Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen -tutkintosuoritusta täydentävä tehtävä

Tein tutkintosuorituksenani vuorittoman puseron, jotka materiaaleina olivat kuviotrikoo, musta joustocollege ja ruskea keinonahka. Puseroon on käytetty kaksi mustaa metallihampaista vetoketjua lisätarvikkeina yksityiskohtia varten. Valmistin puseron työssäoppimispaikassani, Piitamaissa, joka sijaitsee Tuusulan Jokelassa. Työssäoppimisen kesto on 9.2.-2.4.2015, mutta varsinaisen näyttötutkintotilaisuuden ajanjakso suunnitteluineen ja valmistamisineen on 9.3.-27.3. Tuolloin 27. päivä on arviointitilaisuus. Valmistuksessa pystyin käyttämään Piitamain laitteita (ompelukoneet, silityskeskus, iso leikkuupöytä jne), jotka helpottivat huomattavasti työskentelyä.

Seuraavassa lyhyesti kaikista kolmesta päämateriaalista, joita näyttöpuserossani käytin:

Trikoo (ransk. tricot, kudontatyö) on koneellisesti tai käsin valmistettu tekstiilituote. Se muodostuu toisiinsa kiedotuista lankasilmukoista. Jos langat kulkevat tuotteessa pituussuunnassa, on kyseessä loimitrikoo. Jos langat kulkevat poikkisuunnassa, on kyseessä kudetrikoo. Trikoo poikkeaa muista tekstiilikudoksista siinä, että se valmistetaan käyttämällä vain yhtä lankajärjestelmää. Trikookudoksen sidontatapa saa aikaan joustavuutta ja huokoisuutta.


Vuorineulos eli College on paksu joustava neulos, jonka oikea puoli on sileä, ja nurja puoli karkea tai nukattu. Collegen pääraaka-aineena käytetään useimmiten puuvillaa, ja sitä käytetään urheilu- ja vapaa-ajanvaatteissa. College on melko helppo ommella, mutta ommeltaessa on varottava venyttämästä kangasta, jottei saumoista tulisi ’aaltoilevia’. Collegea voi ommella suoraan saumurilla.


Tekonahka on yleensä synteettistä materiaalia, joka muistuttaa nahkaa. Keinotekoiset nahat, jotka eivät ime kosteutta on yleensä valmistettu PVC- tai PVC-polyuretaani yhdistelmästä. Tekonahkaa käytetään taloudellisista, käytännöllisistä tai ideologisista syistä. Se on yleensä halvempaa kuin aito nahka, on usein helpompi säilyttää ja puhdistaa. Se on myös säänkestävää. Aitoa nahkaa voi joskus olla vaikea erottaa laadukkaasta tekonahasta. Tekonahan ominaisuudet, kuten kestävyys, hoitotarve ja tuntuma, voivat olla lähellä aitoa nahkaa.


Trikoo- ja collegekankaat ovat melko tuttuja ja yleisesti käytössä olevia kankaita. Toki niissäkin on omat haasteensa, mutta keskityn tässä täydentävässä tehtävässä kolmanteen käyttämääni materiaaliin. Käytin siis vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen -näyttötyössä myös LOFT -keinonahkaa. Se on 100 % polyesteria, eikä kestä minkäänlaista pesua tai silitystä. Kun valmistin puseroa ja käsittelin nahkakappaletta, sai olla tarkkana. Koska puseroon tulevassa kappaleessa oli (tarkoituksellisia) vinoja reunoja, oli ompeleminen välillä haasteellista, koska nahka kääntyili ja vääntyili.

LOFT -keinonahka (Eurokangas)

Tämä LOFT -keinonahka on näyttävä ja kestävä antiikkinahkaimitaatio, joka sopii mainioisti kokonaisen tuotteen verhoiluun tai näyttäviin yksityiskohtiin. Tämä on siis varsinaisesti tarkoitettu sisustuskäyttöön, mutta koska se on pehmeää ja joustavaa, se sopi puseroon isoksi yksityiskohdaksi mainiosti. Koska kiinnitin nahkakappaleen paitaan vetoketjujen avulla, saa sen otettua pesun ajaksi pois.

Mitä tämä tekonahka sitten on? Se on nimensä mukaisesti keinotekoinen, polymeerinen ja kalvomainen pinnoite, jolla päällystetään muun muassa kalusteiden puuvilla- ja trikookangasta sekä muita alustoja. Yksinkertaisesti sanottuna tekonahka on muovin kaltainen materiaali. Päällysteenä tai imeytyvänä materiaalina käytetään useimmiten keinotekoista kautsua eli raakakumia sekä tervaa, nitroselluloosaa ja öljyä. Tekonahka voi olla sileää tai embossattua, jolloin pinnassa on upotettua tai kohotettua kuviointia. Myös pinnan tekstuuri, tiheys ja väritys vaihtelevat.

