Työssäoppiminen jatkuu edelleen

Pari viikkoa vierähti edellisestä kirjoittelusta kuin huomaamatta. Edelleenkin aika on mennyt siivillä ja kivaa on ollut. Tuntuu omituiselta ajatella, ettei tätä työssäoppimista ole enää kauaa jäljellä. Pirita ja Minna ovat olleet tosi huippuja ja on tullut opittua vaikka mitä ompelusta ja yrittäjyydestäkin.

Tehonaiset, Pirita ja Minna.

Viime viikon alussa Piitamaissa kävi ompelukonehuoltaja Kari Salonen. Tilaisuus piti luonnollisesti käyttää hyväksi ja tenttasin Karia koneisiin ja huoltoihin liittyvistä jutuista. Ylisyrjäyskoneiden terien teroitus on kuulemma yksi yleisimmistä huoltotoimista. Lisäksi saimme hyviä neuvoja esimerkiksi koneiden puhdistamiseen. Pitkään alalla ollut kaveri mielellään jutusteli töiden lomassa ja totesi lopuksi ettei ompelimoissa yleensä olla näin aktiivisesti mukana. Hän kertoi koputtelevansa eläkeikää, mutta eräässä turkulaisessa ompelimossa oli suorastaan kielletty siirtymästä eläkkeelle. Ompelukonehuoltajia jää kuulemma koko ajan eläkkeelle eikä seuraajia ole samassa suhteessa. Omasta pojastaan Kari toivoo itselleen seuraajaa, mutta aika näyttää miten käy. Kari tekee ompelukonehuoltojen lisäksi asuntoremontteja. Tämän vuoksi hänen käyntikortissaan on erilaisten työkalujen kuvia. Vasara ei siis tarkoita sitä, että ompeluun liittyvät koneet saisivat maistaa sitä...

Ylisyrjäyskoneen huoltoa.

Kari Salonen.

Verhohommat jatkuivat totuttuun malliin: keskiviikkona tai torstaina ommeltujen verhojen vienti Riihimäen Eurokankaaseen ja uusien verhojen tuominen samalla, kuormalistan tarkistus, hulpioiden leikkaaminen, yläreunan suoruuden varmistaminen , sivu- ja yläreunojen ompelu, sivujen silittäminen, oikeiden pituuksien mittaaminen ja leikkaaminen, alapäärmeiden silitys ja ompelu. Verhopihdeistä otin paremman kuvan, jotta niistä saisi paremman käsityksen. Nämä pihdit ovat kyllä ehdottomat mittaus- ja leikkausvaiheessa.

Verhopihdit.

Jokaisessa verhossa/verhoparissa/verhokokonaisuudessa on mukana "resepti", joka sisältää asiakkaan tekemän tilauksen yksityiskohtineen. Paperissa siis lukee esimerkiksi verhon haluttu pituus, tehtävät toimenpiteet, lisätarvikkeet ja hoito-ohje.

"Resepti".

Verhoja siis tulee ommeltavaksi viikoittain useita kymmeniä. Toisin sanoen hyvin paljon erilaisia materiaaleja tulee käsiteltyä sekä värien ja kuvioiden kirjoa katseltua. On tullut jo suosikkeja ja inhokkeja. Käsiteltävyyden ja tuntuman kannalta ehdottomaksi suosikikseni ovat nousseet pimennysverhokankaat (100% polyesteria). Ne ovat raskaat ja sileän tuntoiset, eivätkä ne mittaus- ja leikkausvaiheessa mutruile ylimääräsiä. Ennen niitä osasi odottaa löytävänsä perus beigenä tai vastaavana, mutta nykyään kuoseja on vaikka minkälaisia. Tällä viikolla leikkasin vaaleanpunaisesta karvakankaasta tyynynpäällisiin palat. Olisin voinut viettää pidemmänkin aikaa silitellen "turkkia".

Pimennysverho. Can you feel good?

Pörröä.

