eli raskaasta puuvillasta. Paita tuntuukin jämäkältä käsissä.

Alice in chains.

Niskalapusta selviää ensimmäisenä paidan materiaali ja valmistaja. Valmistaja on kanadalainen yritys. Tässä paidassa pesuohjelappu sijaitsee kokonaisuudessaan niskassa. 

Ensisilmäys niskalapusta.

Niskalapun seuraavat tiedot.

Niskalapusta selviää seuraavaksi valmistupaikka (Honduras), valmistuttaja (Gildan), paidan koko (M) ja materiaali (100% puuvilla, joka on muotoonkutistettu). 

Pesuohjeet.

Lopuksi niskalapusta (tai voisi sanoa lapuista, koska niitä oli kaksi päällekäin) selviää pesuohjeet. Paita tulee pestä lämpimällä vedellä (40 astetta), väärinpäin käännettynä samanväristen kanssa, Lisäksi pesuohjeessa mainitaan klooriton valkaisuaine. Tai voi olla että bleach -sana tarkoittaa jotain muuta tässä yhteydessä, Ohjeessa lukee "Only non-chlorine bleach". Kloorintonta valkaisuainetta. Tämä liittynee kuitenkin enemmän tahranpoistoon kuin valkaisuun, koska kyseessä on musta t-paita. Kuivaamisen voi tehdä kuivausrummussa kahdeen pisteen ("keskilämpö", medium heat) lämmöllä. Paitaa ei saa silittää eikä kuivapestä.

Seuraavakin paita on bändipaita. Tämä paita on ostettu Roger Watersin keikalta. Pesuohjemerkki on tässäkin paidassa niskassa. Paita on valmistettu USA:ssa. Paidan koko on M. Valmistuttaja on American Apparel. Niskalapussa kerrotaan myös että paita on miesten mutta toisaalta myös unisex-malli.

Trust us.

Seuraavaksi kerrotaan materiaali. Se on 100%:sta harjattua puuvillaa. Tämä infotaan usealla eri kielellä. 

Materiaali-info.

Seuraavaksi ohjemerkissä kerrotaan pesuun liittyvät asiat. Pesuun liittyviä symboleja on melko monta. Tarkemmin katsottuna selviää että että sarakkeissa on samat asiat hiukan erilaisin symbolein. Paidan saa pestä korkeintaan 30 asteetta. Valkaisuainetta ei saa tuotteeseen käyttää. Kuivaamisen voi hoitaa rummussa miedolla lämmöllä. Paidan voi silittää yhden pisteen (110 astetta) lämmöllä. Kuivapesu on kielletty. Tässäkin kohtaa kerrotaan paidan koko, M. Lopuksi niskalapussa esitellään valmistajaa.

Pesuohjeet.

American Apparel.

Seuraavana tarkastelussa on toppi, jonka etupuolella on violetteja ja mustia paljetteja. Takakappale on musta. Pesuohjemerkki sijaitsee tässä topissa sivusaumassa vasemmalla (katsottaessa topin ollessa päällä).

Toppi.

Topin pesuohjeessa neuvotaan 40 asteen pesua. Valkaisuainetta ei saa käyttää. Toppia ei saa kuivata rummussa. Silittää voi, mutta miedolla, yhden pisteen (110 astetta) lämmöllä. Kuivapesu on kielletty.

Lisätekstiäkin on. Toppi suositellaan pestävän joko erillään tai samansävyisten tekstiilien kanssa väärinpäin käännettynä. Silitys pitää tehdä nurjalta puolelta. Toppi on hyvä muotoilla kosteana. 

Pesuohje.

Seuraavaksi selviää topin materiaalit. Takakappale on 96 %:sti viskoosia ja 4:sti elastaania. Etukappale on valmistettu 100 %:sta polyesteristä. Lisäksi tästä kohdasta näkee tuotetietoja kuten EAN-koodin. Viimeiseksi selviää valmistuttaja, Tokmanni. Valmistaja taisi olla Pola, tämä lukee niskalapussa koon (L) lisäksi.

Materiaalit.

Tokmannilta ostettu.

Viimeisenä esittelyssä jakku, jonka löysin UFF:lta tasarahapäiviltä. Se on Lindexin musta jakku, joka on vuorellinen. Olen ajatellut ottaa jakun toimittamaan takin virkaa. Pientä tuunausta se vielä kaipaa.

Jakku.

Jakun valmistuttaja on Lindex. Jakun kangas on 63 % polyesteria, 34 % viskoosia ja 3 % elastaania. Vuori puolestaan on 100 %:sta polyesteria. Jakkua ei saa pestä muutoin kuin kemiallisesti. Sitä saa silittää kahden pisteen (150 astetta) lämpötilalla. Lopuksi vielä korostetaan kemiallista pesua.

Infoa.

Kemiallinen pesu.

Näistä esitellyistä tuotteista kahta pesisin tai puhdistaisin eri tavalla kuin pesuohjeessa neuvotaan. Ensin paljettitoppi. En uskaltaisi sitä laittaa ollenkaan pesukoneeseen paljettien irtoamisen pelossa. Olenkin pessyt sen käsin säästelläkseni etukappaleen koristeita.

Toisena UFF:lta löytynyt jakku. Se maksoi 5 euroa ja on hyvässä kunnossa. Jakussa on UFF:n jäljiltä tietty haju, kuin se olisi ollut todella pitkään ullakolla. Kävin paikallisesta pesulasta kysymässä kemiallisen pesun hintaa. Tälle jakulle se olisi ollut 15,90 euroa. Kun ottaa huomioon jakun hinnan, mielestäni kemiallinen pesu ei ole vaihtoehto. Opiskelijalla (tällä ainakin) on varmasti tarpeellisimpiakin kohteita, joihin laittaa rahaa. Joten, olen tuulettanut jakkua parvekkeella pari viikkoa tähän mennessä. Haju on vähentynyt, mutta vieläkin tämän tietyn haistaa jos on ihan kankaan lähellä. Pian se kuitenkin alkaa olla käyttökunnossa ja toisekseen olen pohtinut että käytössä siihen varmaankin tulee "oma" haju. Ja ainahan on hajuvesiä olemassa... 

--- 

Lähteet:

http://www.teknokemia.fi/pesuohjemerkinnat/

http://www.yhteishyva.fi/kauneus-ja-pukeutuminen/pukeutuminen/pesumerkintojen-abc/0218010-76237

http://www.textileaffairs.com/c-common.htm

Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon

Kun toimii tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaisena, on materiaalituntemus perusedellytys. Vaatetta suunnitellessa on tiedettävä, mihin tarkoitukseen vaate tulee ja minkälaiset tekstiilimateriaalit tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuvat. Sama pätee tietysti myös esimerkiksi jalkineisiin. Esimerkiksi urheilijoille suunnatuiden vaatteiden valmistuksessa otetaan esimerksiksi huomioon tekstiilin tekniset ominaisuudet, joita eri urheilulajeissa voidaan tarvita. Nämä vaatteet myös testataan urheilijoilla toimivuuden varmistamiseksi, ennenkuin ne menevät kuluttajille myyntiin.

Ammattilaisen tulee siis tuntea tekstiilimateriaalit ja kullekin soveltuvat käyttötarkoitukset. Suunnittelijoilla sekä liikkeiden tuotepäälliköillä ja sisäänostajilla on materiaalituntemuksessa hyvin tärkeät roolit. Heillä on suuri vastuu laadun luomisessa, koska kuluttaja itse ei välttämättä tiedä materiaaleista paljoakaan. Tietenkin on muitakin, joilla materiaalituntemus on hyvä olla hallussa. Myyjien tulisi voida kertoa kuluttajille materiaaleista ja esimerkiksi niiden hoidosta. Markkinoijat puolestaan tuovat mainonnalla tuotteita ja materiaaleja esille, joten tätä kautta heidänkin tulisi olla tietoinen materiaaleista. Heillä tosin materiaalituntemus ei ole niin suuressa roolissa kuin suunnittelijoilla, jotka kehittelevät uusia tuotteita tai materiaalien kierrätysmahdollisuuksia. Tietenkin näiden lisäksi myös ompelijoiden tulee olla perillä materiaaleista.

Materiaalit jaetaan Fintexin kuituoppaan mukaan teko- ja luonnonkuituihin. Tekokuituihin kuuluu synteettiset kuidut, epäorgaaniset kuidut ja muuntokuidut. Luonnonkuituihin puolestaan kuuluvat eläinkuidut, kasvikuidut ja mineraalikuidut.

Finatexin kuitujaottelupuu (Kuva: Finatex)

Kuidut jaotellaan siis teko- ja luonnonkuituihin, kuten aiemmin jo mainittiin. Tekokuidut nimensä mukaisesti tehdään hyödyntämällä erilaisia kemiallisia prosesseja. Luonnonkuituja saadaan myöskin nimensä mukaisesti luonnosta; kasveista, eläimien turkeista ja mineraalista. Viimeksi mainittu viittaa asbestiin, joka on yleisnimitys kuitumaiselle silikaattimineraalille. Myös silkki, joka kehrätään silkkiperhosten toukkakoteloista, on poikkeus siinä mielessä, ettei tässä ole kyseessä eläimen karva. 

Teko- ja luonnonkuidut (Kuva: Itsetehty listaus)

Tekokuituihin kuuluvissa muuntokuiduissakin on luontoperäisiä aineita. Selluloosa ja selluloosa-asetaatti valmistetaan puuselluloosasta tai puuvillajätteestä. Teollinen kemiallinen prosessi kuitenkin asettaa ne tekokuitujen joukkoon. Synteettiset kuidut puolestaan syntyvät muun muassa öljyteollisuuden sivutuotteista ja mineraaliöljyistä. Jokainen tekokuituryhmä tuotetaan osin erilaisista aineksista ja erilaisin menetelmin.

Eri ryhmiin kuuluvia kuituja käytetään niin vaatteiden kuin muidenkin tekstiilien valmistamiseen. Lisäksi niistä voidaan tehdä vaikka kanootteja (pellava), turvallisuutta lisääviä tekstiilejä, kuten työvaatteita (puuvilla) tai köysiä (manilla).

Modelia-fi -sivustolla esitellään kuituja melko yksityiskohtaisesti. Sivustolla kerrotaan kunkin kuidun ominaisuuksia, käyttötapoja ja hoito-ohjeita. Ensin käsitellään luonnonkuituja. Puuvilla on maailman tunnetuin ja eniten tuotettu tekstiilikuitu. Sitä on käytetty kankaana jo tuhansia vuosia. Puuvillakuidut ovat puuvillakasvin siemenkarvoja. Pellavakuitua saadaan pellavakasvin varresta ja se on ns. runkokuitu. Pellavaa pidetään vanhimpana tekstiilikasvina. Pellava ja monet muut runkokuidut ovat siis vuosituhansia kuuluneet vaatetus-, kodin- ja teknisten tekstiilien (purjeet, köydet, verkot) raaka-aineisiin. Eläinten villaa ja karvoja sekä tiettyjen hyönteisten valmistamia lankoja nimitetään eläinkuiduiksi ja ne ovat pääasiassa proteiinia. Villalla tarkoitetaan ainoastaan lampaasta saatavia kuituja. Lähes kaikki tekstiiliraaka-aineena käytetty silkki saadaan jalostetun silkki- eli mulperiperhosen toukan koteloista. Lisää luonnonkuiduista voi käydä lukemassa täältä.

Luonnonkuitu. (Kuva: google)

Samaisella Modelia-fi -sivustolla tarkastellaan myös tekokuituja, joista tiedetään muun muassa se, että esimerkiksi viskoosi- ja modaalikuituja käytetään paljon yhdessä muiden kuitujen kanssa. Puuvillaan sekoitettuna modaali lisää neuletuotteen pehmeyden tuntua. Asetaattia puolestaan käytetään paljon vuorimateriaalina, koska sen kosteudenimukyky on luonnonkuitujen veroinen ja sillä on lisäksi silkkimäisen himmeä kiilto. Vuorikankaathan yleensä ovat himmeän kiiltäviä. Polyesteri taas on puuvillan rinnalla erittäin suosittu ja tuotettu tekstiilikuitu. Polyesterin hyviä ominaisuuksia ovat lujuus, elastisuus ja hankauksenkesto. Akryyli muistuttaa villaa sekä rakenteeltaan että tunnultaan. Sitä käytetään paljon neuleissa joko yksinään tai sekoitteena. Akryylin etuina pidetään kuohkeutta, keveyttä ja miellyttävää villamaista tuntua. Elastaanin tunnetuin kauppanimi on lycra. Sen tärkein ominaisuus on joustavuus. Elastaania ei käytetä koskaan yksinään vaan se yhdistetään aina muihin kuituihin. Tyypillisiä elastaania sisältäviä tuotteita ovat mm. uimapuvut ja alusvaatteet. Lisää asiaa tekokuiduista voi käydä lukemassa täältä. 