Mitä luulet, onko aitoa nahkaa vai ei? (Kiinanmuuri)

Vihreät vaatteet -sivustolla verrataan oikeaa ja tekonahkaa, lähinnä siis ekologisuutta ja ominaisuuksia. Siellä kerrotaan, että tekonahka valmistetaan öljystä, joka ei maadu. Öljynjalostaminen vie paljon energiaa ja saastuttaa ympäristöä. Suuri osa tekonahasta tehdään maissa, joissa ei ole takeita ympäristöystävällisestä tuotannosta. Tekonahan valmistukseen on kehitteillä ympäristöystävällisempiäkin vaihtoehtoja, jolloin siitä saadaan pitkäikäistä ja laadukasta, ja se on tuotettu käyttäen vähemmän energiaa ja aiheuttaen vähemmän päästöjä. Sivustolta kannattaa käydä lukemassa koko juttu, koska myös oikean nahan valmistamisessa on omat ympäristörasituksensa.

Aivan tahraton -sivustollakin kerrotaan muun muassa tekonahan ominaisuuksista ja puhdistuksesta. Vaikka keinonahkaa ei varsinaisesti voi pestä, voi sitä imuroinnin lisäksi tarvittaessa puhdistaa kostealla rätillä. Mikäli tulee vaikea tahra, suositellaan kääntymistä puhdistuksen asiantuntijoiden puoleen. Huono puoli tekonahassa onkin se, että pinttyneiden tahrojen osalta tekonahka on vähintäänkin haastava. Paljain silmin tekonahka näyttää yhtenäiseltä, sileältä materiaalilta. Mikroskoopilla katsottuna rakenne onkin monimutkaisempi. Esimerkiksi kalusteissa käytetty materiaali voi olla hyvinkin huokoista. Tällöin lika, esimerkiksi kissan pissa, imeytyy syvälle huokosiin ja ikään kuin lukkiutuu paikalleen. Rätillä lika vain leviää, mutta ongelma ja haju ovat hyvässä turvassa.

Onneksi on hyviäkin puolia! Materiaalina tekonahka on luja pinnoite, joka kestää kohtalaisen hyvin kulutusta ja mekaanisia rasitteita. Materiaalilla on myös pitkä elinkaari. Vaikka tekonahka ei itsessään hylji likaa, sitä on suhteellisen helppoa hoitaa ja sen hygieeniset ominaisuudet ovat hyvät. Materiaali on suosittu kalustepinnoite myös visuaalisen monimuotoisuudensa ja kosketustuntumansa ansiosta.

Keinonahkaa suositaan muun muassa sohvissa. (Retrokauppa)

Näyttöpuseroni materiaalit olivat kaikki uusia. Kankaiden metrihinnat vaihtelivat 10-20 euron välillä, tekonahka oli kallein. Pusero tulee minulle itselleni peruskäyttöön. Nahkaa ei saa pestä, mutta ratkaisin sen asian vetoketjuilla, joiden avulla kappalee saa pois pesun ajaksi. Jahka pusero on käytetty niin sanotusti loppuun (uskon sen kestävän useamman vuoden, koska joka päivä en tietenkään sitä pidä), voi trikoon ja collegen laittaa kierrätykseen, esimerkiksi lumpuksi. Vuonna 2016 tulee uusia säädöksiä tekstiilin kierrättämiseen. Niitä ei saa laittaa enää roskiin. Nahkakappaleesta voisi vielä varmasti tehdä jotain pientuotetta tai jos se ja vetoketjut ovat vielä kunnossa, voisi ne kiinnittää uuteen paitaan.



------


Lähteet:

http://www.piitamai.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Trikoo

http://www.namedclothing.com/material-chart/?lang=fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tekonahka

http://www.eurokangas.fi/muuttuotteet/tuotteet/tuoteryhma/34

http://www.vihreatvaatteet.com/nahka-vai-tekonahka/

http://aivan.tahraton.com/2010/03/16/tekonahka/

http://www.kiinanmuuri.fi/image/cache/data/vaatteet/naisten-vaatteet/farkut-et-housut/494486347/3502bae6df75e1d6269f-1414859853-500x500_0.jpg

http://www.retrokauppa.fi/images/sf%2002%20cb%20red.jpg

Työssäoppiminen jatkuu edelleen

Pari viikkoa vierähti edellisestä kirjoittelusta kuin huomaamatta. Edelleenkin aika on mennyt siivillä ja kivaa on ollut. Tuntuu omituiselta ajatella, ettei tätä työssäoppimista ole enää kauaa jäljellä. Pirita ja Minna ovat olleet tosi huippuja ja on tullut opittua vaikka mitä ompelusta ja yrittäjyydestäkin.

Tehonaiset, Pirita ja Minna.

