Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tekokuidut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tekokuidut. Näytä kaikki tekstit

22.9.2015

Tekokuidut

Tämän tehtävän voi nähdä olevan ikäänkuin kertausta/jatkoa jo aiemmin keväällä käsiteltyyn muuntokuidut -tehtävään. Silloin tosin tutustuttiin enemmän ja ensisijaisesti tiettyihin muuntokuituihin (viskoosi, lyocell, modaali, kupro, bambu, asetaatti ja triasetaatti) ja muun muassa näiden tuotantoprosesseihin ja käyttötarkoituksiin sekä hoito-ohjeisiin. Edellisen tehtävän johdantona toiminut lyhyt perehtyminen muuntokuituihin sopii hyvänä lisänä tämänkin tehtävän alkuun.


Muuntokuidut

Amk.fi -sivuston mukaan muuntokuidut ovat teollisesti valmistettuja kuituja ja ne kuuluvat tekokuituihin. Muuntokuitujen raaka-ainemolekyylit saadaan luonnosta (esim. puuselluloosa ja proteiini). Kuitumuodossa muuntokuituja ei ole luonnossa. Pääosa muuntokuiduista on selluloosapohjaisia. Sopiakseen tekstiilikuidun raaka-aineeksi molekyylien tulee olla riittävän pitkiä ja haarautumattomia.  Lisäksi  niiden tulisi olla kohtuullisin kustannuksin käyttöön otettavissa. Sopivista molekyyleistä valmistetaan kuituja tekokuitujen kehruumenetelmiä käyttäen.


Selluloosa (C6H10O5)(Lähde: Wikipedia)



Selluloosa (C6H10O5)n (Lähde: Wikipedia)



Selluloosasta valmistetaan selluloosamuuntokuituja (viskoosi, modaali, kupro, lyocell) sekä selluloosayhdistemuuntokuituja (asetaatti, triasetaatti). Kpedu:n prosessitekniikkaa käsittelevän internetsivunkin mukaan selluloosamuuntokuidut ovat puhdasta selluloosaa ja näistä tärkein muuntokuitu on viskoosikuitu. Viskoosikuidun tärkeä ominaisuus on sen hyvä kosteudenimukyky, jonka ansiosta siitä valmistetut tuotteet ovat miellyttävän tuntuisia, hengittäviä, eivätkä ne sähköisty. Viskoosikuituja on helppo värjätä joko kuituina, lankana tai kankaana. Viskoosin ja kupron valmistusmenetelmiä on kehitetty 1800-luvun lopulta saakka. Silloin löydettiin menetelmä, jolla selluloosa voitiin liuottaa. 1930-luvulla kehitettiin modaali, jonka märkälujuus ja mittapysyvyys ovat paremmat kuin viskoosilla. 1900-luvun lopulla kehitettiin uusi selluloosamuuntokuitujen valmistusmenetelmä, joka teki mahdolliseksi lyocellkuidun valmistuksen.

Muuntokuitujen raaka-aineena on yleensä puuselluloosa, jonka valmistus voi olla raskas taakka ilmalle ja vesistöille. Länsimaissa muuntokuiduista aiheutuvat rikki- ja jätevesipäästöt ovat vähentyneet ja kloorivalkaisusta on luovuttu, mutta esimerkiksi Venäjällä, joka on merkittävä tuottaja, valvonta voi olla heikompaa.

Muuntokuidut jaetaan erikseen alaluokkiin, jotka on esitetty seuraavassa taulukossa:



Muuntokuitujen jaottelu. (Lähde: J.Niiranen, opinnäytetyö 2012) 


Suomessa tekokuituja valmistetaan Valkeakoskella missä valmistetaan viskoosikatkokuituja sekä teksturoidaan eli kiharretaan polyamidia ja polyesteriä.

Tärkein muutokuitu, eli viskoosikuitu on siis kemiallisesti samaa ainetta kuin puuvilla, eli selluloosaa. Viskoosikuidun selluloosa on peräisin puusta (monia eri puulajeja). Valkaistu liukosellu liuotetaan lipeän ja rikkihiilen avulla oranssinväriseksi, siirappimaiseksi viskoosiliuokseksi, joka puristetaan kultaplatinasuulakkeen pienten reikien läpi kehruuhappoon. Tällöin viskoosiliuoksen selluloosa saostuu ohuiksi säleiksi. Viskoosikuitujen valmistukseen sisältyvät merserointi, esikypsytys, rikitys ja liuotus, jälkikypsytys, kehruu ja jälkikäsittely. Sen valmistusprosessi menee visuaalissti seuraavanlaisesti:


Viskoosikuidun valmistus 
(Lähde: Kpedu prosessitekniikka ja linkki selkeämpään kuvaan Viskoosikuidun_valmistus.jpg )

Tässä edellä kuvatussa valmistusprosessissa merserointi tarkoittaa sitä, että selluloosa käsitellään tietynlaisella liuoksella, jolloin syntyy alkaliselluloosaa, Esikypsytyksessä alkaliselluloosa reagoi ilman hapen kanssa, jolloin molekyyliketjuja katkeilee eli keskimääräinen molekyyliketjujen pituus pienenee. Esikypsytyksen ajalla ja lämpötilalla säädetään viskoosin viskositeetti (eli kitka). Rikitys ja liotus tarkoittaa sitä, että esikypsytetty alkaliselluloosa reagoi rikkihiilen kanssa, ja tuloksena syntyy selluloosaksantaattia, joka liuotetaan tiettyyn seokseen. Syntynyttä oranssinväristä liuosta sanotaan viskoosiksi. Jälkikypsytyksessä viskoosin annetaan seistä tietyssä lämpotilassa tietyn ajan. Tässä yhteydessä viskoosi suodatetaan 2-3 kertaa, jotta liukenemattomat selluloosakuidut, roskat yms. saataisiin erotetuksi. Viskoosin sisältämät ilma- ja kaasukuplat poistetaan vakuumin avulla. Viskoosi on siirapin jäykkyistä nestettä, joka tavallisesti sisältää 5 - 7 % lipeää ja 7-10 % selluloosaa. Kehruussa viskoosi pumpataan annostelupumpuilla reiällisiin kehruusuulakkeisiin, jotka ovat upotettu tietynlaiseen ja tietynlämpöiseen kehruuliokseen. Suulakerei'istä kehruuhauteeseen virtaavat nestesäikeet hyytyvät välittömästi kuiduiksi, joita jatkuvasti vedetään ylös kehruuhauteesta. Kuiduista muodostunutta köyttä venytetään vielä kahden eri nopeudella pyörivän pyörän välillä, jotta kuitujen lujuutta saataisiin lisätyksi. Lopuksi kuituköysi leikataan halutun mittaisiksi pätkiksi. Jälkikäsittely tarkoittaa sitä, että viskoosikuidut pestään, valkaistaan ja avivoidaan. Viskoosikatkokuitujen valmistuksessa katkotuista kuiduista muodostetaan liikkuvalle viiralle kuitumatto, jonka läpi pesuliuokset virtaavat. Jälkikäsittelyyn kuuluu vesipesujen lisäksi rikinpoisto-, valkaisu-, hapotus- ja avivointi(eli "voitelu")pesut. 


Synteettiset kuidut

Synteettinen kuitu ihmisen kehittämää ja kemiallis-fysikaalisin menetelmin valmistamaa kuitua, joka pyrkii jäljittelemään luonnonkuituja tai olemaan ominaisuuksiltaan niitä jossain suhteessa parempaaPunomo.fi -sivuston tietopankin  mukaan nykyisten kuitujen ominaisuudet ovat oleellisesti paremmat ja miellyttävämmät kuin entisaikojen synteettisten kuitujen. Synteettisten tekokuitujen kaupallinen valmistus alkoi 1940-luvulla ja siitä lähtien synteettisten kuitujen osuus maailman kuitutuotannosta on koko ajan kasvanut ja kasvaa edelleen. 

Yleisimpiä kuituja ovat polyesteri, polyamidi, akryyli ja elastaani. Synteettisten kuitujen valmistuksen lähtöaineina ovat yleensä öljy, kivihiili, ilma ja vesi. Näistä samoista raaka-ainesta saavat alkunsa myös erilaiset muovituotteet. 

Synteettiset kuidut ovat siis synteettisistä polymeereistä kuiva-, märkä- tai sulatekehruumenetelmällä valmistettuja kuituja. Ensimmäinen suurina määrinä valmistettujen tekokuitujen ryhmä oli polyamidikuidut (nailon, perlon), joita alettiin käyttää silkin asemesta naisten sukkien ja alusvaatteiden raaka-aineina. Muita synteettisiä kuituja ovat mm. polyesterikuidut (terylene, crimpelene, trevira, dackron), polyakryylikuidut (dralon, orlon, courtelle), polyvinyylikloridikuidut (dynel) sekä polytetrafluorieteenikuitu (teflon). Jäljempänä esitellään synteettisten kuitujen kauppanimiä.