Piitamai ja MiLady ovat olleet nyt viime viikkoina paikallisessa mainonnassa aktiivisesti esillä. Äskettäin ilmestyneessä mainoslehtisessä oli yhteinen A4-kokoinen mainos yrityksistä. Lehtinen on minun käsittääkseni jaettu ainakin jokelalaisiin ja lähialueiden koteihin. 

Piitamai ja MiLady.

Aiemmin kerroin avajaisista, jotka pidettiin 7.3. Tähän tapahtumaan liittyviä mainoksia vein lähiauleelle eri kauppojen ja juna-aseman ilmoitustauluille. Lisäksi tällä viikolla vein mainoksia tulevasta askartelu-illasta samoihin paikkoihin. 

Avajaisia varten.

Askarteluilta tulossa. 

Verhohommien ja markkinoinnin lisäksi olen nyt päässyt ompelemaan enemmän. Pirita tekee myyntiin muun muassa lasten trikoopaitoja, joita olen alkanut kasaamaan "sarjatuotantona" ylisyrjäyskoneella. Tasosaumakonevaihe (pääntie, hihansuut ja helma) on tulossa ensi viikolla. Lapsille muuten on olemassa paljon erilaisia superkivoja trikookuoseja! Tosin, mikä estää vähän vanhempiakin niitä käyttämästä haluamallaan tavalla. 

Trikoopaidan valmistusta.

Trikoopaitojen lisäksi olen apuna ommellut tavallisella ompelukoneella ja ylisyrjäyskoneella korjauksessa olleita vaatteita, Minnan ompelukonetta kokeilin eräiden korjattavien hihojen yhteydessä. Lisäksi on ollut joitain sisustuskankaiden ompeluita. Ompeleminen on kyllä kivaa! Kaavojakin olen piirtänyt. 

Myymälän puolellakin on jatkuvasti kaikenlaista tekemistä.. Eräänä päivänä laittelin kutomislankojen hintalappuja ja samalla tajusin kuinka laaja valikoima niitäkin loppujen lopuksi on tarjolla!

Kutomaan!

Piitamain ulko-oven edustalla on aukiolojen ajan "tyttönen" seisoskelemassa. Sain eräänä päivänä tehtäväkseni pukea "tyttönen" kesäisempiin kuoseihin. Talvihan on jo takana ja kesä tulossa. Myynnissä olevista kangaspaloista sain valita käytettävät kankaat. Paksumpi talviviitta vaihtui kukkamekkoon ja kevyempään viittaan. 

Tyttönen valmiina kesään.

Suoritan työssäoppimisjaksolla erikoismateriaaleihin liittyvän näytön ja olen tätä näyttöä suunnitellut ja edistänyt muiden töiden niin salliessa. Kerron myöhemmin tarkemmin tästä prosessista useampine kuvineen kaikkineen.

Näytön suunnittelua ja kaavojen tekemistä.

Olen jo aiemmin useampaan otteeseen tainnut mainita, että pidän napeista. Niiden järjestely ja hypistely on jollain jännällä tavalla rauhoittavaa ja hyvin miellyttävää. Piritalle tuli lisää nappiputkiloita, joten irtopusseissa olevia nappeja sai nyt taas lisää paremmin esille. Lisäksi Minnalla oli nappeja, joita piti (=sain) lajitella "kalastustarvikelokerikkoihin". Turha varmaan mainitakaan, että nautin näistä järjestelyhetkistä.

Nappeja...

...ja vielä vähän lisää nappeja. 

Perjantaina 13. päivänä huomasimme, että liikkeessä oli kaksi "vaarallista" elementtiä. Nimittäin musta kissa ja tikapuut. Tai no, eräänlaiset versiot niistä... Mitään erityistä ei kuitenkaan koko päivänä tapahtunut. 

Perjantai 13. 

