27.3.2015

Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen -tutkintosuoritusta täydentävä tehtävä


Tein tutkintosuorituksenani vuorittoman puseron, jotka materiaaleina olivat kuviotrikoo, musta joustocollege ja ruskea keinonahka. Puseroon on käytetty kaksi mustaa metallihampaista vetoketjua lisätarvikkeina yksityiskohtia varten. Valmistin puseron työssäoppimispaikassani, Piitamaissa, joka sijaitsee Tuusulan Jokelassa. Työssäoppimisen kesto on 9.2.-2.4.2015, mutta varsinaisen näyttötutkintotilaisuuden ajanjakso suunnitteluineen ja valmistamisineen on 9.3.-27.3. Tuolloin 27. päivä on arviointitilaisuus. Valmistuksessa pystyin käyttämään Piitamain laitteita (ompelukoneet, silityskeskus, iso leikkuupöytä jne), jotka helpottivat huomattavasti työskentelyä.

Seuraavassa lyhyesti kaikista kolmesta päämateriaalista, joita näyttöpuserossani käytin:


Trikoo (ransk. tricot, kudontatyö) on koneellisesti tai käsin valmistettu tekstiilituote. Se muodostuu toisiinsa kiedotuista lankasilmukoista. Jos langat kulkevat tuotteessa pituussuunnassa, on kyseessä loimitrikoo. Jos langat kulkevat poikkisuunnassa, on kyseessä kudetrikoo. Trikoo poikkeaa muista tekstiilikudoksista siinä, että se valmistetaan käyttämällä vain yhtä lankajärjestelmää. Trikookudoksen sidontatapa saa aikaan joustavuutta ja huokoisuutta.


Vuorineulos eli College on paksu joustava neulos, jonka oikea puoli on sileä, ja nurja puoli karkea tai nukattu. Collegen pääraaka-aineena käytetään useimmiten puuvillaa, ja sitä käytetään urheilu- ja vapaa-ajanvaatteissa. College on melko helppo ommella, mutta ommeltaessa on varottava venyttämästä kangasta, jottei saumoista tulisi ’aaltoilevia’. Collegea voi ommella suoraan saumurilla.


Tekonahka on yleensä synteettistä materiaalia, joka muistuttaa nahkaa. Keinotekoiset nahat, jotka eivät ime kosteutta on yleensä valmistettu PVC- tai PVC-polyuretaani yhdistelmästä. Tekonahkaa käytetään taloudellisista, käytännöllisistä tai ideologisista syistä. Se on yleensä halvempaa kuin aito nahka, on usein helpompi säilyttää ja puhdistaa. Se on myös säänkestävää. Aitoa nahkaa voi joskus olla vaikea erottaa laadukkaasta tekonahasta. Tekonahan ominaisuudet, kuten kestävyys, hoitotarve ja tuntuma, voivat olla lähellä aitoa nahkaa.


Trikoo- ja collegekankaat ovat melko tuttuja ja yleisesti käytössä olevia kankaita. Toki niissäkin on omat haasteensa, mutta keskityn tässä täydentävässä tehtävässä kolmanteen käyttämääni materiaaliin. Käytin siis vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen -näyttötyössä myös LOFT -keinonahkaa. Se on 100 % polyesteria, eikä kestä minkäänlaista pesua tai silitystä. Kun valmistin puseroa ja käsittelin nahkakappaletta, sai olla tarkkana. Koska puseroon tulevassa kappaleessa oli (tarkoituksellisia) vinoja reunoja, oli ompeleminen välillä haasteellista, koska nahka kääntyili ja vääntyili.



LOFT -keinonahka (Eurokangas)


Tämä LOFT -keinonahka on näyttävä ja kestävä antiikkinahkaimitaatio, joka sopii mainioisti kokonaisen tuotteen verhoiluun tai näyttäviin yksityiskohtiin. Tämä on siis varsinaisesti tarkoitettu sisustuskäyttöön, mutta koska se on pehmeää ja joustavaa, se sopi puseroon isoksi yksityiskohdaksi mainiosti. Koska kiinnitin nahkakappaleen paitaan vetoketjujen avulla, saa sen otettua pesun ajaksi pois.

Mitä tämä tekonahka sitten on? Se on nimensä mukaisesti keinotekoinen, polymeerinen ja kalvomainen pinnoite, jolla päällystetään muun muassa kalusteiden puuvilla- ja trikookangasta sekä muita alustoja. Yksinkertaisesti sanottuna tekonahka on muovin kaltainen materiaali. Päällysteenä tai imeytyvänä materiaalina käytetään useimmiten keinotekoista kautsua eli raakakumia sekä tervaa, nitroselluloosaa ja öljyä. Tekonahka voi olla sileää tai embossattua, jolloin pinnassa on upotettua tai kohotettua kuviointia. Myös pinnan tekstuuri, tiheys ja väritys vaihtelevat.



