Rullalla: Työssäoppiminen pt. 3

Taas on viikko vierähtänyt kuin huomaamatta! Tällä viikolla olin kuutena päivänä töissä, koska lauantaina oli avajaiset. Siitä kerron myöhemmin lisää.

Verhot olivat työtehtävien pääosassa alkuviikosta. Edellisenä perjantaina olin leikannut hulpiot pois ja viikannut verhot tietyllä tavalla. Maanantaina aloitettiin seuraava työvaihe, eli Pirita ompeli sivu- ja yläpäärmeet. Sitten verhot palautuivat minulle. Silitin ensin sivupäärmeet jonka jälkeen asettelin verhoparit (saattoi olla kolmekin samanlaista, riippuen asiakkaiden tilauksista) leikkuupöydälle siististi ja suoraan päällekkäin eräänlaisten pihtien avulla ja mittasin ne tilausten mukaisiin pituuksiin sekä lisäsin siihen alapäärmeen mitan. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että haluttuun pituuteen lisättiin 18 cm alapäärmettä (9 cm) varten.

Verhopihdit pitivät verhot paikallaan.

Pituuksien mittaamista, haluttu pituus + 18 cm.

Tarkkaa silittämistä, ensin 18 cm käänne joka sitten puolitettiin.

Nyt siis osaan verhojenompeluprosessin. Lisäksi opin käytännön avulla tällä viikolla verhoihin liittyvän toisen prosessin. Nimittäin purjerenkaiden laitoin. En ole koskaan aiemmin laittanut niitä mihinkään. Toki teoriassa olen ollut suurinpiirtein tietoinen siitä miten homma toimii. Mutta nyt teoria sai käytäntöä tuekseen. Jostain syystä olin kuvitellut purjerenkaiden laiton hankalammaksi kuin se olikaan. Verhot ommeltiin tutun kaavan mukaan, yläreunaan vaan jätettiin nyt reilumpi päärme. Seuraavaksi mitattiin ja merkittiin renkaiden paikat. Tietyt pituudet olivat tarkat niin sivu-, kuin pituussuunnassakin. Seuraavaksi renkaiden paikat leikattiin auki. Verhoja oli kolme, joten leikkaamista oli jonkin verran. Nämä verhot olivat erään asiakkaan Piritalta tilaamat, eivätkä näin ollen liittyneet Eurokankaan tilauksiin mitenkään.

Yhteensä viisikymmentä reikää.

Seuraavaksi oli vuorossa purjerenkaiden laitto paikoilleen. Maailman yksinkertaisinta hommaa, vastakappaleet vain yhteen reiän kohdalta ja napakka puristus pöytää vasten, jotta kappaleet kiinnittyivät hyvin toisiinsa. En muuten ole arvannut, että kämmeneenkin voi saada mustelman...

Vastakappaleet.

Jokunen asennettu ja jokunen asennettavana...

Purjerenkaita.

Verhohomma oli vielä keskiviikkonakin pääosassa, koska ommellut verhot piti viedä Riihimäen Eurokankaaseen viimeistään torstaiaamuna. Lähdin mukaan vientireissulle ja tottakai kävi niin, että jotain pientä piti ostaakin reissulla. Onneksi oli edes alekankaita! Saatiin Eurokankaasta taas verhoja mukaamme, tällä kertaa vähän vähemmän tosin. Verhohomma on jokaviikkoista, määrä vain vaihtelee. Perjantaina leikkelin taas hulpioita.

Korjausompelua olen tällä viikolla tehnyt hiukan. Enkä tarkoita pelkästään purkamista, vaan myös ompelemista. Lahkeita on lyhennetty asiakkaille sopiviksi ja erään sifonkisen juhlamekon lyhennettyyn helmaan ompelin kapeaa päärmettä (helpoin ja siistein mutta aikaavievin tapa oli ommella ensin kapea käänne joka sitten käännetään ja ommellaan päärmeeksi). Erästä toppia aloittelin tekemään. Tosin toivon edelleen ompelua olevan enemmän. Mutta ne rajoittavat kiireet...

Eräs asiakas halusi lepakkotuolilleen uuden istuinosan, joten piirsin siihen kaavat. Tuoli noudettiin loppuviikosta ja asiakas oli enemmän kuin tyytyväinen niin uusiin päällisiin kuin kankaan perhoskuosiinkin ja väreihin. Perheen koirat kuulemma pitävät tuolia unipaikkanaan ja aiemmasta kankaasta näkyi helpommin koirien tassujen tekemät tahrat. Unohdin ottaa kuvan valmiista tuotteesta, mikä on sinänsä harmi, koska se kuosi oli kiva minunkin mielestäni.

Lepakkotuoliin istuinosa.

Jokaisena työssäoppimisviikkona olen koonnut jotain. Tämäkään viikko ei ollut poikkeus, sillä kun kävimme Piritan kanssa torstaiaamuna Eurokankaassa, toimme sieltä tullessamme Minnalle hänen tilaamansa sovitusnuken. Sen kasaaminen oli helppoa. Toinen kasattava asia oli vahakangasrullateline. Piritan tilaamat tekstiilivahakankaat Pagunettelta saapuivat eräänä päivänä mukanaan tämä koottava teline. Luulin sen olevan sellainen, mitä tavarataloissa aina näkee, mutta tämä olikin kompaktimpi versio. Rullat tulivat siihen pystyyn.

Ei ihan perinteisen näköinen teline vahakankaille.

Piitamain uusien isompien tilojen ja samalla Minnan MiLady -yrityksen avajaiset olivat lauantaina 7.3. Aikaisemmin viikolla vein mainoksia Jokelan kauppoihin ja juna-asemalle ilmoitustauluille ja muutenkin ihmisiä kutsuttiin käymään. Perjantaina olikin aikamoista järjestely- , ym. hulinaa, joka jatkui vielä lauantaiaamuna. Avajaiset alkoivat kymmeneltä ja kestivät kahteen. Yhtä viiden minuutin vieraatonta hetkeä lukuunottamatta oli koko ajan porukkaa kiertelemässä, kyselemässä ja nauttimassa kakkukahvista. Tarjoilupöydän väriteemana oli vaaleanpunainen ja oranssi Piitamain ja MiLadyn logojen mukaan. Minnalla oli omia kankaitaan pöydän päässä rekvisiittana. Muutamat avajaisvieraat toivat kauniita kukkasiakin. Minun silmiäni hivelivät eniten valkoiset, koristellut daaliat, jotka ovat noin muutenkin lempikukkiani.

Avajaistarjoilut.

Onnitteludaaliat.

Eräällä pienellä avajaisvieraalla oli mukanaan pienenpieni nalle. Nallelle kävi onnettomuus ja sen jalka irtosi. Ei hätää, koska tämä tapahtui ompelimossa (pikkutytön äiti kysyi meiltä että "olisiko teillä neulaa ja lankaa....tai no, taisi olla hölmö kysymys..". Aina valmis työssäoppija kursi nallen kasaan ja pikkutytön päivä oli pelastettu.