Wikipedia tiivistää edellisen kappaleen tietojen lisäksi kehruumenetelmät seuraavanlaisesti: 

Märkäkehruu on perinteisin menetelmä, jota käytetään myös luonnonkuitujen kuten pellavan kehruussa. Märkäkehruussa polymeerit liuotetaan eri kemikaaleja käyttäen puolijuoksevaksi massaksi eli kehruuliuokseksi, joka suulakepuristetaan nestemäiseen kovetinaineeseen. Näin saadut kiinteät kuidut kuivataan, vedetään, venytetään ja kelataan rullauslaitteen avulla rullaksi. Märkäkehruumenetelmällä valmistetaan muun muassa aramideja, elastaania, kuproa ja raionia. Menetelmä on varsin hidas, kuitua syntyy alle 150 metriä minuutissa.

(Märkäkehruulla valmistetaan mm viskoosi, modaali ja kupro, akryyli ja modakryyli, klorokuitu, elastimeerejä, florokuitu)


Kuivakehruussa selluloosa liuotetaan helposti haihtuvaan liuottimeen ja suulakepuristetut kuidut kovetetaan haihduttamalla liuotin pois kuuman ilman tai muun kaasuvirtauksen avulla. Näin valmistetaan muun muassa asetaatti- ja akryylikuituja. Kuivakehruun nopeus on noin 1 000 metriä minuutissa.

(Kuivakehruulla valmistetaan mm. akryyli, modakryyli, elastomeeri, asetaatti, aramidi)


Sulakehruu on menetelmä, jossa kiinteät lähtöaineet sulatetaan lämmössä massaksi, joka voidaan puristaa suulakkeen läpi kuiduiksi. Kuidut kovettuvat jäähtyessään viileässä ilmassa. Sulakehruu on tekokuitujen tärkein ja tehokkain kehruumenetelmä, jolla tuotetaan muun muassa nailonkuituja jopa 6 000 metrin minuuttinopeudella.

(Sulakehruulla valmistetaan mm polyesteri, polyamidi, polypropeeni, polyeteeni)


Sähkökehruun eli sähköstaattisen kuidutuksen avulla tuotetaan hyvin ohuita (halkaisijaltaan 10 nm – 10 µm) mikrokuituja. Polymeeriliuokseen tai -sulaan kohdistetaan voimakas sähkövaraus, joka voittaa nesteen pintajännityksen ja vetää massasta ohuita säikeitä. Ne jäähtyvät ja kovettuvat ilmassa ja käsitellään edelleen muiden kehruumenetelmien tapaan.


Synteettisten kuitujen valmistusprosessit ovat suljettuja prosesseja, joiden aiheuttamat haitat ovat helpommin hallittavissa kehittämällä uusia teknologisia ratkaisuja. Suurimmat ongelmat aiheutuvat erilaisista päästöistä ja suuresta energian kulutuksesta. Tuotteen koko elinkaarta arvioitaessa voidaan kiinnittää huomio varsinaisen kuitutuotannon lisäksi myös öljyn pumppaamisesta, kuljettamisesta, vuodoista ja jalostamisesta aiheutuviin ongelmiin. Maailman tekstiilitarpeen tyydyttämisessä synteettiset kuidut ovat kuitenkin tärkeitä. On helppo laskea, että jos ne olisi korvattava vaikkapa puuvillalla, se vaatisi puuvillaviljelyalojen kaksinkertaistamista. Useisiin teknisiin sovelluksiin synteettiset kuidut ovat tällä hetkellä paras ajateltavissa oleva vaihtoehto. Vaatetusalalla ne ovat monissa tuotteissa korvaamattomia.


Synteettiset kuidut ovat kevyitä ja kestäviä. Kuidut voidaan lämmön avulla muotoilla, esim. kihartaa, ja niistä valmistetuille tuotteille voidaan antaa pysyvät laskokset (housujen prässit, pliseeraus). Kosteudenimukyvyn puuttuessa kuidut sähköistyvät ja keräävät likaa sekä nyppyyntyvät helposti. Samasta syystä johtuen synteettisistä kuiduista valmistetut tuotteet tuntuvat ihoa vasten lämpimällä hiostavilta ja kylmällä kalseilta. Synteettiset kuidut on helppo pestä ja ne kuivuvat nopeasti, koska ne imevät itseensä huonosti vettä. Huonoja ominaisuuksia pyritään eliminoimaan sekoittamalla synteettisiin kuituihin luonnonkuituja ja kehittämällä valmistus- ja viimeistelymenetelmiä. 

Synteettisille kuiduille on paljon erilaisia kauppanimiä ja niillä kullakin on hyviä (ja huonoja) ominaisuuksia:


Polyesteri
Crimplene, Dacron, Diolen, Hollofil, Quallofil, Tergal, Terylene, Tetoron, Trevira.
Raaka-aine: mineraaliöljy.

Käyttökohteina polyesterille ovat (usein sekoitteena luonnonkuitujen kanssa, koska se parantaa niiden ominaisuuksia): ulkoilu- ja urheiluvaatteet, muut vaatetuskankaat, ompelulangat, tekoturkikset, sisustuskankaat, tekniset sovellukset.


Aktiivikäyttöön tarkoitettu 100% polyesteripaita. (Lähde: sf-caravankaakkoishame.fi)


Polyesterin hyviä ominaisuuksia ovat lujuus, elastisuus, hankauksenkesto. Polyesteri rypistyy vähemmän kuin muunto- ja luonnonkuidut ja se oikenee hyvin. Polyesteri voi kuitenkin nyppyyntyä herkästi. Polyesterituotteilla on lisäksi hyvä auringonvalon- lämmön- ja säänkesto sekä hyvät pesuominaisuudet: muoto pysyy, vaate siliää helposti ja kuivuu nopeasti eli sillä on heikko kosteudenimukyky. Jotkut tuotteet ovat jopa silittämättä siistejä ja sileitä.



Polyesterituotteiden pesuohje. (Lähde: Elina Kähkönen)


Polyamidi eli Nailon
Antron, Bri-Nylon, Enkalon, Meryl, Nylon, Perlon, Qiana, Rilsan, Skylab, Tactel, Terital Zero.
Raaka-aine: öljyteollisuuden raaka-aineet.

Polyamidituotteiden hyviä ominaisuuksia ovat lujuus ja kulutuksen kesto. Ne ovat myös kevyitä, joustavia ja elastisia ja niitä on helppo värjätä. Käyttökohteina mm. sukkahousut, vaatetuskankaat, neulelangat, matot, köydet yms.



Lasten talvitakki, 100% polyamidia. (Lähde: hintaseuranta.fi)


Tuotteilla on hyvät pesuominaisuudet: muoto pysyy ja vaate kuivuu nopeasti. Huonoja ominaisuuksia ovat pieni kosteudenimukyky, sähköistyminen ja taipumus nyppyyntyä. Polyamidi kestää huonosti auringonvaloa. Polyamidi ei rypisty helposti, mutta liian korkeissa lämpötiloissa siihen saattaa jäädä pysyviä ryppyjä.


Polyamidituotteiden pesuohje. (Lähde: Elina Kähkönen)


Akryyli
Acrilan, Cashmilon, Courtelle, Crylor, Dralon, Exlan, Orlon, Vonnel.
Raaka-aine: akryylinitriitti.

Akryylin etuina pidetään kuohkeutta, lämpöä, keveyttä ja miellyttävää villamaista tuntua. Sillä on hyvä UV-valon kesto. Akryylilla on taipumus nyppyyntyä ja sähköistyä. Nyppyyntymistä voi ehkäistä säännöllisellä, hellävaraisella pesulla ja silityksellä.

Akryylituotteiden pesuohje. (lähde: Elina Kähkönen)


Käyttökohteina sellaisenaan tai villan ja puuvillan sekoitteina neulevaatteissa, sisustuskankaat, teltta- ja purjekankaat ym. ulkoilmatekstiilit.

Kommandopipo 100% akryyliä. (Lähde: milgear.fi)

Kaulahuivit. 50% villaa / 50% akryyliä. (Lähde: oceanspirit.fi)



Elastaani
Dorlastan, Lycra, Spanzelle.
Raaka-aine: ”polyuretaani”.


Elastaanin tärkein ominaisuus on joustavuus. Elastaania ei käytetä koskaan yksinään vaan se yhdistetään aina muihin kuituihin. Jo parin prosentin lisäys antaa tuotteelle joustavuuden. Elastaani tosin haurastuu/veltostuu hien, suola- ja klooriveden vaikutuksesta nopeasti. Vaatteet rypistyvät elastaanin ansiosta vähemmän ja istuvat paremmin. Vaikka kangas joustaa, se ei veny muodottomaksi. Käyttökohteina ovat mm. sekoitteina uimapukuihin, trikoo- ja alusvaatteisiin, sukkiin ym. joustavuutta vaativiin tuotteisiin.