Viime viikon alussa Piitamaissa kävi ompelukonehuoltaja Kari Salonen. Tilaisuus piti luonnollisesti käyttää hyväksi ja tenttasin Karia koneisiin ja huoltoihin liittyvistä jutuista. Ylisyrjäyskoneiden terien teroitus on kuulemma yksi yleisimmistä huoltotoimista. Lisäksi saimme hyviä neuvoja esimerkiksi koneiden puhdistamiseen. Pitkään alalla ollut kaveri mielellään jutusteli töiden lomassa ja totesi lopuksi ettei ompelimoissa yleensä olla näin aktiivisesti mukana. Hän kertoi koputtelevansa eläkeikää, mutta eräässä turkulaisessa ompelimossa oli suorastaan kielletty siirtymästä eläkkeelle. Ompelukonehuoltajia jää kuulemma koko ajan eläkkeelle eikä seuraajia ole samassa suhteessa. Omasta pojastaan Kari toivoo itselleen seuraajaa, mutta aika näyttää miten käy. Kari tekee ompelukonehuoltojen lisäksi asuntoremontteja. Tämän vuoksi hänen käyntikortissaan on erilaisten työkalujen kuvia. Vasara ei siis tarkoita sitä, että ompeluun liittyvät koneet saisivat maistaa sitä...

Ylisyrjäyskoneen huoltoa.

Kari Salonen.

Verhohommat jatkuivat totuttuun malliin: keskiviikkona tai torstaina ommeltujen verhojen vienti Riihimäen Eurokankaaseen ja uusien verhojen tuominen samalla, kuormalistan tarkistus, hulpioiden leikkaaminen, yläreunan suoruuden varmistaminen , sivu- ja yläreunojen ompelu, sivujen silittäminen, oikeiden pituuksien mittaaminen ja leikkaaminen, alapäärmeiden silitys ja ompelu. Verhopihdeistä otin paremman kuvan, jotta niistä saisi paremman käsityksen. Nämä pihdit ovat kyllä ehdottomat mittaus- ja leikkausvaiheessa.

Verhopihdit.

Jokaisessa verhossa/verhoparissa/verhokokonaisuudessa on mukana "resepti", joka sisältää asiakkaan tekemän tilauksen yksityiskohtineen. Paperissa siis lukee esimerkiksi verhon haluttu pituus, tehtävät toimenpiteet, lisätarvikkeet ja hoito-ohje.

"Resepti".

Verhoja siis tulee ommeltavaksi viikoittain useita kymmeniä. Toisin sanoen hyvin paljon erilaisia materiaaleja tulee käsiteltyä sekä värien ja kuvioiden kirjoa katseltua. On tullut jo suosikkeja ja inhokkeja. Käsiteltävyyden ja tuntuman kannalta ehdottomaksi suosikikseni ovat nousseet pimennysverhokankaat (100% polyesteria). Ne ovat raskaat ja sileän tuntoiset, eivätkä ne mittaus- ja leikkausvaiheessa mutruile ylimääräsiä. Ennen niitä osasi odottaa löytävänsä perus beigenä tai vastaavana, mutta nykyään kuoseja on vaikka minkälaisia. Tällä viikolla leikkasin vaaleanpunaisesta karvakankaasta tyynynpäällisiin palat. Olisin voinut viettää pidemmänkin aikaa silitellen "turkkia".

Pimennysverho. Can you feel good?

Pörröä.

Piitamai ja MiLady ovat olleet nyt viime viikkoina paikallisessa mainonnassa aktiivisesti esillä. Äskettäin ilmestyneessä mainoslehtisessä oli yhteinen A4-kokoinen mainos yrityksistä. Lehtinen on minun käsittääkseni jaettu ainakin jokelalaisiin ja lähialueiden koteihin. 

Piitamai ja MiLady.

Aiemmin kerroin avajaisista, jotka pidettiin 7.3. Tähän tapahtumaan liittyviä mainoksia vein lähiauleelle eri kauppojen ja juna-aseman ilmoitustauluille. Lisäksi tällä viikolla vein mainoksia tulevasta askartelu-illasta samoihin paikkoihin. 

Avajaisia varten.

Askarteluilta tulossa. 

Verhohommien ja markkinoinnin lisäksi olen nyt päässyt ompelemaan enemmän. Pirita tekee myyntiin muun muassa lasten trikoopaitoja, joita olen alkanut kasaamaan "sarjatuotantona" ylisyrjäyskoneella. Tasosaumakonevaihe (pääntie, hihansuut ja helma) on tulossa ensi viikolla. Lapsille muuten on olemassa paljon erilaisia superkivoja trikookuoseja! Tosin, mikä estää vähän vanhempiakin niitä käyttämästä haluamallaan tavalla. 

Trikoopaidan valmistusta.

Trikoopaitojen lisäksi olen apuna ommellut tavallisella ompelukoneella ja ylisyrjäyskoneella korjauksessa olleita vaatteita, Minnan ompelukonetta kokeilin eräiden korjattavien hihojen yhteydessä. Lisäksi on ollut joitain sisustuskankaiden ompeluita. Ompeleminen on kyllä kivaa! Kaavojakin olen piirtänyt. 

Myymälän puolellakin on jatkuvasti kaikenlaista tekemistä.. Eräänä päivänä laittelin kutomislankojen hintalappuja ja samalla tajusin kuinka laaja valikoima niitäkin loppujen lopuksi on tarjolla!

Kutomaan!

Piitamain ulko-oven edustalla on aukiolojen ajan "tyttönen" seisoskelemassa. Sain eräänä päivänä tehtäväkseni pukea "tyttönen" kesäisempiin kuoseihin. Talvihan on jo takana ja kesä tulossa. Myynnissä olevista kangaspaloista sain valita käytettävät kankaat. Paksumpi talviviitta vaihtui kukkamekkoon ja kevyempään viittaan. 

Tyttönen valmiina kesään.

Suoritan työssäoppimisjaksolla erikoismateriaaleihin liittyvän näytön ja olen tätä näyttöä suunnitellut ja edistänyt muiden töiden niin salliessa. Kerron myöhemmin tarkemmin tästä prosessista useampine kuvineen kaikkineen.

Näytön suunnittelua ja kaavojen tekemistä.

Olen jo aiemmin useampaan otteeseen tainnut mainita, että pidän napeista. Niiden järjestely ja hypistely on jollain jännällä tavalla rauhoittavaa ja hyvin miellyttävää. Piritalle tuli lisää nappiputkiloita, joten irtopusseissa olevia nappeja sai nyt taas lisää paremmin esille. Lisäksi Minnalla oli nappeja, joita piti (=sain) lajitella "kalastustarvikelokerikkoihin". Turha varmaan mainitakaan, että nautin näistä järjestelyhetkistä.

Nappeja...

...ja vielä vähän lisää nappeja. 

Perjantaina 13. päivänä huomasimme, että liikkeessä oli kaksi "vaarallista" elementtiä. Nimittäin musta kissa ja tikapuut. Tai no, eräänlaiset versiot niistä... Mitään erityistä ei kuitenkaan koko päivänä tapahtunut. 

Perjantai 13. 

Piitamaissa on myynnissä paljon erilaisia sisustustyynyjä yms. sisustusjuttuja. Pari tyynyä ovat olleet sellaisia, että rakastuin niihin välittömästi sillä hetkellä kun ne näin. Toinen on raidallinen sininen-turkoosi-harmaa-valkoinen -sekoitus ja toinen vihreä-keltainen-oranssi -väri-iloittelu afrikankukkien muodossa. Piritan äiti Sirpa on tehnyt ne molemmat ja nostan kyllä hattua korkealle hänelle osaamisestaan. Enkä pelkästään näiden tyynyjen suhteen. 

Mahtavuudet.

Työskentelyn lomassa meillä on ollut Piritan ja Minnan kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Luonnollisesti yrittäjyys on ollut vahvasti esillä. Parasta siinä selkeästi on (näin sivusta seuranneen silmin) mukavat asiakkaat, hyvä palaute, kysyntä, itsenäisyys ja tietty vapaus. Mutta totta kai vastuutakin on valtavasti. Pirita on ollut yrittäjänä jo nelisen vuotta ja Minna on juuri aloittanut. Varsinkin aloittelevan yrittäjän on osattava varautua ties millaisiin soittajiin, jotka myyvät sitä sun tätä. Eräskin yritys on toiminnallaan osoittanut olevansa todella kiero. Sieltä lähetetään lasku palvelusta, jonka yritys väittää olevan tilattu, vaikka asia ei todellakaan ole näin. Tätä on kuuleman mukaan tapahtunut usein ja myös rikosilmoituksia on tehty. Tarkkana on siis oltava! 

Asiakaspalvelu on mukavaa. Olen muutamaa asiakasta päässyt auttamaan valitsemaan projekteihinsa sopivia materiaaleja ja verhojen värejäkin on pohdittu yhdessä. Kassakone tuli viime viikolla tutuksi. Kauppatyöskentelytausta lienee osasyynä siihen, että kassan käytön oppi hetkessä. 

Tekemistä on siis ollut monenlaista eikä peukaloita tarvitse pyöritellä muuta kuin töiden niin vaatiessa. Turhaa pyörittelyä ei ole ollut. Mikä on hyvä, koska tykkään tehdä ja touhuta. Välillä esiintyneet auringonpimennykset sun muut ovat olleet mukava lisämauste työpäiviin.

-----


Lähteet:

http://www.eurokangas.fi/kankaat/tuotteet/tuoteryhma/28

http://rullallakelalla.blogspot.fi/2015/03/tyossaoppiminen-pt-3.html

http://www.piitamai.fi/

http://www.milady.fi/

Työssäoppiminen pt. 3

Taas on viikko vierähtänyt kuin huomaamatta! Tällä viikolla olin kuutena päivänä töissä, koska lauantaina oli avajaiset. Siitä kerron myöhemmin lisää.

Verhot olivat työtehtävien pääosassa alkuviikosta. Edellisenä perjantaina olin leikannut hulpiot pois ja viikannut verhot tietyllä tavalla. Maanantaina aloitettiin seuraava työvaihe, eli Pirita ompeli sivu- ja yläpäärmeet. Sitten verhot palautuivat minulle. Silitin ensin sivupäärmeet jonka jälkeen asettelin verhoparit (saattoi olla kolmekin samanlaista, riippuen asiakkaiden tilauksista) leikkuupöydälle siististi ja suoraan päällekkäin eräänlaisten pihtien avulla ja mittasin ne tilausten mukaisiin pituuksiin sekä lisäsin siihen alapäärmeen mitan. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että haluttuun pituuteen lisättiin 18 cm alapäärmettä (9 cm) varten.