Polyesterilankoja. (Kuva: google)

Luonnonkuiduilla on määrätyt ominaisuudet, mutta tekokuitujen ominaisuuksia voidaan muovata. Tekokuiduilla voidaan korvata rajallisia luonnonkuituvaroja ja parantaa luonnonkuitujen huonoja ominaisuuksia. Uuden teknologian ansiosta niiden ympäristöä kuormittava vaikutus vähenee jatkuvasti. Esimerkiksi villasta saa lämpimiä vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä, eikä vähiten siksi että ne imevät kosteutta tuntumatta kuitenkaan märiltä. Jos villaan sekoitetaan muita tekstiilimateriaaleja, kuten tekokuitua (esimerkisi polyamidia), voidaan saadä lämmön lisäksi vaikkapa lisää kestävyyttää ja tällä tavoin lisää käyttöikää. Nykyään vaatteiden ja tekstiilien ekologisuus on tapetilla. Kuitutietoutta kartuttaessa vastaan tuli artikkeli jossa käsiteltiin tekokuidun ja luonnonkuitujen ekologisuutta. Luonnonkuitua yleensä pidetään ekologisempana vaihtoehtona, mutta näin yksiselitteinen tämä asia ei kuitenkaan ole. Tekokuitujen valmistus voikin olla ekologisempaa kuin luonnonkuitujen valmistaminen. Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Kun suunnittelija kehittää uusia tuotteita, tulee hänen ottaa huomioon tuotteen (tässä tapauksessa vaatteen) käyttötarkoitus. Vaate voi tulla urheilukäyttöön, jolloin on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi urheilijan hikoiluun ja kankaan joustavuuteen ja miellyttävyyteen liikkeessä. Juhlavaatteen ei välttämättä tarvitse olla kestävä, vaan sen sijaan panostetaan ulkonäköön ja hyödynnetään kauniita kankaita. Arkivaatteiden puolestaan tulee olla kulutusta kestäviä, etenkin lapsilla. Myös helppohoitoisuus pitää ottaa huomioon arkivaatteita mietittäessä. Myös Suomen (tai minkä maan tahansa) sääolosuhteet lisäävät oman haasteensa vaatteiden suunnitteluun. Tekstiilin tulee olla tarvittaessa vedenpitävä, mutta kuitenkin miellyttävän tuntuinen. Nämä kaikki vaatteisiin kohdistuvat suunnittelut ja niihin liittyvät haasteet pätevät myös muihin tarkoituksiin (laukkuihin, sisustustekstiilieihin niin sisällä kuin ulkonakin, sohviin tai vaikkapa autoihin) käytettäviin tekstiileihin.

Vuodenajat tuovat haastetta suunnittelijoille.

(Kuva: Google/Suomen luonto)

Funktionaalisista vaatteista ensimmäisenä mieleen tulee urheiluvaatteet. Itse en "kunnollisia" urheiluvaatteita montaakaan omista, joten teknisten ominaisuuksien kirjo on minulle melko tuntematon. Yleensä kuntoillessa tulee käytettyä jotain "ei-niin-hyviä" t-paitoja ja housuja. Olisi hienoa, jos löytyisi a)miellyttävän tuntuinen, b)hikoilun aiheuttaman kosteuden poistava (ilman viluntunnetta), c)silmää miellyttävän ja d)laihdutusta kuntoillessa (ja miksei muutenkin) edistävä vaate. Todennäköisesti kolme ensimmäistä ominaisuutta löytyykin useasta urheiluvaatteesta, mutta viimeisin ominaisuus taitaa olla vain toiveajattelua. Oikotietä upeaan kroppaan ei taida olla. Jos näin kuitenkin urheiluvaatteen muodossa olisi, myyntimenestys olisi mitä luultavammin taattu.

Jos harrastaa jotain, mitä tehdään metsässä (marjastus, juoksu, suunnistus, geokätköily...), olisi todella hienoa jos olisi vaatteita, jotka karkottaisivat jollain tavalla kaikki metsän hyönteiset pois läheltä. Ei tarvitsisi enää pelätä hyönteistenpistoja tai punkkien puremia. Olisi aivan uudenlainen vapaus liikkua ja nauttia luonnosta. Mutta jos mietitään, miten nykyisillä menetelmillä, esimerkiksi OFF:lla karkotetaan hyttysiä, minkälainen vaatteesta voisi tulla? Pitäisikö sen olla OFF:n ja/tai jonkin muun karkotteen hajuinen? Entä mitä mahdolliset (=todennäköiset) erilaiset vaatteen valmistuksessa käytettävät kemikaalit tekisivät ihmisen terveydelle? Ihminen kuitenkin on vaatetta lähimpänä, hyönteiset puolestaan pääsevät vaikutuspiiristä pois. Mikäli tähän "ötökkäongelmaan" löytyisi ihmisille turvallinen, todella toimiva vaate/tekstiili, olisi allekirjoittanut ensimmäisenä jonossa sitä ostamassa.


Lähteet:

Finatexin kuitu-opas. http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/
Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon. Artikkeli Modin-lehdessä 1/2010 s.10-14
Modelian hoito-opas, tekokuidut. http://www.modelia.fi/hoito-ohjeet/3tekokui.htm
Modelian hoito-opas, luonnonkuidut. http://www.modelia.fi/hoito-ohjeet/2luonkui.htm
Tekokuitu vs. luonnonkuitu -artikkeli Vihreät vaatteet -sivustolla http://www.vihreatvaatteet.com/tekokuitu-vs-luonnonkuitu/
Wikipedia. Luonnonkuidut. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonkuidut

Kuvat:

Google
Suomen luonto. http://www.suomenluonto.fi/kuvakilpailu/kuvat/vuodenajat/
Finatexin kuitupuu. http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/

Perehtymistä toppeihin

Saimme tehtäväksemme tutustua kolmeen erilaiseen toppiin joko vähittäis- tai nettikaupoissa. Koska olemme koulussa käsitelleet kudottua (eli ei venyvää) kangasta, tuli toppienkin olla sellaisia materiaaleiltaan. Toivomuksena oli myös löytää keskenään erilaisia (malleiltaan, materiaaleiltaan ja työtavoiltaan) toppeja, joita tarkastella tätä tehtävää varten.

Lähdin toteuttamaan toppien tarkastelua Jumboon. Mikäs sen parempi paikka, kuin ostoskeskus jossa on useita vaatekauppoja, joita kierrellä. Jokaisessa tehtävään liittyvässä liikkeessä pyyntööni kuvata ja tutkia toppeja suhtauduttiin myönteisesti. Ja vaikka porukkaa oli liikenteessä lähes ruuhkaksi saakka, tehdessäni tarkasteluja en edes huomannut ympärillä kulkevia ihmisiä. Tosin parkkeerasin itseni aina johonkin vähän sivummalle.

Ensimmäinen kauppa oli Gina Tricot, josta löysin tämän mustan topin:

  

Edestä, sellaisena kuin se laskeutui

Edestä helmaa levitettynä

Kyseessä oli siis musta toppi. Materiaalina topissa oli 100% polyesteri ja se oli ohutta himmeän matanhotoista kangasta, josta kuulsi läpi. Topissa oli kaksi kerrosta kangasta, joista alimmainen oli pidempi. Tällä tavoin luotiin kerrosmaista ulkonäköä. Edessä oli olkasaumoihin ja pääntien alimpaan kohtaan keskelle ommeltu muotolaskokset. Kangas oli muotolaskoksissa ommeltu näissä ikäänkuin pussiksi, joka alkoi kapeana ja leveni kunnes ompeleet päättyivät jättäen muodon yhä jatkumaan vähän eteenpäin. 

Toppi leveni reilusti helmaa kohti mentäessä. Muoto on saatu suoraan kankaita leikatessa. Vapaasti laskeutuessaan toppi näyttää kapeammalta kuin onkaan. Mutta kuten toisesta kuvasta voi nähdä, miehustakappaleet on leikattu leveneviksi. Pituutensa lisäksi päällä oleva miehustakangas poikkeaa alla olevasta sillä tavoin, että topin selkäpuolella on pitkä halkio. Lähes koko päälikankaan pituinen. Sekin tuo toppiin kerroksellisuutta ja on mukava yksityiskohtaa muuten melko yksinkertaisessa topissa. Seuraavissa kuvissa näkyy topin selkäpuoli. 

Toppi takaa.

Takaa helmaa levitettynä.

Kuvista voisi luulla että topissa on myös jonkinlainen ommel sivusuunnassa, mutta kyseessä kuitenkin on laskostamisesta syntynyt taitepainauma. 

Miehustakankaat on ommeltu toisiinsa saumoista (olka- pääntie- ja sivusaumat). Helma on huoliteltu päärmeellä, tikkaus näkyy myös päälle. Pääntie on syvä niin edestä kuin takaakin ja se on huoliteltu tekemällä etu- ja takakappaleeseen käänteet ja ompelemalla ne kiinni toisiinsa. Ommel ei näy päälle päin. Tunnusteltaessa pääntietä voi todeta, ettei käänteitä oltu huoliteltu. Kädentiet oli samoin tehty käänteillä, eikä niitäkään oltu huoliteltu sen kummemmin. Sivusaumat oli ompeleiden lisäksi huoliteltu ylisyrjäyskoneella. 

Voisin kuvitella pitäväni tällaista toppia itsekin. Malli on suhteellisen yksinkertainen mutta kuitenkin siinä on sitä jotain. Sekin saattaisi olla kivan näköistä, jos toinen kengas olisi erivärinen. Pitäisin kylläkin toisen kankaan värin tummana edelleen. 

--- 

Toista toppia tarkastelin Lindexillä. Tässä kaupassa ei muuten oltu ennen törmätty pyyntöön tehdä tällaista koulutehtävää paikan päällä toppia tutkien ja kuvaten. Tai ainakaan nämä myyjät, joiden kanssa juttelin. Tämä toppi oli edellisen topin tavoin väriltään musta, mutta siihen yhtäläisyydet oikeastaan loppuvatkin. 

Toppi edestä

Levenevä helma.

Tämä toppi on valmistettu somisteita lukuunottamatta 100%:sta viskoosista. Somisteet puolestaan on valmistettu 100%:sta polyesterista. Topin kangas oli karhean tuntuista. Kuvista voi nähdä, että kankaan pinta oli epätasainen. Toppi oli hyvin koristeellinen, yläosassa oli pieniä lettejä ja koristenauhaa vuoron perään somisteina. Lettikoriste oli itseasiassa nauhaa, johon letit on kiinnitetty reunoihin ja reunat piilotettu saumoihin. Toinen koristenauha oli kiinnitetty tikkaamalla. 

Topin alaosan kangas oli poimutettu ja toppi levenikin paljon alaspäin mentäessä. Helmassa oli toinen leventävä poimutus, tosin tämä poimutettu kangas ei ollut pituussuunnassa leveä. Helmassa roikkui somisteena narutupsuja. Tupsut oli ommeltu helman päärmeeseen sisälle.

Yläosan koristeet.

Helman tupsut.

Toppi oli malliltaan levenevä, kuten aiemmin jo mainitsin. Vapaasti roikkuessaan tämä toppi edellisen lailla näytti kapeammalta kuin onkaan. Tässä tosin näkyi heti selkeästi poimutus, jonka vuoksi voi levenevän helman päätellä toppiin koskematta. Yläosa oli napakan tuntuinen. Topin muoto oli saatu runsaalla kangasmäärällä ja poimuttamisella. 

Toppi takaa.

Yksityiskohdat takana. Napit. letit ja selkäaukko.