Uimapuku jonka materiaaleina 73% polyamidi, 27% elastaani. (Lähde: fashfi.com)


Elastaania sisältävät vaatteet pestään yleensä vaatteen muiden materiaalien mukaan. Silityksessä tulee muistaa matala lämpötila.



Elastaania saa silittää vain matalalla lämpötilalla. (Lähde: Elina Kähkönen)



Mikrokuidut

Amk.fi -sivustolla kerrotaan että mikrokuidut ovat hyvin ohuita tekokuituja, ohuempia kuin 1 dtex. Viime vuosina on kehitetty ultra fine mikrokuituja, jotka ovat alle 0,3 dtex. Mikrokuituja on valmistettu ainakin viskoosista, modaalista, polyamidista, polyesteristä, polyakryylistä ja polypropeenista. Tuotteet ovat ohuita ja keveitä. Kudotut materiaalit ovat tiiviitä, vettä- ja tuultapitäviä mutta hengittäviä. Mikrokuitutuotteissa on entistä enemmän ilmatiloja kuitujen välissä jonka vuoksi lämmöneristävyys paranee. Kuitupintaa on enemmän kuin normaaleissa tekokuitumateriaaleissa. Synteettinen materiaali sitoo kosteutta kuitupintoihin entistä enemmän. 

Mikrokuituja käytetään mm. ulkoilu-/urheiluvaatteisiin, hiihtoasuihin, makuupusseihin ja telttoihin kudottuina kankaina. Mikrokuituneuloksia käytetään mm. alusasujen valmistuksessa. Neulos on ohutta, kevyttä, mukavan tuntuista iholla. Lisäksi mikrokuitua käytetään myös mm. siivousliinoissa. Fjallraven.fi -sivustolla pohditaan untuvan ja tekokuidun (polyesterimikrokuidun) käyttöä makuupusseissa täytteenä. 


Mikrokuituliina ikkunoiden pesemiseen. (Lähde: motonet.fi)


Mikrokuitujen kauppanimiä ovat mm

Polyesteri: Diolen Micro, Trevira Finesse, Micronesse 
Polyamidi: Meryl Micro, Tactel Micro 
Modaali: Lenzing Modal Micro


Kuituja muokataan ja yhdistellään, jotta vaatteisiin saataisiin paremmat ominaisuudet. Helsinki.fi -nimisellä sivustolta  löytyy esitys vaatteiden toimivuudesta ja teknisestä vaatetutkimuksesta. Sieltä käy ilmi että teksturoinnilla voidaan muuttaa tekokuitujen muoto pysyvästi suorasta kiharaksi ja tällä tavoin nostaa kuitujen lämmöneristävyyttä. Ammattina vaate -oppikirjasta löytyy muitakin hyötyjä, joita teksturoinnilla voi saada: huokoisuus, ilmavuus, parempi venyvyys ja elastisuus, himmeämpi pinta, parempi ilman- ja kosteudenläpäisykyky sekä miellyttävä ja pehmeä tuntu.

Teksturointia voidaan tehdä valekierre-, ilmateksturointi eli puhallus-, puristuskammio- ja neulontamenetelmillä. Teksturointimenetelmistä riippumatta teksturoidut langat voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

(HE-langat) joustolangat: erittäin joustavia teksturoituja lankoja, joiden venymä on 150-300%. 
Teksturoidut langat, joiden elastisuus on alhaisempi ja venyvyys 35-45%.
Ilmateksturoidut langat: erittäin pöyheitä kiharaisia lankoja, joiden venyvyys ja elastisuus ovat vähäisiä tai keskinkertaisia.
Pöyhölangat (HB-lanka): päinvastoin kuin teksturoidut langat, pöyhölangat ovat katkokehrättyjä lankoja, jotka ovat erittäin huokoisia. Ne ovat normaalisti akryyliä. Langassa on eri tavoin kutistuvia kuituja. Langan viimeistyksen yhteydessä tapahtuvassa lämpökäsittelyssä kuidut kutistuvat eri tavoin ja syntyy pöyhölankaa. 

Nitä lankoja käytetään sukkien ja sukkahousujen, uima- ja urheilupukujen, päällysvaatteiden, alusvaatteiden, kokolattiamattojen ja elastisten kankaiden ylisyrjäys- ja ompelulankoina. 

