Rullalla: Muotimuistoja

Saimme opiskeluryhmämme kanssa tilaisuuden vierailla Desingmuseossa Helsingissä. Siellä oli yhtenä näyttelynä "Suomimuodin antoogia", johon on kerätty valikoima muodin ja muotiteollisuuden ilmiöitä 50-luvulta tähän päivään.

Desingmuseo. (Lähde: desingmuseum.fi)

Näyttelyssä nähtiin erilaisten suomalaisten suunnittelijoiden ja tuotemerkkien kautta, millä tavalla suomalaisen yhteiskunnan ilmiöt ja olosuhteet ovat manifestoituneet muodissa ─ sodan jälkeinen mielenmaisema, pitkään kestävä talvi, tasa-arvo, Neuvostoliiton läheisyys, nousukausi, teknologinen insinööriajattelu tai millennium. Näyttely esitteli teemoja monipuolisesti vaatteiden, valokuvien, videotallenteiden sekä arkistomateriaalien avulla.

Tähän museovierailuun liittyen saimme tehtäveksemme muistella omia muotijuttuja joko aiemmilta vuosikymmeniltä tai tänä päivänä. Tai sekä että. Viime lukuvuonna pohdimme erään tehtävän kautta trendien syntymistä, joka liittyy vahvasti tähän aihealueeseen yleisellä kannalla.

En ole koskaan kokenut olevani mitenkään erityisen muodikas, ainakaan missään tapauksessa en ole edelläkävijä. Päinvastoin, yleensä käy niin, että poimin omaa silmää miellyttäviä muotijuttuja viiveellä omaan pukeutumiseeni. Tosin nykyisin (varmastikin koulun ansiosta) seuraan aktiivisemmin muotiasioita ja saatan jopa aiempaa nopeammin joitain juttuja poimia mukaan omaan tyyliini. Mutta siitäkin huolimatta, pidän itseäni muodin osalta melko tavan tallaajana.

Tykkään rennosta tyylistä ja vaatteiden(kin) rokahtava meininki lämmittää sydäntä. Niitit, tyylikkäät pääkallot, sulat, kellotaulut, erilaiset eläimet ja tähdet (esimerkiksi) ovat kuvioista kestosuosikkeja, tosin harkiten käytettynä. Lempivärejäni ovat muun muassa musta, turkoosi, sininen, vihreä ja harmaa. Keltaisia vaatteita en taida omistaa ainuttakaan.

Pikkutyttönä minulla on usein ollut joidenkin kuvien mukaan käytössä farkkuhaalarit ja punainen pusero. Ala-asteelta (menin ensimmäiselle luokalle vuonna 1991) muistan alaluokilta punasävyisen Minni -puseron, jota käytin paljon. Yhdeksänkymmentäluvulta (ala- ja yläasteajoilta) muistan omasta käytöstäni esimerkiksi raitaverkkarit, punaisen anorakin, eri väriset ruutupaidat, Leviksen farkut (olin erilainen nuori siinä mielessä että minulla muistaakseni oli 510 -farkut, eikä 501 -mallit), adidaksen t-paidat, Marimekon raitapaidat jossain määrin oikeastaan kautta aikojen, mustan farkkutakin, Niken air -lenkkarit ja NHL -lippikset (tämä oli ala-asteen heiniä). Suosikkijoukkueeni oli Pittsburgh Penguins, en tosin enää muista että miksi juuri se... Tiedättekö muuten mistä tunnisti aidon NHL -lippiksen? Se kerrotaan Token tyylinurkassa.

Punainen anorakki. (Kuvan lähde: ebay)

Adidaksen t-paita. (Kuvan lähde: Huutokuva.net)

Marimekon raitapaita. (Kuvan lähde: Huuto.net)

Oranssisävyinen ruutupaita. (Kuvan lähde: etsy.com)

Kaksraitaverkkarit. (Kuvan lähde: is12snstatic.fi)

Niken air -lenkkarit. (Kuvan lähde: Huuto.net)

Musta farkkutakki. (Kuvan lähde: wanelo.com)

510 Levikset (Kuvan lähde: liquorstoreclothing.com)

Tuossa oli muutamia muotimuistoja vuosituhannen vaihteen tuntumasta. Nokian kumisaappaat ovat muuten olleet aina menossa mukana, minulta löytyy niin Kontiot kuin Haitkin. Ja kuten aiemmin jo mainitsin, Marimekon raitapaidat ovat olleet lähes aina jossain määrin edustettuna vaatekaapissani. Tästä kiitos omalle äidille, joka tykkää laadukkaista vaatteista ja on mieltynyt (muun muassa) tasaraitaan. Omistan siis joitain suomalaisvalmisteisia vaatteita, mutta pakko myöntää että enemmistö on halvempaa tuotantoa ulkomailta. Tosin mielelläni tuen/tukisin enemmän suomalaista työtä ja desingia, mutta valitettavasti hinta on kuitenkin usein sanellut sen, mitä on ostanut.

Vuosituhannen vaihteesta eteenpäin oma tyyli on kehittynyt ja vaihdellut omaan tahtiinsa. Viime vuonna aloitettaessa opiskelu, saimme tehtäväksemme esitellä jokin merkityksellinen vaate. Tämä paita on edelleen yksi suosikeistani, siinä yhdistyy monta miellyttävää piirrettä. Lainaan omaa tekstiä ko. paidasta: "Tässä t-paidassa yhdistyy monta minulle tärkeää juttua. Paitanahan se on hyvin simppeli malliltaan, mutta edustan printtikuva on SE JUTTU. Kuvassa on ikäänkuin keikkamainos, hahmot ovat ihmisen ja kissan yhdistelmiä, ne ovat pukeutuneet rokahtavasti ja porukan päällä olevassa (bändi)nimessä "The Kitties" on pieniä niittejä. Käyn itse keikoilla, rakastan kissoja (ja muita eläimiä, pois lukien ötökät, hämähäkit ja käärmeet) ja pidän niiteistä todella paljon. Rokahtava tyyli myös kolahtaa. Lisäkis väri, luonnonvalkoinen, on sellainen, että se sopii minulle."

Farkut, caprit, collarit, topit printillä ja ilman, rennot paidat, hupparit, nahkatakki (toki muitakin takkeja on) ja huivit ovat olleet viime aikoina aika perussettiä vaatekaapissa. Jaloista löytyy useimmiten tennarit. Joskus saatan käyttää hameita tai mekkojakin. Rentous ja (semi)rokahtavuus ovat ehkä niitä kaikista kuvaavimpia sanoja kun mietin vaatteitani. Ainakin omassa mielessäni kuvittelen näin.

Lopuksi vielä biisi vuosituhannen vaihteesta muistuttamaan niistä ajoista! Captain Jack oli kova!