Topin pääntie oli pyöreä ja se oli tehty käänteillä. Pääntiessä ei tuntunut päärmettä tai huolitteluja. Napit ja nappirenksut on ommeltu pääntiehen. Renksut on ommeltu sauman sisään. Kädentiet oli myös käänteellä, tosin sisäpuolelle oli ommeltu nauha tukemaan reunaa. 

Itse en ehkä ostaisi tätä toppia. Koristeet sinänsä ovat ihan nättejä ja levenevä helma kiva, mutta kangas ei oikein miellytä minua. Ehkä se on sen epätasaisuus, joka ei sytytä. Se näyttää jotenkin valmiiksi kuluneelta ja jopa nuhruiselta. Jos kangas olisi jotain sileää, saattaisin vakavissani harkita topin ostamista.

--- 

Kolmas toppi löytyi H&M:ltä. Tykästyin tähän toppiin siinä määrin, että ostin sen itselleni, vaikka vähän tiukka olikin (myös budjetti..). Aion tehdä lisäkaistaleet sivusaumoihin ohuesta mustasta kankaasta, jotta topista tulisi "liehuva", niin kuin sen kuuluukin olla. Toppi oli pohjaväriltään valkoinen ja siinä oli pieniä mustia tähtiä. Kuvista näkee, että kangas oli laskostelujen jäljiltä ryppyinen.

Toppi edestä.

Olkapään yksityiskohta.

Olkapäille oli lisätty olkasaumoista alkaen kaksinkertainen lisäkangas, joka oli kolmesta reunasta saumoissa kiinni. Se oli siis eräänlainen tasku, joka kuitenkin oli väärin päin. Ja olkapäissä. Ehkä vertaus taskuun ei tässä tapauksessa ole se paras mahdollinen. Käytettäköön sanaa somiste. Kädentiet on luotu käänteillä ja lisäksi niihin oli ommeltu ja tikattu tukinauha tuomaan lisää napakkuutta.

Kaula-aukko.

Kaula-aukko oli melko syvään uurrettu ja v-muotoinen. Pääntietä reunusti kahdesta kaitaleesta kääntämällä tehty reunus, joka oli tikattu kiinni miehustakankaisiin ulkoreunastaan. V-aukoksi jatkuva pääntie oli tehty samalla tavalla, tosin eri kappaleista, kuin pääntien. Kaula-aukossa oli toisella puolella ommeltu napit reunukseen. Toisella puolella oli lisätty päälireunuksen alle napinläpi -reunuskaitale. Nämäkin reunuskaitaleet oli kiinnitetty toiselta puoleen miehustakankaaseen. 

Toppi oli materiaaliltaan 100%:sta polyesteria. Toppi oli hiukan alaspäin levenevää mallia, mutta edellisiin toppeihin verrattuna paljon vähäisemmissä määrin. Toppi oli takaa pidempi kuin edestä. Muoto on saatu leikkaamalla sopivan muotoiset miehustakankaat valmistuvaiheessa.

Toppi takaa.

Takana oleva yksityiskohta, muotolaskokset molempiin suuntiin.

Topissa oli takana kaksi hauskaa yksityiskohtaa. Muotolaskoksia oli kaksi ja ne olivat niin vertikaalisesti kuin horisontaalisestikin ommeltu. Hartia-yläselkä -alueelle on lisätty miehustakankaan päälle toinen kangas, jonka alaosa luo ensimmäisen muotolaskoksen. Kankaaseen on silitetty laskos ja hiukan ylempänä sisäpuolella on kangas ommeltu miehustaan kiinni. Tämä muoto on kiinnitetty myös sivusaumoihin pitämään muoto kuosissaan. Tämän muotolaskoksen alle keskelle on puolestaan ommeltu muotolaskos kangasta taittelemalla päällekäin kahdesta kohtaa, ikäänkuin vastatusten.

Henkilökohtaisesti pidän tähtikuvioista(kin), joten siinä yksi syy, miksi päädyin ostamaan tämän koulutehtävän. Lisäksi malli oli kiva ja yksinkertainen, mutta kuitenkin jännillä yksityiskohdilla maustettu. Ihastuin heti.