Sekä Modelian-, että amk.fi -sivustolla kerrotaan kuitusekoituksista. Kuitusekoituksia on alettu käyttää synteettisten kuitujen markkinoille tulon jälkeen. Niitä sekoitetaan keskenään tekstiilien käyttöominaisuuksien parantamiseksi. Toisen kuidun hyvät ominaisuudet korvaavat toisen kuidun huonot ominaisuudet ja päinvastoin. Sekoittamalla erilaisia kuituja keskenään voidaan niiden hyviä puolia myös hyödyntää tehokkaasti. Kuitusekoituksia käytetään mm. lisäämään tekstiilituotteen lujuutta ja kulutuksen kestoa, esim. villaan lisätään polyamidia tai polyesteriä. Tekstiilistä saadaan pehmeämpi ja sileämpi lisäämällä puuvillaan viskoosia tai modaalia. Käyttö- ja hoito-ominaisuuksia kuten oikenevuutta, siliävyyttä, mittapysyvyyttä, muotopysyvyyttä voidaan parantaa lisäämällä luonnonkuituihin synteettistä kuitua. Tuotteen hintaa voidaan alentaa lisäämällä kalliiseen luonnonkuituun halvempaa synteettistä kuitua. Lisäksi sekottamalla kuituja saadaan kuosiltaan vaihtelevia ja moni-ilmeisiä kankaita, parannetaan tekstiilin tuntua. 


----- 


Lähteet

Ammattina vaate -oppikirja




15.9.2014

Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon

Kun toimii tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaisena, on materiaalituntemus perusedellytys. Vaatetta suunnitellessa on tiedettävä, mihin tarkoitukseen vaate tulee ja minkälaiset tekstiilimateriaalit tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuvat. Sama pätee tietysti myös esimerkiksi jalkineisiin. Esimerkiksi urheilijoille suunnatuiden vaatteiden valmistuksessa otetaan esimerksiksi huomioon tekstiilin tekniset ominaisuudet, joita eri urheilulajeissa voidaan tarvita. Nämä vaatteet myös testataan urheilijoilla toimivuuden varmistamiseksi, ennenkuin ne menevät kuluttajille myyntiin.

Ammattilaisen tulee siis tuntea tekstiilimateriaalit ja kullekin soveltuvat käyttötarkoitukset. Suunnittelijoilla sekä liikkeiden tuotepäälliköillä ja sisäänostajilla on materiaalituntemuksessa hyvin tärkeät roolit. Heillä on suuri vastuu laadun luomisessa, koska kuluttaja itse ei välttämättä tiedä materiaaleista paljoakaan. Tietenkin on muitakin, joilla materiaalituntemus on hyvä olla hallussa. Myyjien tulisi voida kertoa kuluttajille materiaaleista ja esimerkiksi niiden hoidosta. Markkinoijat puolestaan tuovat mainonnalla tuotteita ja materiaaleja esille, joten tätä kautta heidänkin tulisi olla tietoinen materiaaleista. Heillä tosin materiaalituntemus ei ole niin suuressa roolissa kuin suunnittelijoilla, jotka kehittelevät uusia tuotteita tai materiaalien kierrätysmahdollisuuksia. Tietenkin näiden lisäksi myös ompelijoiden tulee olla perillä materiaaleista.

Materiaalit jaetaan Fintexin kuituoppaan mukaan teko- ja luonnonkuituihin. Tekokuituihin kuuluu synteettiset kuidut, epäorgaaniset kuidut ja muuntokuidut. Luonnonkuituihin puolestaan kuuluvat eläinkuidut, kasvikuidut ja mineraalikuidut.



Finatexin kuitujaottelupuu (Kuva: Finatex)


Kuidut jaotellaan siis teko- ja luonnonkuituihin, kuten aiemmin jo mainittiin. Tekokuidut nimensä mukaisesti tehdään hyödyntämällä erilaisia kemiallisia prosesseja. Luonnonkuituja saadaan myöskin nimensä mukaisesti luonnosta; kasveista, eläimien turkeista ja mineraalista. Viimeksi mainittu viittaa asbestiin, joka on yleisnimitys kuitumaiselle silikaattimineraalille. Myös silkki, joka kehrätään silkkiperhosten toukkakoteloista, on poikkeus siinä mielessä, ettei tässä ole kyseessä eläimen karva. 


    Teko- ja luonnonkuidut (Kuva: Itsetehty listaus)

Tekokuituihin kuuluvissa muuntokuiduissakin on luontoperäisiä aineita. Selluloosa ja selluloosa-asetaatti valmistetaan puuselluloosasta tai puuvillajätteestä. Teollinen kemiallinen prosessi kuitenkin asettaa ne tekokuitujen joukkoon. Synteettiset kuidut puolestaan syntyvät muun muassa öljyteollisuuden sivutuotteista ja mineraaliöljyistä. Jokainen tekokuituryhmä tuotetaan osin erilaisista aineksista ja erilaisin menetelmin.

Eri ryhmiin kuuluvia kuituja käytetään niin vaatteiden kuin muidenkin tekstiilien valmistamiseen. Lisäksi niistä voidaan tehdä vaikka kanootteja (pellava), turvallisuutta lisääviä tekstiilejä, kuten työvaatteita (puuvilla) tai köysiä (manilla).

Modelia-fi -sivustolla esitellään kuituja melko yksityiskohtaisesti. Sivustolla kerrotaan kunkin kuidun ominaisuuksia, käyttötapoja ja hoito-ohjeita. Ensin käsitellään luonnonkuituja. Puuvilla on maailman tunnetuin ja eniten tuotettu tekstiilikuitu. Sitä on käytetty kankaana jo tuhansia vuosia. Puuvillakuidut ovat puuvillakasvin siemenkarvoja. Pellavakuitua saadaan pellavakasvin varresta ja se on ns. runkokuitu. Pellavaa pidetään vanhimpana tekstiilikasvina. Pellava ja monet muut runkokuidut ovat siis vuosituhansia kuuluneet vaatetus-, kodin- ja teknisten tekstiilien (purjeet, köydet, verkot) raaka-aineisiin. Eläinten villaa ja karvoja sekä tiettyjen hyönteisten valmistamia lankoja nimitetään eläinkuiduiksi ja ne ovat pääasiassa proteiinia. Villalla tarkoitetaan ainoastaan lampaasta saatavia kuituja. Lähes kaikki tekstiiliraaka-aineena käytetty silkki saadaan jalostetun silkki- eli mulperiperhosen toukan koteloista. Lisää luonnonkuiduista voi käydä lukemassa täältä.



Luonnonkuitu. (Kuva: google)


Samaisella Modelia-fi -sivustolla tarkastellaan myös tekokuituja, joista tiedetään muun muassa se, että esimerkiksi viskoosi- ja modaalikuituja käytetään paljon yhdessä muiden kuitujen kanssa. Puuvillaan sekoitettuna modaali lisää neuletuotteen pehmeyden tuntua. Asetaattia puolestaan käytetään paljon vuorimateriaalina, koska sen kosteudenimukyky on luonnonkuitujen veroinen ja sillä on lisäksi silkkimäisen himmeä kiilto. Vuorikankaathan yleensä ovat himmeän kiiltäviä. Polyesteri taas on puuvillan rinnalla erittäin suosittu ja tuotettu tekstiilikuitu. Polyesterin hyviä ominaisuuksia ovat lujuus, elastisuus ja hankauksenkesto. Akryyli muistuttaa villaa sekä rakenteeltaan että tunnultaan. Sitä käytetään paljon neuleissa joko yksinään tai sekoitteena. Akryylin etuina pidetään kuohkeutta, keveyttä ja miellyttävää villamaista tuntua. Elastaanin tunnetuin kauppanimi on lycra. Sen tärkein ominaisuus on joustavuus. Elastaania ei käytetä koskaan yksinään vaan se yhdistetään aina muihin kuituihin. Tyypillisiä elastaania sisältäviä tuotteita ovat mm. uimapuvut ja alusvaatteet. Lisää asiaa tekokuiduista voi käydä lukemassa täältä



Polyesterilankoja. (Kuva: google)