Mitä luulet, onko aitoa nahkaa vai ei? (Kiinanmuuri)


Vihreät vaatteet -sivustolla verrataan oikeaa ja tekonahkaa, lähinnä siis ekologisuutta ja ominaisuuksia. Siellä kerrotaan, että tekonahka valmistetaan öljystä, joka ei maadu. Öljynjalostaminen vie paljon energiaa ja saastuttaa ympäristöä. Suuri osa tekonahasta tehdään maissa, joissa ei ole takeita ympäristöystävällisestä tuotannosta. Tekonahan valmistukseen on kehitteillä ympäristöystävällisempiäkin vaihtoehtoja, jolloin siitä saadaan pitkäikäistä ja laadukasta, ja se on tuotettu käyttäen vähemmän energiaa ja aiheuttaen vähemmän päästöjä. Sivustolta kannattaa käydä lukemassa koko juttu, koska myös oikean nahan valmistamisessa on omat ympäristörasituksensa.

Aivan tahraton -sivustollakin kerrotaan muun muassa tekonahan ominaisuuksista ja puhdistuksesta. Vaikka keinonahkaa ei varsinaisesti voi pestä, voi sitä imuroinnin lisäksi tarvittaessa puhdistaa kostealla rätillä. Mikäli tulee vaikea tahra, suositellaan kääntymistä puhdistuksen asiantuntijoiden puoleen. Huono puoli tekonahassa onkin se, että pinttyneiden tahrojen osalta tekonahka on vähintäänkin haastava. Paljain silmin tekonahka näyttää yhtenäiseltä, sileältä materiaalilta. Mikroskoopilla katsottuna rakenne onkin monimutkaisempi. Esimerkiksi kalusteissa käytetty materiaali voi olla hyvinkin huokoista. Tällöin lika, esimerkiksi kissan pissa, imeytyy syvälle huokosiin ja ikään kuin lukkiutuu paikalleen. Rätillä lika vain leviää, mutta ongelma ja haju ovat hyvässä turvassa.

Onneksi on hyviäkin puolia! Materiaalina tekonahka on luja pinnoite, joka kestää kohtalaisen hyvin kulutusta ja mekaanisia rasitteita. Materiaalilla on myös pitkä elinkaari. Vaikka tekonahka ei itsessään hylji likaa, sitä on suhteellisen helppoa hoitaa ja sen hygieeniset ominaisuudet ovat hyvät. Materiaali on suosittu kalustepinnoite myös visuaalisen monimuotoisuudensa ja kosketustuntumansa ansiosta.


Keinonahkaa suositaan muun muassa sohvissa. (Retrokauppa)


Näyttöpuseroni materiaalit olivat kaikki uusia. Kankaiden metrihinnat vaihtelivat 10-20 euron välillä, tekonahka oli kallein. Pusero tulee minulle itselleni peruskäyttöön. Nahkaa ei saa pestä, mutta ratkaisin sen asian vetoketjuilla, joiden avulla kappalee saa pois pesun ajaksi. Jahka pusero on käytetty niin sanotusti loppuun (uskon sen kestävän useamman vuoden, koska joka päivä en tietenkään sitä pidä), voi trikoon ja collegen laittaa kierrätykseen, esimerkiksi lumpuksi. Vuonna 2016 tulee uusia säädöksiä tekstiilin kierrättämiseen. Niitä ei saa laittaa enää roskiin. Nahkakappaleesta voisi vielä varmasti tehdä jotain pientuotetta tai jos se ja vetoketjut ovat vielä kunnossa, voisi ne kiinnittää uuteen paitaan.



------


Lähteet:

http://www.piitamai.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Trikoo

http://www.namedclothing.com/material-chart/?lang=fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tekonahka

http://www.eurokangas.fi/muuttuotteet/tuotteet/tuoteryhma/34

http://www.vihreatvaatteet.com/nahka-vai-tekonahka/

http://aivan.tahraton.com/2010/03/16/tekonahka/

http://www.kiinanmuuri.fi/image/cache/data/vaatteet/naisten-vaatteet/farkut-et-housut/494486347/3502bae6df75e1d6269f-1414859853-500x500_0.jpg

http://www.retrokauppa.fi/images/sf%2002%20cb%20red.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti