Vaatetusalan haasteita

SINUA ON VAROITETTU.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ”Tevallako tulevaisuuteen” –selvitystä lukiessa tuli tunne, että tekstiili- ja vaatetusalasta (TEVA) kiinnostuneilta tai alan opiskelijoilta halutaan riisua mahdolliset vaaleanpunasävyiset lasit pois. Selvitys teki tämän erittäin tehokkaasti. Totta kai alan haasteita on jo aiemmin ymmärtänyt ja tiedostanut ainakin jollain tasolla, mutta tekstiä lukiessa karu totuus alan tilanteesta tuli entistä paremmin selväksi. Kukin voi itsekseen miettiä, miten ongelmiin ja haasteisiin suhtautuu. Vaihtaako sittenkin alaa ja lähteä opiskelemaan vaikka lähihoitajaksi, jolle (pätkä)töitä varmasti löytyy. Allekirjoittanut koki ensimmäisenä legendaarisen ”mielensä pahoittamisen” selvitystä lukiessa, mutta sitten sisu ja mielenkiinto ja intohimo alaa kohtaan nostivat päätään. Ei alalla (kuin alalla) voi kukaan menestyä ilman (kovaa) työtä ja sinnikästä asennetta.

Käsitettä ”muotiteollisuus” ei Suomessa käsitetä tai omaksuta samalla tavalla kuin muualla maailmassa. Tällä hetkellä Suomessa vaatetusala käsittää lähes ”kaiken” tekstiili- ja vaatetusalaan liittyvät osat: tekniset vaatteet, sisustus- ja vaatetuskankaiden valmistuksen, sukat, trikoot, langat, turkikset, nahan ja vaatteet. Usein TEVA-teollisuus keskittyy teknisiin tuotteisiin ja perinteisiin tuotantoprosesseihin. Muotiteollisuuden ydin on uuden aineettoman arvon luominen ja elämysten markkinointi sekä uusien ja innovatiivisten jakeluteiden kehittäminen. Muotiteollisuus luo mielikuvia kuluttajille. TEVA-teollisuus vastaa tarpeeseen, muotiteollisuus luo asiakkaille tuotteiden avulla uusia tarpeita. Siinä on näiden kahden suurin ero.

Suomessa toimii useampia tekstiili- ja vaatetusalan (sisältäen myös muodin ja designin, vaikka niitö jatkossa ei usein erikseen mainitakaan) järjestöjä. Tekstiili- ja vaatetusalan sekä muotikaupan toiminta käsitetään Suomessa kovin paikalliseksi ja kansalliseksi toiminnaksi. Tästä johtuen suurin osa alan järjestöjen edunvalvonnasta keskittyy suomalaisen valmistuksen ja kaupan alan tukemiseen. Uudet luovan alan toimijat, muoti- ja designyrittäjät usein katsotaan kuuluvan näiden kategorioiden ulkopuolelle. Perinteisten teollisuusyritysten tarpeet eroavat pienten designyritysten tarpeista. Se, että Suomessa ei varsinaisesti ole mitään koko alan kattojärjestöä, on myös haaste. Toimijoita ei siis ole mitenkään järjestelmällisesti yhdistetty yhden järjestön alle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yrityksille lähes elintärkeää verkostoitumista pääse tapahtumaan. Tämä tuo haasteita etenkin pienyrittäjille tiedonhaussa.

Tekstiili- ja muotialat TMA on edunvalvonta- ja yhteistyöorganisaatio, jonka jäseniä ovat muotikaupan ketjut, tavaratalot ja marketit sekä tavarantoimittajat. TMA kerää jäseniltään tietoja tekstiilien, vaatteiden, jalkineiden, laukkujen ja urheilualan kaupan markkinoista ja julkaisee kaupan myynnin kehityslukuja sekä tilastoja vaatetus- ja jalkinemarkkinoista Suomessa.

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry Finatexin jäsenyritykset edustavat kuluttajille valmistettavien, tekstiilien, vaatteiden, trikootuotteiden ja sukkien lisäksi myös teollisuuden raaka-aineita ja tarvikkeita, kuten esimerkiksi nauhoja, kuitu- ja suodatinkankaita valmistavia yrityksiä. Liitto toimii nimenomaan Suomessa tekstiili- ja vaatetusteollisuutta harjoittavien yritysten edunvalvonta-, koulutus- sekä palvelujärjestönä. Sen toiminnan tavoitteena on edistää toimialan yritysten mahdollisuuksia toimia Suomessa kilpailukykyisesti.

