Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon

Kun toimii tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaisena, on materiaalituntemus perusedellytys. Vaatetta suunnitellessa on tiedettävä, mihin tarkoitukseen vaate tulee ja minkälaiset tekstiilimateriaalit tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuvat. Sama pätee tietysti myös esimerkiksi jalkineisiin. Esimerkiksi urheilijoille suunnatuiden vaatteiden valmistuksessa otetaan esimerksiksi huomioon tekstiilin tekniset ominaisuudet, joita eri urheilulajeissa voidaan tarvita. Nämä vaatteet myös testataan urheilijoilla toimivuuden varmistamiseksi, ennenkuin ne menevät kuluttajille myyntiin.

Ammattilaisen tulee siis tuntea tekstiilimateriaalit ja kullekin soveltuvat käyttötarkoitukset. Suunnittelijoilla sekä liikkeiden tuotepäälliköillä ja sisäänostajilla on materiaalituntemuksessa hyvin tärkeät roolit. Heillä on suuri vastuu laadun luomisessa, koska kuluttaja itse ei välttämättä tiedä materiaaleista paljoakaan. Tietenkin on muitakin, joilla materiaalituntemus on hyvä olla hallussa. Myyjien tulisi voida kertoa kuluttajille materiaaleista ja esimerkiksi niiden hoidosta. Markkinoijat puolestaan tuovat mainonnalla tuotteita ja materiaaleja esille, joten tätä kautta heidänkin tulisi olla tietoinen materiaaleista. Heillä tosin materiaalituntemus ei ole niin suuressa roolissa kuin suunnittelijoilla, jotka kehittelevät uusia tuotteita tai materiaalien kierrätysmahdollisuuksia. Tietenkin näiden lisäksi myös ompelijoiden tulee olla perillä materiaaleista.

Materiaalit jaetaan Fintexin kuituoppaan mukaan teko- ja luonnonkuituihin. Tekokuituihin kuuluu synteettiset kuidut, epäorgaaniset kuidut ja muuntokuidut. Luonnonkuituihin puolestaan kuuluvat eläinkuidut, kasvikuidut ja mineraalikuidut.

Finatexin kuitujaottelupuu (Kuva: Finatex)

Kuidut jaotellaan siis teko- ja luonnonkuituihin, kuten aiemmin jo mainittiin. Tekokuidut nimensä mukaisesti tehdään hyödyntämällä erilaisia kemiallisia prosesseja. Luonnonkuituja saadaan myöskin nimensä mukaisesti luonnosta; kasveista, eläimien turkeista ja mineraalista. Viimeksi mainittu viittaa asbestiin, joka on yleisnimitys kuitumaiselle silikaattimineraalille. Myös silkki, joka kehrätään silkkiperhosten toukkakoteloista, on poikkeus siinä mielessä, ettei tässä ole kyseessä eläimen karva. 

Teko- ja luonnonkuidut (Kuva: Itsetehty listaus)

Tekokuituihin kuuluvissa muuntokuiduissakin on luontoperäisiä aineita. Selluloosa ja selluloosa-asetaatti valmistetaan puuselluloosasta tai puuvillajätteestä. Teollinen kemiallinen prosessi kuitenkin asettaa ne tekokuitujen joukkoon. Synteettiset kuidut puolestaan syntyvät muun muassa öljyteollisuuden sivutuotteista ja mineraaliöljyistä. Jokainen tekokuituryhmä tuotetaan osin erilaisista aineksista ja erilaisin menetelmin.

Eri ryhmiin kuuluvia kuituja käytetään niin vaatteiden kuin muidenkin tekstiilien valmistamiseen. Lisäksi niistä voidaan tehdä vaikka kanootteja (pellava), turvallisuutta lisääviä tekstiilejä, kuten työvaatteita (puuvilla) tai köysiä (manilla).