Verhopihdit pitivät verhot paikallaan.

Pituuksien mittaamista, haluttu pituus + 18 cm.

Tarkkaa silittämistä, ensin 18 cm käänne joka sitten puolitettiin.

Nyt siis osaan verhojenompeluprosessin. Lisäksi opin käytännön avulla tällä viikolla verhoihin liittyvän toisen prosessin. Nimittäin purjerenkaiden laitoin. En ole koskaan aiemmin laittanut niitä mihinkään. Toki teoriassa olen ollut suurinpiirtein tietoinen siitä miten homma toimii. Mutta nyt teoria sai käytäntöä tuekseen. Jostain syystä olin kuvitellut purjerenkaiden laiton hankalammaksi kuin se olikaan. Verhot ommeltiin tutun kaavan mukaan, yläreunaan vaan jätettiin nyt reilumpi päärme. Seuraavaksi mitattiin ja merkittiin renkaiden paikat. Tietyt pituudet olivat tarkat niin sivu-, kuin pituussuunnassakin. Seuraavaksi renkaiden paikat leikattiin auki. Verhoja oli kolme, joten leikkaamista oli jonkin verran. Nämä verhot olivat erään asiakkaan Piritalta tilaamat, eivätkä näin ollen liittyneet Eurokankaan tilauksiin mitenkään.

Yhteensä viisikymmentä reikää.

Seuraavaksi oli vuorossa purjerenkaiden laitto paikoilleen. Maailman yksinkertaisinta hommaa, vastakappaleet vain yhteen reiän kohdalta ja napakka puristus pöytää vasten, jotta kappaleet kiinnittyivät hyvin toisiinsa.  En muuten ole arvannut, että kämmeneenkin voi saada mustelman...

Vastakappaleet.

Jokunen asennettu ja jokunen asennettavana...

Purjerenkaita.

Verhohomma oli vielä keskiviikkonakin pääosassa, koska ommellut verhot piti viedä Riihimäen Eurokankaaseen viimeistään torstaiaamuna. Lähdin mukaan vientireissulle ja tottakai kävi niin, että jotain pientä piti ostaakin reissulla. Onneksi oli edes alekankaita! Saatiin Eurokankaasta taas verhoja mukaamme, tällä kertaa vähän vähemmän tosin. Verhohomma on jokaviikkoista, määrä vain vaihtelee. Perjantaina leikkelin taas hulpioita. 

Korjausompelua olen tällä viikolla tehnyt hiukan. Enkä tarkoita pelkästään purkamista, vaan myös ompelemista. Lahkeita on lyhennetty asiakkaille sopiviksi ja erään sifonkisen juhlamekon lyhennettyyn helmaan ompelin kapeaa päärmettä (helpoin ja siistein mutta aikaavievin tapa oli ommella ensin kapea käänne joka sitten käännetään ja ommellaan päärmeeksi). Erästä toppia aloittelin tekemään. Tosin toivon edelleen ompelua olevan enemmän. Mutta ne rajoittavat kiireet...

Eräs asiakas halusi lepakkotuolilleen uuden istuinosan, joten piirsin siihen kaavat. Tuoli noudettiin loppuviikosta ja asiakas oli enemmän kuin tyytyväinen niin uusiin päällisiin kuin kankaan perhoskuosiinkin ja väreihin. Perheen koirat kuulemma pitävät tuolia unipaikkanaan ja aiemmasta kankaasta näkyi helpommin koirien tassujen tekemät tahrat. Unohdin ottaa kuvan valmiista tuotteesta, mikä on sinänsä harmi, koska se kuosi oli kiva minunkin mielestäni.

Lepakkotuoliin istuinosa.

Jokaisena työssäoppimisviikkona olen koonnut jotain. Tämäkään viikko ei ollut poikkeus, sillä kun kävimme Piritan kanssa torstaiaamuna Eurokankaassa, toimme sieltä tullessamme Minnalle hänen tilaamansa sovitusnuken. Sen kasaaminen oli helppoa. Toinen kasattava asia oli vahakangasrullateline. Piritan tilaamat tekstiilivahakankaat Pagunettelta saapuivat eräänä päivänä mukanaan tämä koottava teline. Luulin sen olevan sellainen, mitä tavarataloissa aina näkee, mutta tämä olikin kompaktimpi versio. Rullat tulivat siihen pystyyn.

Ei ihan perinteisen näköinen teline vahakankaille. 

Piitamain uusien isompien tilojen ja samalla Minnan MiLady -yrityksen avajaiset olivat lauantaina 7.3. Aikaisemmin viikolla vein mainoksia Jokelan kauppoihin ja juna-asemalle ilmoitustauluille ja muutenkin ihmisiä kutsuttiin käymään. Perjantaina olikin aikamoista järjestely- , ym. hulinaa, joka jatkui vielä lauantaiaamuna. Avajaiset alkoivat kymmeneltä ja kestivät kahteen. Yhtä viiden minuutin vieraatonta hetkeä lukuunottamatta oli koko ajan porukkaa kiertelemässä, kyselemässä ja nauttimassa kakkukahvista. Tarjoilupöydän väriteemana oli vaaleanpunainen ja oranssi Piitamain ja MiLadyn logojen mukaan. Minnalla oli omia kankaitaan pöydän päässä rekvisiittana. Muutamat avajaisvieraat toivat kauniita kukkasiakin. Minun silmiäni hivelivät eniten valkoiset, koristellut daaliat, jotka ovat noin muutenkin lempikukkiani.