Luonnonkuiduilla on määrätyt ominaisuudet, mutta tekokuitujen ominaisuuksia voidaan muovata. Tekokuiduilla voidaan korvata rajallisia luonnonkuituvaroja ja parantaa luonnonkuitujen huonoja ominaisuuksia. Uuden teknologian ansiosta niiden ympäristöä kuormittava vaikutus vähenee jatkuvasti. Esimerkiksi villasta saa lämpimiä vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä, eikä vähiten siksi että ne imevät kosteutta tuntumatta kuitenkaan märiltä. Jos villaan sekoitetaan muita tekstiilimateriaaleja, kuten tekokuitua (esimerkisi polyamidia), voidaan saadä lämmön lisäksi vaikkapa lisää kestävyyttää ja tällä tavoin lisää käyttöikää. Nykyään vaatteiden ja tekstiilien ekologisuus on tapetilla. Kuitutietoutta kartuttaessa vastaan tuli artikkeli jossa käsiteltiin tekokuidun ja luonnonkuitujen ekologisuutta. Luonnonkuitua yleensä pidetään ekologisempana vaihtoehtona, mutta näin yksiselitteinen tämä asia ei kuitenkaan ole. Tekokuitujen valmistus voikin olla ekologisempaa kuin luonnonkuitujen valmistaminen. Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Kun suunnittelija kehittää uusia tuotteita, tulee hänen ottaa huomioon tuotteen (tässä tapauksessa vaatteen) käyttötarkoitus. Vaate voi tulla urheilukäyttöön, jolloin on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi urheilijan hikoiluun ja kankaan joustavuuteen ja miellyttävyyteen liikkeessä. Juhlavaatteen ei välttämättä tarvitse olla kestävä, vaan sen sijaan panostetaan ulkonäköön ja hyödynnetään kauniita kankaita. Arkivaatteiden puolestaan tulee olla kulutusta kestäviä, etenkin lapsilla. Myös helppohoitoisuus pitää ottaa huomioon arkivaatteita mietittäessä. Myös Suomen (tai minkä maan tahansa) sääolosuhteet lisäävät oman haasteensa vaatteiden suunnitteluun. Tekstiilin tulee olla tarvittaessa vedenpitävä, mutta kuitenkin miellyttävän tuntuinen. Nämä kaikki vaatteisiin kohdistuvat suunnittelut ja niihin liittyvät haasteet pätevät myös muihin tarkoituksiin (laukkuihin, sisustustekstiilieihin niin sisällä kuin ulkonakin, sohviin tai vaikkapa autoihin) käytettäviin tekstiileihin.



Vuodenajat tuovat haastetta suunnittelijoille.
(Kuva: Google/Suomen luonto)


Funktionaalisista vaatteista ensimmäisenä mieleen tulee urheiluvaatteet. Itse en "kunnollisia" urheiluvaatteita montaakaan omista, joten teknisten ominaisuuksien kirjo on minulle melko tuntematon. Yleensä kuntoillessa tulee käytettyä jotain "ei-niin-hyviä" t-paitoja ja housuja. Olisi hienoa, jos löytyisi a)miellyttävän tuntuinen, b)hikoilun aiheuttaman kosteuden poistava (ilman viluntunnetta), c)silmää miellyttävän ja d)laihdutusta kuntoillessa (ja miksei muutenkin) edistävä vaate. Todennäköisesti kolme ensimmäistä ominaisuutta löytyykin useasta urheiluvaatteesta, mutta viimeisin ominaisuus taitaa olla vain toiveajattelua. Oikotietä upeaan kroppaan ei taida olla. Jos näin kuitenkin urheiluvaatteen muodossa olisi, myyntimenestys olisi mitä luultavammin taattu.

Jos harrastaa jotain, mitä tehdään metsässä (marjastus, juoksu, suunnistus, geokätköily...), olisi todella hienoa jos olisi vaatteita, jotka karkottaisivat jollain tavalla kaikki metsän hyönteiset pois läheltä. Ei tarvitsisi enää pelätä hyönteistenpistoja tai punkkien puremia. Olisi aivan uudenlainen vapaus liikkua ja nauttia luonnosta. Mutta jos mietitään, miten nykyisillä menetelmillä, esimerkiksi OFF:lla karkotetaan hyttysiä, minkälainen vaatteesta voisi tulla? Pitäisikö sen olla OFF:n ja/tai jonkin muun karkotteen hajuinen? Entä mitä mahdolliset (=todennäköiset) erilaiset vaatteen valmistuksessa käytettävät kemikaalit tekisivät ihmisen terveydelle? Ihminen kuitenkin on vaatetta lähimpänä, hyönteiset puolestaan pääsevät vaikutuspiiristä pois. Mikäli tähän "ötökkäongelmaan" löytyisi ihmisille turvallinen, todella toimiva vaate/tekstiili, olisi allekirjoittanut ensimmäisenä jonossa sitä ostamassa.


Lähteet:

Finatexin kuitu-opas. http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/
Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon. Artikkeli Modin-lehdessä 1/2010 s.10-14
Modelian hoito-opas, tekokuidut. http://www.modelia.fi/hoito-ohjeet/3tekokui.htm
Modelian hoito-opas, luonnonkuidut. http://www.modelia.fi/hoito-ohjeet/2luonkui.htm
Tekokuitu vs. luonnonkuitu -artikkeli Vihreät vaatteet -sivustolla http://www.vihreatvaatteet.com/tekokuitu-vs-luonnonkuitu/
Wikipedia. Luonnonkuidut. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonkuidut

Kuvat:

Google
Suomen luonto. http://www.suomenluonto.fi/kuvakilpailu/kuvat/vuodenajat/
Finatexin kuitupuu. http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/