Modelia-fi -sivustolla esitellään kuituja melko yksityiskohtaisesti. Sivustolla kerrotaan kunkin kuidun ominaisuuksia, käyttötapoja ja hoito-ohjeita. Ensin käsitellään luonnonkuituja. Puuvilla on maailman tunnetuin ja eniten tuotettu tekstiilikuitu. Sitä on käytetty kankaana jo tuhansia vuosia. Puuvillakuidut ovat puuvillakasvin siemenkarvoja. Pellavakuitua saadaan pellavakasvin varresta ja se on ns. runkokuitu. Pellavaa pidetään vanhimpana tekstiilikasvina. Pellava ja monet muut runkokuidut ovat siis vuosituhansia kuuluneet vaatetus-, kodin- ja teknisten tekstiilien (purjeet, köydet, verkot) raaka-aineisiin. Eläinten villaa ja karvoja sekä tiettyjen hyönteisten valmistamia lankoja nimitetään eläinkuiduiksi ja ne ovat pääasiassa proteiinia. Villalla tarkoitetaan ainoastaan lampaasta saatavia kuituja. Lähes kaikki tekstiiliraaka-aineena käytetty silkki saadaan jalostetun silkki- eli mulperiperhosen toukan koteloista. Lisää luonnonkuiduista voi käydä lukemassa täältä.

Luonnonkuitu. (Kuva: google)

Samaisella Modelia-fi -sivustolla tarkastellaan myös tekokuituja, joista tiedetään muun muassa se, että esimerkiksi viskoosi- ja modaalikuituja käytetään paljon yhdessä muiden kuitujen kanssa. Puuvillaan sekoitettuna modaali lisää neuletuotteen pehmeyden tuntua. Asetaattia puolestaan käytetään paljon vuorimateriaalina, koska sen kosteudenimukyky on luonnonkuitujen veroinen ja sillä on lisäksi silkkimäisen himmeä kiilto. Vuorikankaathan yleensä ovat himmeän kiiltäviä. Polyesteri taas on puuvillan rinnalla erittäin suosittu ja tuotettu tekstiilikuitu. Polyesterin hyviä ominaisuuksia ovat lujuus, elastisuus ja hankauksenkesto. Akryyli muistuttaa villaa sekä rakenteeltaan että tunnultaan. Sitä käytetään paljon neuleissa joko yksinään tai sekoitteena. Akryylin etuina pidetään kuohkeutta, keveyttä ja miellyttävää villamaista tuntua. Elastaanin tunnetuin kauppanimi on lycra. Sen tärkein ominaisuus on joustavuus. Elastaania ei käytetä koskaan yksinään vaan se yhdistetään aina muihin kuituihin. Tyypillisiä elastaania sisältäviä tuotteita ovat mm. uimapuvut ja alusvaatteet. Lisää asiaa tekokuiduista voi käydä lukemassa täältä. 

Polyesterilankoja. (Kuva: google)

Luonnonkuiduilla on määrätyt ominaisuudet, mutta tekokuitujen ominaisuuksia voidaan muovata. Tekokuiduilla voidaan korvata rajallisia luonnonkuituvaroja ja parantaa luonnonkuitujen huonoja ominaisuuksia. Uuden teknologian ansiosta niiden ympäristöä kuormittava vaikutus vähenee jatkuvasti. Esimerkiksi villasta saa lämpimiä vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä, eikä vähiten siksi että ne imevät kosteutta tuntumatta kuitenkaan märiltä. Jos villaan sekoitetaan muita tekstiilimateriaaleja, kuten tekokuitua (esimerkisi polyamidia), voidaan saadä lämmön lisäksi vaikkapa lisää kestävyyttää ja tällä tavoin lisää käyttöikää. Nykyään vaatteiden ja tekstiilien ekologisuus on tapetilla. Kuitutietoutta kartuttaessa vastaan tuli artikkeli jossa käsiteltiin tekokuidun ja luonnonkuitujen ekologisuutta. Luonnonkuitua yleensä pidetään ekologisempana vaihtoehtona, mutta näin yksiselitteinen tämä asia ei kuitenkaan ole. Tekokuitujen valmistus voikin olla ekologisempaa kuin luonnonkuitujen valmistaminen. Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Kun suunnittelija kehittää uusia tuotteita, tulee hänen ottaa huomioon tuotteen (tässä tapauksessa vaatteen) käyttötarkoitus. Vaate voi tulla urheilukäyttöön, jolloin on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi urheilijan hikoiluun ja kankaan joustavuuteen ja miellyttävyyteen liikkeessä. Juhlavaatteen ei välttämättä tarvitse olla kestävä, vaan sen sijaan panostetaan ulkonäköön ja hyödynnetään kauniita kankaita. Arkivaatteiden puolestaan tulee olla kulutusta kestäviä, etenkin lapsilla. Myös helppohoitoisuus pitää ottaa huomioon arkivaatteita mietittäessä. Myös Suomen (tai minkä maan tahansa) sääolosuhteet lisäävät oman haasteensa vaatteiden suunnitteluun. Tekstiilin tulee olla tarvittaessa vedenpitävä, mutta kuitenkin miellyttävän tuntuinen. Nämä kaikki vaatteisiin kohdistuvat suunnittelut ja niihin liittyvät haasteet pätevät myös muihin tarkoituksiin (laukkuihin, sisustustekstiilieihin niin sisällä kuin ulkonakin, sohviin tai vaikkapa autoihin) käytettäviin tekstiileihin.

Vuodenajat tuovat haastetta suunnittelijoille.

(Kuva: Google/Suomen luonto)

Funktionaalisista vaatteista ensimmäisenä mieleen tulee urheiluvaatteet. Itse en "kunnollisia" urheiluvaatteita montaakaan omista, joten teknisten ominaisuuksien kirjo on minulle melko tuntematon. Yleensä kuntoillessa tulee käytettyä jotain "ei-niin-hyviä" t-paitoja ja housuja. Olisi hienoa, jos löytyisi a)miellyttävän tuntuinen, b)hikoilun aiheuttaman kosteuden poistava (ilman viluntunnetta), c)silmää miellyttävän ja d)laihdutusta kuntoillessa (ja miksei muutenkin) edistävä vaate. Todennäköisesti kolme ensimmäistä ominaisuutta löytyykin useasta urheiluvaatteesta, mutta viimeisin ominaisuus taitaa olla vain toiveajattelua. Oikotietä upeaan kroppaan ei taida olla. Jos näin kuitenkin urheiluvaatteen muodossa olisi, myyntimenestys olisi mitä luultavammin taattu.

Jos harrastaa jotain, mitä tehdään metsässä (marjastus, juoksu, suunnistus, geokätköily...), olisi todella hienoa jos olisi vaatteita, jotka karkottaisivat jollain tavalla kaikki metsän hyönteiset pois läheltä. Ei tarvitsisi enää pelätä hyönteistenpistoja tai punkkien puremia. Olisi aivan uudenlainen vapaus liikkua ja nauttia luonnosta. Mutta jos mietitään, miten nykyisillä menetelmillä, esimerkiksi OFF:lla karkotetaan hyttysiä, minkälainen vaatteesta voisi tulla? Pitäisikö sen olla OFF:n ja/tai jonkin muun karkotteen hajuinen? Entä mitä mahdolliset (=todennäköiset) erilaiset vaatteen valmistuksessa käytettävät kemikaalit tekisivät ihmisen terveydelle? Ihminen kuitenkin on vaatetta lähimpänä, hyönteiset puolestaan pääsevät vaikutuspiiristä pois. Mikäli tähän "ötökkäongelmaan" löytyisi ihmisille turvallinen, todella toimiva vaate/tekstiili, olisi allekirjoittanut ensimmäisenä jonossa sitä ostamassa.


Lähteet:

Finatexin kuitu-opas. http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/
Materiaaliosaaminen pohjustaa ammattitaidon. Artikkeli Modin-lehdessä 1/2010 s.10-14
Modelian hoito-opas, tekokuidut. http://www.modelia.fi/hoito-ohjeet/3tekokui.htm
Modelian hoito-opas, luonnonkuidut. http://www.modelia.fi/hoito-ohjeet/2luonkui.htm
Tekokuitu vs. luonnonkuitu -artikkeli Vihreät vaatteet -sivustolla http://www.vihreatvaatteet.com/tekokuitu-vs-luonnonkuitu/
Wikipedia. Luonnonkuidut. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonkuidut

Kuvat:

Google
Suomen luonto. http://www.suomenluonto.fi/kuvakilpailu/kuvat/vuodenajat/
Finatexin kuitupuu. http://www.finatexjulkaisut.fi/kuituopas/