Muotikaupan liitto on kenkä, vaatetus, tekstiili, urheilu, turkis ja muiden muodin parissa toimivien jäsentensä edunvalvonta- ja yhteistoimintajärjestö. Liiton jäsenet edustavat valmistusta, maahantuontia, agenttitoimintaa, tuotesuunnittelua ja vähittäiskauppaa harjoittavia yrityksiä tai yhteisöjä.

Lisäksi on teollisuustaiteen liitto Ornamo, joka on muotoilijoiden ja taideteollisten taiteilijoiden ammatillinen järjestö. Yhdistys toimii jäsentensä edunvalvojana ja alan asiantuntijana. Liiton tavoitteena on nostaa esille muotoilijoiden ammattitaitoa ja edistää jäsentensä verkottumista.

Tekstiili- ja vaatetusalalla työntekijöiden määrä on pudonnut 90-luvulta lähtien. Vaatteiden tuonti on lisääntynyt vuosien 1998 ja 2008 välillä yli 1300 miljoonaan euroon, kun samana ajanjaksona vaatteiden vienti on pysynyt lähes samalla tasolla reilussa 200 miljoonassa eurossa. Vuonna 2008 TEVA-teollisuudessa oli noin 5000 työntekijää. Toimihenkilöiden määrä oli tuolloin 2500. Vaatteiden valmistuksen parissa henkilöstöä työskenteli vain reilu 3000 henkilöä. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry Finatexin 143 jäsenyrityksestä noin kolmannes keskittyy vaatteiden valmistukseen. Vuonna 2007 Uudenmaan alueella vaatteiden valmistuksessa ja turkisten muokkauksessa toimi 58 yrittäjää. Näissä yrityksissä oli silloin henkilöstöä 282, joista palkattua henkilöstöä 224, puolet toimihenkilöitä ja puolet työntekijöitä. Teollisuustaiteen liitto Ornamoniin kuului vuoden 2009 lopussa kaikkiaan 221 MTO:n intressirymään kuuluvaa jäsentä, joista 163 varsinaista jäsentä. MTO on Ornamon sisällä toimiva vaatesuunnittelijoiden ja muotitaiteilijoiden intressiryhmä. Viime vuosikymmenenä on kuitenkin Uudellemaalle perustettu uusia pieniä yrityksiä. Ne ovat pääsääntöisesti suunnittelijavetoisia, nuoria ja innovatiivisia yrityksiä. Nämä yritykset sijoitetaan muoti- ja designalaan. Tietysti Suomessa on myös perinteisiä teollisia yrityksiä.

Seuraavaksi käsitellään tekstiili- ja vaatetusalan, sekä muoti- ja designalan ongelmia ja haasteita, yrittäjyyden näkökulmasta. Niitähän riittää. Kerrotaan kuitenkin alkuun yrittäjyyteen liittyvät positiiviset puolet, joita on ongelmiin verrattuna vähän mutta ovat sitäkin merkityksellisempiä. Yrittäjillä on oma vapautensa päättää asioista eli heillä on oma itsenäisyytensä. Lisäksi he pääsevät toteuttamaan itseään ja omaa intohimoaan. Intohimo alaa kohtaa on se seikka, joka ajaa eteenpäin ja ruokkii luovuutta. Kun omaan tuotteeseen uskoo ja luottaa, se tuo yrittäjälle pontta jatkaa eteenpäin sinnikkäästi. Viime vuosikymmenen aikana pieni yrityksiä on perustettu melko kiitettävästi, mutta tässäkin on ongelmana pääkaupunkiseutukeskeisyys.

Sitten siirrytään tekstiili- ja vaatetusalan yrittäjyyden ongelmiin ja haasteisiin. Selvityksessä oli haastateltu alan erilaisia yrittäjiä, jotka kertoivat omat näkökulmansa. Ala koetaan tällä hetkellä tukalaksi, hankalaksi ja haasteelliseksi mutta toivoa kuitenkin on näköpiirissä haastateltujen yrittäjien mielestä. Alaa kohtaa on yleisesti skeptinen asenne eikä alaa osata arvostaa. Toisaalta arvostusta alaa kohtaan aikoinaan toi se seikka, että ala rakennettiin nollasta sodan jälkeen ja Suomi olikin maa jossa vaatteita valmistutettiin alhaisten kustannusten vuoksi. Venäjän kaupan kaatuminen ja nykytrendien nopea vaihtuminen ovat kuitenkin asioita, joiden vuoksi yrityksiä kaatui. Myös osaamattomuudella on ollut tässä iso rooli.