Piitamaissa on myynnissä paljon erilaisia sisustustyynyjä yms. sisustusjuttuja. Pari tyynyä ovat olleet sellaisia, että rakastuin niihin välittömästi sillä hetkellä kun ne näin. Toinen on raidallinen sininen-turkoosi-harmaa-valkoinen -sekoitus ja toinen vihreä-keltainen-oranssi -väri-iloittelu afrikankukkien muodossa. Piritan äiti Sirpa on tehnyt ne molemmat ja nostan kyllä hattua korkealle hänelle osaamisestaan. Enkä pelkästään näiden tyynyjen suhteen. 

Mahtavuudet.

Työskentelyn lomassa meillä on ollut Piritan ja Minnan kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Luonnollisesti yrittäjyys on ollut vahvasti esillä. Parasta siinä selkeästi on (näin sivusta seuranneen silmin) mukavat asiakkaat, hyvä palaute, kysyntä, itsenäisyys ja tietty vapaus. Mutta totta kai vastuutakin on valtavasti. Pirita on ollut yrittäjänä jo nelisen vuotta ja Minna on juuri aloittanut. Varsinkin aloittelevan yrittäjän on osattava varautua ties millaisiin soittajiin, jotka myyvät sitä sun tätä. Eräskin yritys on toiminnallaan osoittanut olevansa todella kiero. Sieltä lähetetään lasku palvelusta, jonka yritys väittää olevan tilattu, vaikka asia ei todellakaan ole näin. Tätä on kuuleman mukaan tapahtunut usein ja myös rikosilmoituksia on tehty. Tarkkana on siis oltava! 

Asiakaspalvelu on mukavaa. Olen muutamaa asiakasta päässyt auttamaan valitsemaan projekteihinsa sopivia materiaaleja ja verhojen värejäkin on pohdittu yhdessä. Kassakone tuli viime viikolla tutuksi. Kauppatyöskentelytausta lienee osasyynä siihen, että kassan käytön oppi hetkessä. 

Tekemistä on siis ollut monenlaista eikä peukaloita tarvitse pyöritellä muuta kuin töiden niin vaatiessa. Turhaa pyörittelyä ei ole ollut. Mikä on hyvä, koska tykkään tehdä ja touhuta. Välillä esiintyneet auringonpimennykset sun muut ovat olleet mukava lisämauste työpäiviin.

-----


Lähteet:

http://www.eurokangas.fi/kankaat/tuotteet/tuoteryhma/28

http://rullallakelalla.blogspot.fi/2015/03/tyossaoppiminen-pt-3.html

http://www.piitamai.fi/

http://www.milady.fi/

Minä ompelijana

Aika on kulunut aivan uskomattoman nopeasti, mutta niinhän sanotaan että niin käy kun on hauskaa. Tai mielenkiintoista. Olen pitkään jo ennen tätä tekstiili- ja vaatetusalan koulutusta harrastanut erilaisia käsitöitä, nautin siitä kun pääsee tekemään käsillä ja tuloksen näkee heti. Varsinaista vaatteiden valmistamista oli kuitenkin ollut vähemmän, vaatteiden tuunaamista enemmän. Keväällä 2014 pienen harkinnan jälkeen päätin hakea tähän koulutukseen ja onnekseni minut valittiin lukuisista hakijoista opiskelemaan vaatetusompelijaksi. Tämä koulutus onkin itseasiassa kaikista mielenkiintoisin kaikista opiskeluistani tähän mennessä. Koulutus alkoi Helsingin Roihuvuoressa Prinsessantien toimipisteessä mutta tammikuussa muutettiin uusiin tiloihin Meritaloon Merihakaan Prinsessantien remontin vuoksi. Uudet tilat ovatkin hienot ja valoisammat. Lisäki oma työpiste korkeussäädettävine pöytineen ja ompelukoneineen tuntuu lähes luksukselta.

Stadin ammattiopisto (marmai.fi)

Roihis. (Oma kuva)

Kun opinnot alkoivat elokuussa 2014, olin (ja olen edelleen!) innoissani ja todella motivoitunut, siitäkin huolimatta että koulumatkat olivat lähes 1,5 tuntia per suunta. Tämä koulu on todellakin yksien matkojen arvoinen, eikä pelkästään kiinnostavan alan vuoksi vaan myös huippujen luokkakavereiden. Kaikki tulevat kaikkien kanssa loistavasti toimeen ja yhteishenki on todella hyvä. Jos tarvitsee neuvoa tai mielipidettä johonkin asiaan, voi epäröimättä kysyä toisilta. Ja huumori! Todennäköisesti eletään kaikki suhteellisen vanhoiksi jo sen vuoksi, että nauretaan niin paljon. Opiskelu voi olla hauskaa. Niin ja tietysti pitää mainita meidän ryhmänohjaaja, joka on topakka ja tosi mukava hänkin.

En väitä, että koko ajan kaikki olisi ollut ruusuilla tanssimista. Välillä on hermoja kiristänyt jotkut harjoitustyöt, haastavat materiaalit (joiden valinnasta saan syyttää yksinään itseäni) tai päälle puskevat deadlinet. Poikkileikkauskuvien hahmottamiseenkin meni tosi ja turhautti kun ei heti avautunut. Kaikesta haasteista on kuitenkin selvitty ja motivaatio on edelleen korkealla. Tunnen olevani omalla alalla. Hakemus lisätunneista vuorokausiin on kylläkin Kansaneläkelaitoksessa vetämässä. Saa nähdä miten käy, myönnetäänkö sitä enää opintotuen lisäksi.

Aikaa. (parentalperspective -blogi)

Lisätunneista päästäänkin ajankäytön suunnittelun haasteisiin. Tiedän, että minulla on siinä kehittettävää. Jään liian helposti miettimään jotain kohtaa LIIKAA, että onkohan se nyt varmasti oikein/hyvin ja siihen pohtimiseen menee helposti "turhaa" aikaa. Pitäisi olla niissä kohdissa varmempi. Tietenkin vielä tässä vaiheessa on "syytäkin" epäröidä ja varmistaa tekemisiä, mutta kynnys voisi olla korkeampi siihen. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kokemuksen lisääntyessä varmuuskin kasvaa. Etenkin aktiivisen tekemisen (myös opitun kertaamisen) kauttahan sitä saa, kokemusta.

Opiskelujen alkaessa aloitin lähes samaan aikaan työskentelemään osa-aikaisesti koulun ohella. Pitkät koulumatkat ja työpäivät ovat valitettavasti vaikuttaneet siihen, ettei varsinkaan arkisin oikein jaksa ommella ja harjoitella lisää käytäntöä kotona. Loppusyksyn ja alkutalven pimeyskään ei varsinaisesti tuonut lisää virtaa. Mutta nyt työssäoppimisaikana on enemmän aikaa, koska päivät ovat kuuden tunnin mittaisia ja matkoihin ei mene läheskään niin kauaa kuin koulumatkoihin.

Kaavoitus ja kuosittelu varmaankin ovat ne asiat, jotka uuden oppimisen kannalta ovat merkityksellisimpiä, tai ainaki top viidessä. Tietysti ammattimaisemmat työtavat ompelussa ovat tavallaan olleet uutta, varsinkin jos vertaa siihen, millasita "ei se nyt ole niin tarkkaa" -ompelua ennen opiskelua oli. Olen siis oppinut että etukäteen suunnitteleminen on ihan hyvä homma... Lisäksi teollisuusompelukoneet ovat hurmanneet, oma kotikone tuntuu nykyään kuin se olisi mopo kunnon moottoripyörän rinnalla.

Ystäväni Pfaff. (Oma kuva)

Opiskelua on nyt takana reilu puoli vuotta. Mielestäni olen kehittynyt ompelijana lähtötilanteesta, olen oppinut paljon uusia taitoja ja tietoja. Vielä on kuitenkin PALJON opittavaa ja oman ompelun kehittämistä. Motivaatiota oppimiseen on valtavasti, haluan oppia! Kehittyä voi vain tekemällä ja sitä aion lisätä kotonakin. Ainakin on riittävästi kankaita, joista tehdä...