Avajaistarjoilut.

Onnitteludaaliat.

Eräällä pienellä avajaisvieraalla oli mukanaan pienenpieni nalle. Nallelle kävi onnettomuus ja sen jalka irtosi. Ei hätää, koska tämä tapahtui ompelimossa (pikkutytön äiti kysyi meiltä että "olisiko teillä neulaa ja lankaa....tai no, taisi olla hölmö kysymys..". Aina valmis työssäoppija kursi nallen kasaan ja pikkutytön päivä oli pelastettu. 

Nalle-parka joutui korjausleikkaukseen.

Taas ehjänä ja valmiina seikkailuihin!

Kuten aiemmilla viikoilla, tälläkin viikolla oli monenmoista tekemistä. Odotan huomista ja ensi viikkoa taas innolla!

----- 

Lähteet:

http://www.netanttila.com/images/catalog/large/lepakkokangas-5246277_malli.jpg 

http://www.eurokangas.fi/kankaat/tuotteet/tuoteryhma/71/3028?from=haku 

http://www.pagunette.dk/voksduge_flash 

Kuvat omia.

Työssäoppiminen jatkuu

Aika on todella hurahtanut kuin siivillä työssäoppimassa. Minun työpäivät ovat PERIAATTEESSA 10-16, mutta jotenkin ne tuntuvat venyvän vähintään puolella tunnilla. Ehkä siksikin, että kelloa ei muista katsoa (rannekellonkin ollessa poissa käytöstä loppuneiden pattereiden vuoksi).

Kotoa Piitamaihin on n. 20 minuutin ajomatka. Kuljen autolla, koska bussit kulkee työaikojani ajatellen ihan väärin. Ajomatkat menee rattoisasti radiota kuunnellen. Perjantaina aamulla kuulin autossa ensimmäistä kertaa "mekkosodasta" ja ajattelin että eihän tuossa värihommassa ole mitään järkeä. Samaa mieltä olin muuten myöhemmin illalla kun samaa kuvaa katsoi kaksi ihmistä ja kumpikin näki sen eri värein. Ihan hullua!

Mutta takaisin työssäoppimiseen. Peruspurkuhommaa on ollut edelleen päivittäin ja olen esimerkiksi talvitakin hihojen lyhentämistä seurannut mielenkiinnolla, koska en ole sellaista itse koskaan tehnyt. Mutta ei se nyt niin monimutkaista ole. Muutenkin olen suhtautunut purkuhommiin ja korjausompeluun positiivisesti, koska a) omia vaatteita voi nyt korjata laajemmalla osaamisskaalalla ja b) korjausompelu on tekstiili- ja vaatetusalalla se työsarka, jota tulee aina varmasti olemaan.

Somistushommia on ollut edelleen. Olen kasannut Ikeasta ostetun hyllykön ja se löysikin heti paikkansa myymälän puolella. Tämän hyllykön kasaaminen kävi muuten paljon helpommin kuin aiemmin mainitsemani vauvansängyn. Tuotteita olen sijoitellut myymälässä uusiksi ja näyteikkunan laittoakin on ollut. Sinne on vaihdeltu verhoja keväisemmän tunnelman saamiseksi.

Pirita oli aiemmin tilannut laatikollisen nappiputkiloita ja sain tehtäväkseni lajitella erinäisissä pusseissa olleet napit putkiloihin ja paremmin esille. Napit kiehtovat minua jostain syystä ja tämän takia tehtävä oli erittäin mieluinen.

Nappeja, nappeja, ihania nappeja.

Piitamaissa on myynnissä eräänlaisia kangasmerkkejä, naamoja, joita voi ommella esimerkiksi pehmolelulle. Sain tehdä mallikappaleen pehmolelusta, jolla on yksi naamoista. Tämä oli hauskaa, sai vaan antaa mennä! Idea tähän hommaan lähti oikeastaan siitä, kun suunnittelin työssäoppimispaikassa toteutettavaa näyttöä ja edessäni oli lehtiö. Piirtelin siihen suunnitelmia näyttöä varten ja jostain tuli puheeksi lasten piirtustusten perusteella tehdyt pehmolelut. "Siitä se ajatus sitten lähti".

Pehmo.

Mallina.

Ompelua on nyt viime aikoina ollut vähän enemmän, mutta ei vieläkään kovin paljoa. Ompelin pehmolelun lisäksi verhon takatiloihin erään hyllykön eteen, mutta siihen ei kauaa mennyt. Toivoisin ompelua olevan jatkossa enemmän, mutta koneiden rajallinen määrä ja Piritan omat (usein kiireiset) aikataulut sanelevat sen, että milloin harjoittelija ehtii ompelemaan koneella. MiLadyn yrittäjä, Minna, on luvannut minun kokeilla ja käyttää hänenkin koneitaan, jossain kohtaa sen teen. Tosin työssäoppimisjakso on tuonut lisää inspiraatiota ja intoa ommella kotona enemmän. Teollisuuskone olisi vain kivempi...

Kaavojen leikkaamista on ollut ja erästä tilausyöpukua varten kuosittelin peruspaitakaavan sopivaksi. Yläosaa piti kuositella enemmän, koska asiakas halusi sen tietyn malliseksi. Yöpukuun ompelin käsin nappeja. Kankaiden leikkaamiseen liittyen olen oppinut muutamia hyviä ja aikaa säästäviä vinkkejä. Piritalla on laatikottain valmiita kaavoja, joita voi hyödyntää suoraan tai kuositellen.

Uutena palveluna on tullut "Second hand" -rekki, jossa myydään käytettyjä lastenvaatteita edullisesti. Myynnissä on Piritan ja Minnan tuomia lastenvaatteita. 

Lastenvaatteita myynnissä.

Näihin lastenvaatteisiin liittyen oli oma hommansa laputtaa ne ja asetella esille nätisti. Yhteen rekkiin mahtuu muuten yllättävän paljon vaatteita! Second hand -lapun viereen tulee maininta siitä, että vaatteet tulevat eläintalouksista. Mukana saattaa olla pari kissan- tai koirankarvaa.

Asiakkaita ei sovi unohtaa! Heitä käy vaihdellen, joku päivä voi olla hiljaisempi mutta toisena voi olla senkin edestä kävijöitä. Olen ollut asiakastilanteissa usein mukana ja välillä olen antanut heille vinkkejä jostain kankaasta tai väristä. Varsinaisen myynnin on Pirita tai Minna hoitanut, tosin minullekin tullaan opettamaan kassan käyttö.

Piritan ja Minnan kanssa tulee juteltua tosi paljon työn ohessa. Molemmat ovat tosi mukavia naisia ja tietävät mitä tekevät. Yrittäjyys on ollut luonnollisesti isossa osassa keskusteluja, koska Minna aloitti oman yrittäjyytensä aivan vastikään.

Piitamai tekee alihankintana Eurokankaalle verhojen ompelua. Leikkasin eräänäkin päivänä arviolta 250 metriä hulpioita verhoista. Sen jälkeen tarkistin että yläreuna on leikattu suoraan ja viikkasin tietyllä tavalla valmiiksi Piritalle, joka ensimmäisenä ompelee verhoista sivu- ja yläreunat. Seuraavaksi verho mitataan ja leikataan oikean mittaiseksi, jonka jälkeen alareunan päärme mitataan ja silitetään Piritalle ommeltavaksi.

"Hulpioo mä metsästän, tahdon olla nopee..."

En ole nyt varma, että mainitsinko kaikki hommat, mitä olen tenhyt. Tuossa paikassa on niin paljon erilaisia hoidettavia asioita, ettei kaikkea edes muista. Ainiin! Otin eräänä päivänä kuvia myymälästä, kankaista ja tuotteista niin omaan käyttöön, kuin Piritalle ja Minnallekin. Minnan MiLady -nettisivuilla olevat kuvat ovat kaikki minun ottamia. Kyllä niistä selvän saa, vaikka joku ammattikuvaaja varmaankin kauhistelisi kuvien laatua... 

Kaikenkaikkiaan olen viihtynyt tosi hyvin työssäoppimassa! Vielä on monta viikkoa edessä.


-----

Lähteet:

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/201502270095503_fd.shtml

http://www.milady.fi/

Housujen tuotekortti

Housu -opintojaksolla asiakkaanani oli eräs luokkatoverini. Hän halusi itselleen mustat, hieman "porkkanamalliset", eli vyötäröltä napakat mutta lanteilta ja reisiltä leveämmät sekä alaspäin kapenevat housut. Housuihin tuli etupuolelle vyötärökaitaleen alapuolelle laskoksia ja viistotaskut. Housujen kangas tulisi olemaan siis väriltään musta, taskupussi(vuori)kangas puolestaan kultainen. Lisäksi housuihin tulisi vetoketjuhalkion yhteyteen kultainen nappi. Vetoketju on musta kultaisilla hampailla ja vetimellä.

Ensin asiakkaalle laadittiin housujen peruskaavat, joista tehtiin proto jota asiakas sovitti. Proto siksi, että asiakas saisi siitä itselleen toimivan peruskaavan jatkoa ajatellen. Hän voisi peruskaavojen avulla valmistaa itselleen erilaisia housuja.

Peruskaava.

Peruskaavan leikkuukaava (etukappale).

Peruskaavan leikkuukaava (takakappale).

Seuraavaksi peruskaavasta lähdettiin kuosittelemaan haluttua housumallia. Etukappaleelle tuli enemmän kuosittelua kuin takakappaleelle. 

Kuositeltu peruskaava (etukappale).

Kuositeltu peruskaava (takakappale).

Seuraava vaihe oli laatia kuositelluista kaavoista leikkuukaavat ja leikata kankaat niiden mukaan. 