Haasteiden vuoksi aloittelevalla yrittäjällä tulee olla monenlaista taitoa ja tietoa, sekä lisää uskallusta. Nuorilla yrittäjäksi aikovilla voi lisäksi olla harhakuvia yrittäjyyden ”helppoudesta”, mutta karu totuus tulee varmasti pian esille, esimerkiksi uskottavuuden hankinnan haastavuus voi tulla yllätyksenä. He ehkä tietävät ennen yrittäjyyttään muutamia menestyneitä alan suunnittelijoita ja tämän vuoksi heillä voi olla vääristynyt kuva alan yrittäjyydestä. Lisäksi ala on nopeasti muuttuva (mm. trendit, sesongit), joten yrittäjän täytyy jatkuvasti pysyä ajan hermolla. Kokeneetkin yrittäjät kaipaavat päivitystä tietoihinsa. Koulusta saatuun oppiin tulisi saada lisätä tietotaitoa muualtakin. Yleensähän ammattitaito kehitetään käytännön tekemisen kautta.

Tiedonhausta päästääkin oleelliseen haasteeseen, johon alalla törmätään. Tiedon saamiseen. Tekstiili- ja vaatetusala on hyvin pirstaleinen, yrittäjät ja yritykset eivät ole juurikaan verkostoituneet jonka vuoksi tiedonhankinta on hyvin haasteellista. Etenkin nuoret yrittäjät tarvitsisivat eri tahojen ja kokeinen yrittäjien tietotaitoa. Kilpailumentaliteetti kuitenkin on vallalla ja toiset yrittäjät nähdään kilpailijoina. Kuten aiemmin jo mainittiin, alalla ei ole selkeää kattojärjestöä jonka alaisuudessa yrittäjät voisivat toisistaan hyötyä verkostoitumisen kautta.

Pienyrittäjän resurssit ovat erittäin rajalliset. Nuori yrittäjä on voinut aloittaa yritystoiminnan mielessään monia asioita, joita hän pääsee nyt toteuttamaan. Resurssien (aika, talous) puutteen vuoksi on kuitenkin ollut pakko rajata toimintaa. Tietenkin myös alaan liittyvien käytännön asioiden ja yrityksen perustamiseen liittyvien asioiden opettelu varsinkin yritystoiminnan alussa vie resursseja varsinaiselta tekemiseltä ja intohimojensa toteuttamiselta. Ongelmien tullessa kohdalle yrittäjä todennäköisesti tuntee olevansa haasteiden kanssa yksin. Yhteiskunta ei osaa riittävällä tasolla tukea alan (pien)yrittäjyyttä vaan se elää suurten yritysten kautta. Yrittäjyys ei siis ole pelkästään sen tietyn tuotteen suunnittelua ja valmistusta. Se on hyvin paljon muutakin. Esimerkkinä kuluttajat eivät luonnollisestikaan osaa ilman mitään tietoa tuotteesta tulla sitä ostamaan. Erittäin tärkeänä osaamisalueena on markkinointi. Sitä tarvitaan alalla ehdottomasti enemmän. Jos yrittäjä saa luotua tuotteilleen ja osaamiselleen kunnollisen ja vakuuttavan brändin, menestys alalla on varmempaa. 

Todennäköisesti markkinoita täytyy kuitenkin lähteä etsimään ulkomailta. Yleinen liiketoimintaosaaminen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin ovat hyvin merkittävässä roolissa. Selvityksessä haastatellut yrittäjät kertoivat omat näkökulmansa alan tekstiili- ja vaatetusalan haasteista ja ongelmista. Yleinen jaksaminen laajan työnkuvan kanssa on hyvin konkreettinen ongelma. Ihminen väsyy liian kuormituksen alla. Jo aiemmin mainittu seikka olemattomasta tukemisesta yritystoiminnassa on myös valtavan oleellinen haaste. Pienyrittäjän tämänhetkiset kustannukset verotukseen (myös arvonlisäverotus) ja uusien työntekijöiden palkkaamiseen liittyen ovat liian suuret. Tiivistettynä nykyinen verotus ei siis kannusta yrittäjyyteen. Kuitenkin juuri valmistuneen tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijan on lähes pakko perustaa oma yritys, että työllistyisi alalla. Ja koska kokemusta alalta ei vielä juurikaan ole, ovat yrittäjyyden haasteet tosiasia. Isoja alan yrityksiä, jotka voisivat mahdollisesti palkata uusia työntekijöitä, on Suomessa suhteessa todella vähän.

Markkina-alueet tekstiili- ja vaatetusalalla Suomessa ovat hyvin kapeat, jonka vuoksi isot ja pienet yritykset taistelevat markkinoista. Kuten aiemmin jo tiedonhankintaan liittyen mainittiin, yritykset näkevät toisensa vain kilpailijoina. Se että itse pysyy leivän syrjässä kiinni, on tärkeintä. Alan palkkaus on huono niin palkollisena kuin yrittäjänäkin.

Suomalaiseen tyyliin kuuluu myös hitaus. Muutoksiin ei osata mukautua riittävän nopeasti. Ruotsissa puolestaan osataan ja tämänkin vuoksi siellä pärjätään alalla paremmin. Siellä myös verkostoidutaan enemmän ja kattojärjestökin löytyy. Alan arvostus on myös parempaa naapurimaassa. Koulutuksessa pitäisikin ottaa enemmän huomioon yrittäjyyteen liittyvät konkreettiset asiat, kuten markkinointi, myyntikanavat, viestinnät ja liiketoimintaosaaminen. Oppilaitoksissa keskitytään nykyisin liikaa suunnitteluun ja mielikuvaan taiteilijoista, mikä ei vastaa todellista kuvaa. Selvityksessä sanotaankin että koulutus on liian tuotelähtöistä, tuotteella erottautumiseen uudenlaisen ajattelun kustannuksella.

Erittäin tärkeä asia yrittäjillä on raha. Yrittäjät rahoittavat toimintaansa pankkilainoin, omin sijoituksin, mahdollisella (epätodennäköisemmällä tosin) Finvera-rahoituksella ja sijoittajilla. Voi myös löytyä riskirahoittajia. Kansainvälistyminen alkaa olla yrityksille ”pakollista” arkipäivää, mutta nykyiset rahoitusmallit eivät tue pienten yritysten kansainvälistymisyrityksiä. Tulevaisuudessa edellisten rahoitusmallien lisäksi rahoitusvaihtoehtoina ovat oikeanlaisten sijoittajien aktiivisempi etsiminen tai hanketoiminta, johon voi hakea ja mahdollisesti saada rahoitusta eri tahoilta, kuten Tekesiltä. Sijoittajien tulisi olla juurikin oikeanlaista tietotaitoa ja asenteita omaavia, yritystä tukevia, koska yrittäjät haluavat kuitenkin saada toteuttaa itseään ja myös pitää oman päätösvallan yrityksessään. Lisäksi sijoittajien on uskottava alaan ja siihen, että on mahdollista oikeasti tienata rahaa. ”Money talks”. Onkin haaste löytää sellaisia sijoittajia. Rahoituksen hankkiminen yleisesti ottaen ei ole helppoa. Virkamiehet usein ovat ”kaukana” tekstiili- ja vaatetusalasta, joten ala on heille suhteellisen tuntematonta, mikä on esteenä tukien myöntämiselle. Tämä onkin osa-alue, jota yrittäjät toivovat kehitettävän Suomessa. Hanketoiminnan rahoittamiseen puolestaan toivotaan tahoa, joka sisältäisi myös alan asiantuntijoita joilla on kokemusta, kuin rahoittajien edustajiakin.