On ollut positiivista huomata, että kun on hoksannut peruskaavojen tekemisen perusidean ja niiden kuosittelun tapoja, voi tehdä oikeastaan mitä vain etenkin kun saa lisää kokemusta. Ompelun laadussakin on vielä parannettavaa, esimerkiksi ommel sentin saumavaralla välttämättä (tai varmaankin useimmiten) ei mene millilleen tasaisesti joka kohdassa. Meille opiskelijoille on sanottu, että meille kehittyy "mittasilmä" eli tiedetään sentin, kymmenen sentin, puolen metrin ym. pituus tarkasti ilman mittaa. Ainakin suurinpiirtein. Materiaalin tuntemuskin on lisääntynyt opintojen myötä, mutta siinä on ehdottomasti yksi aihealue, johon tulee panostaa lisää. Eri materiaalien yhdistäminen kiinnostaa, mutta siinä tulee osata ottaa huomioon, miten erilaisia materiaaleja voi hoitaa ja pestä yhtäaikaa,  miten erilaiset materiaalit käyttäytyvät toistensa kanssa jne.

Kaavojen kuosittelua. (Oma kuva)

Ihmisten vaatteisiin kiinnittää nykyään eri tavalla huomiota. Herkästi jää miettimään, miten vaate on valmistettu, millaisia saumoja siinä voisi olla ja mikäli vaate on omaa silmää miellyttävä, tulee mietittyä omia suunnitelmia valmistamistavoista. Nettiä selatessa mieleen tulvii ideoita; "tuota voisi kokeilla tehdä, mitenköhän tuon ja tuon saisi yhdistettyä tämän ja sen kanssa..."

Vielä tässä kohtaa (ja varmasti jatkossakin) opintoja pidän hyvin seikkaperäisistä ja selkeistä työohjeista, ne auttavat minua hahmottamaan työn paremmin. Jotkut harjoitukset ovat olleet etenkin ensimmäistä kertaa katsottaessa ohjeiltaan sellaisia, että "MITÄH??". Onneksi meillä on ollut mallikappaleet, joista ohjeiden lisäksi on voinut katsoa apuja. Ja tietysti opettaja on ollut neuvoa-antavana tahona. Oma-aloitteista ongelmanratkaisutaitoa kuitenkin tulee löytyä.

Tuotekuvien piirtämistä minun täytyy myös harjoitella ja olen jo hankkinut apuja siihen. Ja sitten on tietysti netti ja youtube ohjeistamassa. Koulussa olen oppinut piirtämään ihmisvartalon sopusuhtaisemmin. Enää kädet eivät pääty liian aikasiin tai pää ole kohtuuttoman iso vartaloon nähden. Edistystä sekin!

Työssäoppimisjaksolta (Piitamaissa) odotan käytännön tekemistä ja sitä kautta oppimista. Lisäksi se seikka, että pääsee näkemään käytännössä ompelijayrittäjän toimintaa ja arkea, on mielenkiintoista. Työssäoppimispaikassani yrittäjällä on sekä myymälä, että ompelimo, Samoissa tiloissa aloittaa pian toinenkin yrittäjä, joten yrittäjyyteenkin saa hyvän katsauksen niin pidempään toimineelta kuin aloittavalta toimijalta. Lisäksi teen itsesuunnitteleman erikoismateriaaleihin liittyvän näytön työssäoppimmisen aikana. Sitäkin suunnittelen ja teen innolla.

Summa summarum, olen innoissani koulusta, luokkakavereista, työssäoppimisesta, opettajasta, vaatteista, kankaista, mahdollisuuksista... Lista on pitkä. Tämä kaikki on jotekin niin minua itseä.










Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/meritalo_remontoidaan_ammattikoulun_kayttoon/6100751

http://parentalperspective.com/diy-craft-room-clock/

http://www.piitamai.fi/

http://www.marmai.fi/uutiset/design3+teki+stadin+ammattiopistolle+uuden+logon/a2171412