Jo leikatut etu- ja takakappaleet vielä kiinni leikkuukaavoissa.

Viistotaskut valmistumassa.

Valmis viistotasku. Kullanhohtoa..

Keksietu juuri ennen vetoketjuhalkion valmistamista.

Nappi.

Valmiit housut. (Kuvassa ei kylläkään pääse oikeuksiinsa)

Seuraavassa housujen tuotekortin tiedot:

Työjärjestys

Tasokuvat

Poikkileikkauskuvat

Materiaalit ja niiden hoito-ohjeet

Materiaali- ja työkustannukset (arvio)

Työjärjestys

Housumallin suunnittelu asiakkaan kanssa

Housujen peruskaavan, perusmallin proton ja kuositellun kaavan valmistaminen

Leikkuukaavojen valmistaminen + kappaleiden leikkaaminen

Viistotaskujen tekeminen sivuille

Sivusaumojen yhdistäminen, huolittelu yhteen

Lahkeiden sisäsaumojen yhdistäminen, huolittelu yhteen

Haarasauman ompelu (ensin pitkällä tikillä sovitusta varten ja sen jälkeen varsinaisella ompeleella), huolittelu erikseen

Vetoketjuhalkion (+litsin) valmistaminen, tarvittavat reunahuolittelut + tukikankaat vetoketjun reunojen kiinnityskohtiin

Vyötärökaitaleen valmistus ja kiinnittäminen (ensin proto, sitten varsinainen)

Sovitus proton sekä varsinaisen kappaleen kiinnittämisen jälkeen

Lahkeiden mittaaminen lopulliseen mittaansa (+saumanvarat)

Lahkeensuun huolittelu ja käänteen ompelu

Napinläven valmistaminen ja napin ompelu

Sovitus

Viimeistely/silitys

Tasokuvat housujen etu- ja takapuolelta

Saumojen poikkileikkauskuvat

Poikkileikkauskohdat.

Vyötärökaitaleen poikkileikkauskuvat kahdesta eri kohdasta.

Viistotaskun poikkileikkauskuva.

Vetoketjuhalkion poikkileikkauskuva.

Lahjesaumojen poikkileikkauskuva.

Lahkeensuun poikkileikkauskuva.

Haarasauman poikkileikkauskuva.

Materiaalit ja hoito-ohjeet (myös hinnat)

Musta housukangas.

Musta kangas, josta housut valmistettiin, on 100% polyesteriä. Asiakas osti sitä 1,6 metriä, hinta 22,23 €. Ihan koko määrää ei valmistamiseen mennyt, joten housukankaan hinnaksi tuli ehkä noin 18 euroa. Hoito-ohjeena tälle kankaalle on hienovarainen pesu korkeintaan 40 asteessa ja silitys korkeintaan 110 asteeessa. Vaihtoehtoisesti kankaan voi pestä kemiallisesti. Valkaisu ja rumpukuivaus ovat kiellettyjä.

Vuorikankaasta ei ole vastaavaa tarkkaa tietoa. Se on ostettu kangaskaupan palalaarista.

Vuorikangas

Vuorikankaan palan hinta on ollut 3,42 €, mutta sitäkin jäi yli, joten menekin hinnaksi tuli ehkä noin kaksi euroa. Hoito-ohjeeksi kangaskaupan myyjä oli itse piirtänyt pesuohjeeksi varovaisen pesun korkeintaan 40 asteessa ja silityksen korkeintaan 150 asteessa (kaksi pistettä). Muita hoito-ohjetietoja ei ole, mutta tuotteen hoito on tehtävä sen kankaan mukaan, jossa pienimmät lämpötilat. Musta housukangas sietää myös 40:n asteen hienopesun. Ja koska mustan kankaan kohdalla on kielletty valkaisu ja rumpukuivaus, ei niitä tehdä tietenkään tämänkään kankaan kanssa. 

Tukikankaan tiedot.

Vyötärökaitaleessa, taskunsuissa ja vetoketjuhalkiossa käytettiin ohutta, kudottua tukikangasta. Se oli 100% puuvillaa ja hintaa palalla on ollut 0,90 €. Tukikankaastakin jäi palanen, joten arviolta menekin hinta voisi olla noin 0,60 €. Hoito-ohjeena tälle kovikekankaalle on neljänkympin pesu, silitys 150 asteessa, kemiallisen pesun mahdollisuus ja sen voi kuivata kuivausrummussa. Valkaisu on kielletty. 

Housuja valmistettiin kokonaisuudessaan pitkä aika jos päiviä lasketaan, mutta varsinainen tekeminen oli hyvinkin katkonaista. Hinta-arviota työlle on vaikea arvioida. Kaikkiaan tekemiseen on mennyt varmaan useampi kymmenen tuntia. Jos oletetaan, että työhön on mennyt 30 tuntia, työn hinnaksi tulisi 900 euroa. Mutta luulisin, että housut on valmistuneet nopeammin.

Seuraavassa vielä muutama kuva valmiista housuista asiakkaan päällä. Asiakas oli pöksyihin tyytyväinen. 

Sivusta.

Takaa.

Edestä.