Alaa arvioitaessa ja mahdollista yritystoimintaa mietittäessä perinteinen 4-kenttä SWOT analyysi on toimiva työkalu. Nuoren yrittäjän varmasti tuleekin tehdä sellainen liiketoimintasuunnitelmassaan. Asioita (esim. alaa yleensä, yrittäjyyttä, oma osaamista/jaksamista) voi vahvuuksien, heikkouksien, uhkien ja mahdollisuuksien kautta konkreettisesti pohtia ja miettiä esimerkiksi miten uhat voi kääntää mahdollisuuksiksi. 4-kenttä SWOT-analyysistä voi laajentaa 8-kenttäversioon, joka avaa asioita laajemmin. Strategiatyö on joka tapauksessa tehtävä huolellisesti. 4- ja 8-kenttä SWOT analyysit auttavat tässä työssä, vaikka eivät tietenkään yksin riitä kattamaan kaikkea. Seuraavassa malli 8-kenttä SWOT analyysityökalusta, jota käytettiin vuosien 2009 ja 2012 välisenä aikana hyödyksi ESLogC -hankkeessa logistiikka-alan yrityksille kehittämissuunnitelmia laadittaessa. Mallit ovat eräästä PowerPoint –esityksestä, jolla yrityksille esiteltiin tämä kehittämistyökalu.

8-kenttä SWOT-analyysin rakenne. (ESLogC)

8-kenttä SWOT-analyysin rakenne laajemmin avattuna. (ESLogC)

Konkreettinen, yksinkertainen asioiden listauskin auttaa visuaalistamaan ja jäsentelemään suunnitelmia. Voi tietenkin myös olla omatoiminen ja käydä jututtamassa alan konkareita. Vanhemmat yrittäjät eivät välttämättä koe nuoria ”noviiseja” niin suurena uhkana, etteikö voisi joitain neuvoja antaakin.

On tullut selkeästi esille, että yrittäjyys on lähes varmin, mutta haasteellisin, tapa työllistyä tekstiili- ja vaatetusalalle. Yrittäjäksi ei välttämättä tarvitse ryhtyä aivan yksin. Jos perustaa yrityksen yhden tai kahden muun henkilön kanssa, pienentää taloudellisten sijoitusten riskiä sekä voi saada mukaan erilaista osaamista, josta todennäköisesti on valtavasti hyötyä. Yksi voi olla hyvä suunnittelussa ja tuotteiden valmistuksessa, toinen liiketoimintaosaamisessa ja kolmannella voi olla vahva markkinointiosaaminen. Muita työllistymisvaihtoehtoja ovat suuremmat yritykset esimerkiksi teollisuudessa tai vähittäiskaupan puolella, joihin olisi ehkä mahdollista päästä työntekijäksi. Näitä yrityksiä on tosin Suomessa vähän. Kilpailu markkinoista on joka tapauksessa Suomessa todella kovaa. Tästä syystä kansainvälistyminen on lähes elinehto, kuten on tullutkin aiemmin esille.

Miten suomalaisten tekstiili- ja vaatetusalan muoti- ja designyritysten toimintaedellytyksiä voisi sitten parantaa? Trendien, hiljaisten signaalien ja uusien ideoiden, joista voi tulla trendejä, jatkuva seuraaminen ja toteuttaminen ovat myös yrityksen elinehtoja. Uusi idea ja/tai tuote voi olla SE tuote, jolla yritys alkaa pärjätä ja menestyä ainakin jonkin aikaa. Tuote täytyy markkinoida kuluttajille hyvin. Omaperäisyys on tärkeää. Jos saman tai edes samankaltaisen tuotteen saa toisaalta halvemmalla, voi arvata mistä tuote kuluttajille päätyy. ”Pysyvää on vain muutos”. Ihmiselle luontainen muutosvastarinta on seikka, josta tällä alalla tulee päästä eroon. Ala muuttuu jatkuvasti. Aiemmin jo mainittiin tuotteista joita tehdään kuluttajien tarpeisiin ja tuotteet, joilla luodaan uusia tarpeita kuluttajille. Jälkimmäisenä mainittu voi tuoda menestystä. Senkin kautta, että luo tuotteille lisäarvoa jollain tavalla (lisäominaisuudet, tarina..), voi vaikuttaa uudella tavalla kuluttajiin. Toisin sanoen tuotteen kiinnostava tarina, tehokas markkinointistrategia, viestinnän suunnittelu ja toteutus ovat avaintekijöitä tuotteen myynnille ja haluttavuudelle kuluttajien keskuudessa.

Sosiaalisella medialla on parhaimmillaan ja pahimmillaan valtava vaikutus. Internet onkin tämän päivän yksi tärkeimmistä viestintä- ja markkinointikanavista. Verkkokaupat ovat myös nykyisin valtavan suosittuja, koska myyjän valikoimaa voi vaivattomasti katsella ja ostaminen käy kätevästi verkon kautta. Vaatteiden sovittaminen on tosin haaste. Tähän kuitenkin kehitetään ja on jo kehitetty sovelluksia, joiden avulla sovituksen voi tehdä kotona virtuaalisesti.

Jos Suomessa osattaisiin katsoa tekstiili- ja vaatetusalaa, muotia ja designia uusin silmin, voisi erikokoisten yritysten tukeminenkin olla eri tasolla arvostuksen kasvaessa. Tämä kaipaa valtavasti kehittämistä. Erilaiset hankkeet voisivat edes jollain tasolla auttaa tässä. Jos hankesuunnitelma on tehty huolellisesti ja hyödyt perustellen, voisi erilaiset rahoittajatahotkin lähteä mukaan. Yleistä tukea liiketoiminnassa tarvittaisiin. Erilaisten osaamisten yhdistämistä tarvitaan. Rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja ja tuotteiden erityispiirteitä tulee olla reilusti lisää. Yritysstrategiaa suunnitellessa tulee miettiä kenen kanssa kilpailee vai pyrkiikö luomaan uusia markkinoita. Toiminnan tulee olla johdonmukaista, eikä rönsyilevää, koska silloin langat pysyvät paremmin käsissä. Jotta liiketoimintaa voisi kehittää, tarvittaisiin kehittämiseen tähtäävien palveluiden keskittämistä ja yritysten tehokkaampi sitouttaminen  kehittämiseen mukaan, mikäli halutaan saavuttaa laaja-alaisempaa kehitystä alalla. Tiedottamista ja yhteistyötä tulisi kehittää merkittävästi. Oikeiden asiantuntijoiden hyödyntäminen yritysten kehittämisessä on myös tärkeää. Etenkin käytännön tason yrittäjyydessä tarvitaan apua. Seuraavassa tiivistetty listaus toimenpide-ehdotuksista, joita selvityksessä esiteltiin ja jotka melko hyvin vastaavat myös allekirjoittaneen ajatuksia.

•     Toimialan yhteistyöfoorumi
•     Verkottuminen ja yhteistyön lisääminen
•     Kansainvälisten kontaktien lisääminen
•        Koulutuksen kohdentaminen
•     Yrityskummitoiminnan kehittäminen (tärkeää etenkin nuorille, aloittaville yrittäjille, jotka valtavasti hyötyisivät kokeneimpien yrittäjien neuvoista)
•     Rahoitusmallien kehittäminen

Selvityksessä on lisäksi listattu muutamia ydinasioita, joilla on havaittu olevan merkitystä rakennettaessa menestyvää muotialan brändiä:

•           Monipuoliset osaamiskombinaatiot
•           Vahva ideologia ja näkyvyys
•           Nopeus reagoida
•           Erottautuminen
•           Kokonaisuuden hallinta ja
•           Sijoittajien panos alkuvaiheessa

Jos alaa todella rakastaa ja intohimoa löytyy riittävästi kaiken sinnikkyyden, suunnittelun, valmistamisen, markkinoinnin, liiketoiminnan pyörittämisen ja oman jaksamisen lisäksi, voi hyvinkin olla mahdollisuudet menestyä tekstiili- ja vaatetusalalla. Tämä ELY-keskuksen selvitys toi karuja faktoja esille. Ne onkin paras tietää ja tunnistaa etukäteen, ettei tule myöhemmin yllätyksenä. Näihin asioihin voi tällä tavoin varautua etukäteen ja tehdä kunnolliset, huolelliset ja realistiset strategiat yrityksen toimintaa varten. PERIKSIANTAMINEN EI OLE VAIHTOEHTO. Ainakaan ensimmäinen. Jos itse haluaa, aina voi kehittyä ja kehittää. Asioista täytyy vain ottaa aktiivisesti selvää ja käydä erilaisia osaamisen täydennyskursseja.

-----

Lähteet:

ELY-keskuksen Tevallako tulevaisuuteen –selvitys. 

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93518/Tevallakotulevaisuuteen.pdf?sequence=2

Blogikirjoitus nimimerkiltä Osaamattomuus maksaa.

http://osaamattomuusmaksaa.wordpress.com/tag/ydinosaaminen/

ESLogC-hanke. 

www.eslogc.fi